Bouvet’nsaari () on Norjalle kuuluva asumaton saari Etelä-Atlantilla. Se sijaitsee 2 600 kilometriä lounaaseen Etelä-Afrikan Hyväntoivonniemestä. Saaren pinta-ala on noin 49 neliökilometriä. Saari on vulkaaninen ja noin 93-prosenttisesti jäätikön peitossa. Kasvillisuutta on vain harvoissa jäättömissä kohdissa, ja se koostuu kokonaan sammalista, jäkälistä ja levistä. Saarella elää laajoja hylje- ja merilintuyhdyskuntia. Runsaslukuisimmat lajit ovat kergueleninmerikarhu ja etelänmyrskylintu.
Bouvet’nsaari on nimetty sen vuonna 1739 löytäneen Jean-Baptiste Bouvet de Lozier’n mukaan. Brittiläinen hylkeenpyytäjä George Norris julisti vuonna 1825 sen kuuluvan Britannialle – tosin hän luuli tulleensa toiselle saarelle, koska Bouvet oli merkinnyt löytönsä sijainnin väärin. Britannia ei ollut kiinnostunut saaresta, ja Harald Horntvedt julisti 1927 sen Norjan omaisuudeksi. Norja ja Britannia pääsivät pian tämän jälkeen sopimukseen saaren asemasta. Norjalle siirtynyt saari julistettiin 1971 luonnonsuojelualueeksi, ja Norjan Polaari-instituutti rakennutti sinne vuonna 1977 automaattisen säähavaintoaseman. Saari on myös kansainvälisesti tärkeä lintualue.
Maantiede Sijainti ja pinnanmuodot
pienoiskuva|Bouvet’nsaaren sijainti. pienoiskuva|Bouvet’nsaaren kartta. Bouvet’nsaari sijaitsee Atlantin eteläosissa, noin Etelä-Afrikasta lounaaseen ja Etelämantereesta pohjoiseen. Se sijaitsee kauempana mantereesta ja muista saarista kuin mikään muu saari maailmassa, sillä alle etäisyydellä Bouvet’nsaaresta ei ole lainkaan muita saaria.
Saari on noin 9,5 kilometriä pitkä ja seitsemän kilometriä leveä.Huyser, s. 113. Saaren pinta-ala on noin 49 neliökilometriä. Pysyvä jää peittää Bouvet’nsaaresta noin 93 prosenttia. Suurin jäätön alue on nimeltään Nyrøysa, joka syntyi vuosien aikana todennäköisesti maanvyörymän seurauksena.
Topografiset muodot ovat kerrostulivuoren muodostamat. Isoja osia tulivuoresta on kulunut meren aiheuttaman abraasion takia. Maata on hävinnyt erityisesti pohjois-, länsi- ja lounaisrannikoilta, minkä takia tulivuoren kraatteri ei ole keskellä maamassaa.Engelskjøn, s. 129–130.
Bouvet’nsaaren korkein kohta on 780 metriä merenpinnan yläpuolella. Se sijaitsee kraatterin lounaisreunalla. Kraatterin jään peitossa oleva pohja on noin 500 metrin korkeudessa. Tulivuoren kartio laskeutuu tasaisesti rannikkoja kohti. Itärannalla se laskeutuu 60 metrin korkeuteen ja etelärannalla korkeuteen merestä. Länsi- ja pohjoisrannikoilla rinne päättyy korkeaan jyrkänteeseen. Rannikkokaistale on hyvin kapea ja aaltojen pieksemä, joten saarelle pääsy on hyvin vaikeata.
pienoiskuva|vasen|Kapp Valdivia. Saaren rannikolla on joitakin huomattavia niemiä ja niemekkeitä. Idässä Kapp Lollossa on 80 metriä korkeita kallionjyrkänteitä. Keskellä pohjoisrannikkoa on kasvillisuudesta lähes autio Kapp Valdivia. Saaren luoteiskulmassa on Kapp Circuncision, joka on lumeton 200 metrin korkeuteen asti. Sen lounaispuolella on noin 1,5 kilometriä pitkä Nyrøysa, joka nousee 51 metrin korkeuteen pohjoisosassaan. Saaren eteläosassa on korkeudessa oleva Rustadkollenin tasanko.
Geologia
Bouvet’nsaari sijaitsee Atlantin keskiselänteen eteläisimmässä osassa. Maankuori saaren alