pienoiskuva|Tapio Laukkanen ja Pasi Törmä Safari-rallissa vuonna 2016. Safari-ralli (virallisesti Safari Rally Kenya) on Keniassa vuosittain järjestettävä rallikilpailu, joka on kuulunut rallin MM-sarjaan vuosina 1973–1994, 1996–2002 ja jälleen vuodesta 2021 alkaen. Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin kuningatar Elisabet II:n kruunajaisten kunniaksi vuonna 1953.
Ralli on tunnettu erittäin vaikeana kilpailuna. Pitkään ralli ajettiin yleisölle avoimilla teillä, ja kilpailumitta huonokuntoisilla teillä ja vaihtelevissa sääolosuhteissa saattoi olla yli 5000 kilometriä. Erikoiskoeformaattiin ralli siirtyi vuonna 1996, mutta silloinkin kilpaa ajettiin avoimilla teillä yhteensä yli 1000 kilometriä. Nykyään rallin kokonaispituus on MM-ralleille tyypillinen reilut 300 km ja erikoiskokeetkin ajetaan muulta liikenteeltä suljetuilla teillä, mutta olosuhteet ovat edelleen hyvin vaativat.
Safari-rallin menestyneimmät kuljettajat ovat kenialaiset Shekhar Mehta ja Carl Tundo, jotka molemmat ovat voittaneet rallin viisi kertaa. Ensimmäinen Safari-rallissa kilpaillut suomalainen oli Rauno Aaltonen vuonna 1962. Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 19. Helsinki: Otava, 1967 Yhteensä suomalaiset ovat voittaneet kilpailun 11 kertaa: Juha Kankkunen kolmesti (1985, 1991 ja 1993), Hannu Mikkola (1972 ja 1987), Tommi Mäkinen (1996 ja 2001) ja Kalle Rovanperä (2022 ja 2024) kahdesti sekä Ari Vatanen (1983) ja Tapio Laukkanen (2017) kerran. Mikkola oli paitsi ensimmäinen suomalainen, myös ensimmäinen Afrikan ulkopuolelta tullut Safari-rallin voittaja.Juha Nylund: Suomen ralliautoilun historia, s. 82. Helsinki: Alfamer Kustannus Oy, 1999.
Historiaa Safari-rallin synty Safari-rallin historia ulottuu 1950-luvun alkuun, jolloin eurooppalaistaustaiset autoharrastajat alkoivat Itä-Afrikan autoseuran (East African Automobile Association, EAAA) kilpailukomitean puheenjohtaja Eric Cecilin johdolla suunnitella uutta rallikilpailua Itä-Afrikkaan. He pohtivat useita erilaisia vaihtoehtoja ja halusivat kilpailusta todellisen kestävyyskokeen sekä kuljettajille että autoille. Cecil ehdotti EAAA:n johtajille kilpailun järjestämistä, mutta nämä eivät kuitenkaan suhtautuneet ehdotukseen vakavasti.
Uusi tilaisuus Cecilille koitti vuonna 1952. Yhdistyneen kuningaskunnan kruununprinsessa Elizabeth oli tuolloin matkalla Britannian siirtomaana olleessa Keniassa, kun matkan aikana tuli tieto kuningas Yrjö VI:n kuolemasta. Valtaan nousseen kuningattaren kruunajaiset järjestettäisiin vasta seuraavana vuonna, ja Eric Cecil vetosikin EAAA:han, että tämä antaisi Kenian autoilevalle väestönosalle mahdollisuuden juhlistaa seuraavan vuoden kruunajaisia erityisellä kestävyysajotapahtumalla. EAAA suostui, ja Cecil onnistui hankkimaan kilpailun järjestämiseksi vaadittavan rahoituksen ja henkilöstön.
Niinpä 27. toukokuuta – 1. kesäkuuta 1953 järjestettiin Britannian siirtomaissa Keniassa, Ugandassa ja Tanganjikassa kilpailutapahtuma nimeltä Kruunajaissafari (engl. Coronation Safari), joka päättyi 2. kesäkuuta järjestettyjen kruunajaisten aattona. Kilpailulla oli mittaa 5160 kilometriä ja se käytiin vaikeissa olosuhteissa keskellä Kenian itsenäisyyttä tavoittelevaa Mau-mau-kapinaa. Kilpailuun sai lähteä joko Nairobista, Kampalasta tai Dar es Salaamista, ja yhteensä lähtijöitä oli 57 autokuntaa, joista maaliin saakka selvisi 27. Yhtä yksittäistä yleiskilpailun voittajaa ei ratkaistu vaan ainoastaan luokkavoitot luokissa, johon autot oli jaettu myyntihinnan mukaan.
Tapahtuma kasvaa 1950-luvulla Kilpailua alettiin kruunajaisvuoden 1953 jälkeen järjestää vuosittain. Ensimmäisenä vuonna C-luokan voittoon ajanut D.P. Marwaha voitti kahtena seuraavana vuonna rallin yleiskilpailun. Vuonna 1956 puolestaan voittoon ajoi Tony Vickersin kanssa rallin puuhamies Eric Cecil. Alkuvuosina ralliin osallistui lähinnä paikallisia valkoisen uudisasukasväestön edustajia, olihan eri väestöryhmien sosiaaliset kontaktit kiellettyjä ja moottoriajoneuvojen omistaminen rajattu vain valkoiselle vähemmistölle. Mielenkiinto rallia kohtaan kuitenkin kasvoi, sillä Kenia oli suosittu matkakohde Kansainyhteisön maiden asukkaiden keskuudessa.
Vuonna 1957 Kansainvälinen autoliitto FIA sisällytti Kruunajaissafarin vuosittaiseen moottoriurheilukalenteriinsa, ja samana vuonna kilpailun ajakohta siirrettiin toukokuun lopusta pääsiäisviikonloppuun. Safari-rallin historiassa kuolonuhrien määrä on pysynyt vaikeista olosuhteista huolimatta pienenä, mutta ensimmäiset uhrit kilpailu vaati juuri tuona vuonna: Somak Raj ja Charlie Safi eivät osuneet Ruvu-joen ylittävälle sillalle vaan syöksyivät tulvivaan jokeen ja hukkuivat.
Ensimmäiset ulkomaalaiset osallistujat Safarilla nähtiin vuonna 1958. Rallin suosio kasvoi nopesti, ja vuonna 1962 ulkomailta kilpailuun saapui jo 35 autokuntaa.
1960-luku Itä-Afrikan Safari-rallissa pienoiskuva|Joginder ja Jaswant Singhin Volkswagen Kupla Itä-Afrikan Safarilla 1962. Vuonna 1960 kilpailu koki joitakin muutoksia, vaikka reitti yhä kiersikin Kenian, Ugandan ja Tanganjikan alueilla. Rallin nimi muutettiin muotoon Itä-Afrikan Safari (East African Safari) ja samalla siirryttiin käyttämään FIA:n sääntöjä, mikä tarkoitti, että kun aiemmin autot oli jaettu luokkiin myyntihinnan mukaan, nyt luokkajako perustui moottorin tilavuuteen. Vuosi 1960 oli myös ensimmäinen, kun kilpailuun osallistui ensimmäinen Afrikan alkuperäisväestöön kuuluva kilpailijapari: Danson Kiunge Mundia ja Karanja wa Njau. Turvavyöt tulivat kilpailussa pakollisiksi vuonna 1962.
Kilpailua markkinoitiin maailman vaikeimpana rallina, ja usein se erittäin vaikeaksi osoittautuikin. Esimerkiksi vuosina 1963 ja 1968 rallissa pääsi maaliin vain seitsemän autoa, vaikka lähtijöitä oli peräti 84 (1963) ja 92 (1968). Noina molempina vuosina voiton vei Keniassa pitkään asunut puolalaislähtöinen Zbigniew ”Nick” Nowicki. Vuosi 1963 oli myös ensimmäinen kerta, kun ralliin osallistui sittemmin paljon menestystä kerääviä japanilaisvalmisteisia autoja.
Vuonna 1965 kilpailun nimi pidennettiin muotoon Itä-Afrikan Safari-ralli (East African Safari Rally). Tuolloin voiton veivät intialaislähtöiset Singhin veljekset Joginder ja Jaswant. Ensimmäinen Kenian ulkopuolelta tullut voittaja nähtiin puolestaan vuonna 1966, kun paras oli tansanialaispari Bert Shankland ja Chris Rothwell, jotka voittivat seuraavanakin vuonna.
pienoiskuva|Vuoden 1969 voittajat Robin Hillyar ja Jock Aird Rallin lähtö ja maali olivat vuodesta 1955 lähtien sijainneet Nairobissa, ja 1960-luvun loppupuolella Tansaniassa ja Ugandassa alkoikin esiintyä tyytymättömyyttä Kenian muita näkyvämpään rooliin. Erimielisyydet johtivat lopulta siihen, että vuonna 1969 Tansanian hallitus kielsi rallia tulemasta maaperälleen, joten tuona vuonna ajettiin Kenian lisäksi vain Ugandassa.
1970-luvulla MM-sarjaan pienoiskuva|Safari-rallin reitti vuonna 1972. Itä-Afrikan Safari-ralli otettiin vuonna 1970 mukaan FIA:n vastikään perustamaan, MM-sarjaa edeltäneeseen Valmistajien kansainväliseen mestaruussarjaan. Tuolloin rallin lähtö ja maali vietiin ensimmäistä kertaa Ugandan Kampalaan. Saksalaistaustaisen Edgar Herrmannin voittamassa rallissa nähtiin tuona vuonna myös kuolonuhreja, kun ensimmäiseen ralliinsa osallistunut Ugandan armeijan entinen kapteeni David Ndahura sekä tämän kartanlukija Ismail Sebbi huuhtoutuivat tulvivan Tiva-joen ylittävältä sillalta jokeen ja hukkuivat.
Vuonna 1971 aiemmat erimielisyydet Tansanian kanssa oli saatu sovittua, mutta lähtö ja maali olivat jälleen Nairobissa. Kysesenä vuonna tehtiin rallin edelleen voimassa olevat ennätykset niin osallistujamäärässä kuin kilpailun pituudessakin. 6400-kilometriseen kilpailuun ilmoittautui 118 autoa. Voiton vei toista kertaa peräkkäin Edgar Herrmann.
Tansanian silloisen pääkaupungin Dar es Salaamin vuoro toimia lähtö- ja maalikaupunkina koitti vuonna 1972. Kyseisessä kilpailussa (20:s Safari-ralli) tehtiin historiaa, sillä voittoon ajaneet Hannu Mikkola ja Gunnar Palm olivat ensimmäinen Afrikan ulkopuolelta saapunut voittoon kyennyt autokunta.
pienoiskuva|Ann Taieth ja Silvia King Safari-rallin aikatarkastusasemalla vuonna 1973. Myös vuoden 1973 kilpailu oli historiallinen, olihan kyseessä ensimmäinen rallin MM-kausi. Idi Aminin sotilasvallankaappauksen jäljiltä Uganda oli sekasortoisessa tilassa, minkä vuoksi rallin reitti ei enää sinne ulottunut. Itä-Afrikan Safari-ralli kuului siis MM-sarjaan alusta alkaen, mutta vaikka muissa MM-ralleissa käytettiinkin erikoiskoe-formaattia, Safari kilpailtiin perinteiseen tapaansa. Kilpailumatkaa kaikille avoimilla teillä oli 5300 km, johon sisältyi 56 aikatarkastusasemaa. Voittaja oli se, jonka yhteenlasketut myöhästymiset aikatarkastuksista olivat pienimmät. Voittoon ajoi ensimmäistä kertaa urallaan kenialainen Shekhar Mehta.
Tansanian ja Kenian suhteet olivat alkaneet heikentyä, ja Tansania jättäytyikin vuonna 1974 pois rallin reitiltä. Seuraavana vuonna kokonaan Keniassa ajettu ralli jättikin nimestään pois viittauksen Itä-Afrikkaan ja otti käyttöön nykyisen nimensä Safari-ralli (engl. Safari Rally).
Mikkolan avausvoiton jälkeen 1970-luvun loppupuolella alkoivat myös muut Kenian ulkopuolelta tulleet kilpailijat saavuttaa menestystä ja voittoja. Ruotsalaiset Ove Andersson ja Björn Waldegård voittivat 1970-luvulla kertaalleen, kuten myös Ranskan Jean-Pierre Nicolas. Vuonna 1976 isäntämaan Joginder Singh otti siihen mennessä ennätyksellisen kolmannen Safarin yleiskilpailun voittonsa.
1980-luku: Mehtan valtakauden jälkeen ulkomaalaiskomentoon pienoiskuva|Nissan Violet GT, jolla Shekhar Mehta voitti Safari-rallin vuonna 1982 (kuvattu Japanissa vuonna 2015). Isäntämaan Shekhar Mehta oli voittanut Safari-rallin ensimmäisen kerran jo 1973, mutta vankkumattomasti rallin historiaan hän jäi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun hän voitti rallin kartanlukijansa Mike Doughtyn kanssa neljästi peräkkäin 1979–1982. Hän on viidellä voitollaan edelleen kaikkien aikojen voittotilaston kärjessä.
Mehtan voittovuosiin saakka kenialaiset olivat menestyneet rallissa hyvin. Niiden jälkeen isäntämaan kuljettajat ovat kuitenkin saavuttaneet ainoastaan yhden ainoan voiton MM-tasoisista Safari-ralleista (Ian Duncan vuonna 1994). Mehtan valtakauden jälkeen rallin voitto meni viidesti peräkkäin Pohjoismaihin. Vuonna 1983 voittoon ajoi Opel Asconalla Ari Vatanen, ja seuraavana vuonna Toyotan kolmen voiton putken käynnisti toisella voitollaan Ruotsin Björn Waldegård. Juha Kankkusen ensimmäinen voitto tuli vuonna 1985 ja Waldegårdin kolmas 1986. Vuonna 1987 voittajaksi palasi viidentoista vuoden tauon jälkeen Hannu Mikkola, jolle kyseinen voitto jäi MM-ralliuran viimeiseksi.
Vuoden 1987 kilpailuun tehtiin Kansainvälisen autourheiluliiton FISA:n vaatimuksesta joitain uudistuksia: ajanotossa siirryttiin sekunnin tarkkuuteen, ja kilpailuun nimettiin erikseen siirtymä-, huolto- ja kilpailullisia osuuksia. Muutokset tehtiin puhtaasti FISA:n vaatimusten täyttämiseksi, ja kilpailun järjestäjät pitivät huolen, ettei niillä ollut käytännön vaikutuksia rallin läpivientiin, vaan edelleen voittajaksi kruunattiin vanhaan tapaan vähiten aikatarkastuksista myöhästynyt kuljettaja. Suurempi, rallin luonteeseen jonkin verran vaikuttanut muutos oli pidentyneet lepo- ja yötauot.
1980-luku päättyi Safari-rallissa Lancia Deltalla ajaneen italialaisen Miki Biasionin kahteen voittoon.
Kilpailu uudistuu 1990-luvulla 1980-luvun lopulta hiljalleen alkaneet muutokset ralliin saivat jatkoa 1990-luvulla. Vielä vuosikymmenenen alkuvuosina kilpailu ajettiin tutussa formaatissa: käytännössä kilpaa ajettiin koko yli 4000-kilometrinen rallireitti, ja voittaja oli se, jonka yhteen lasketut myöhästymiset aikatarkastusasemilta olivat pienimmät.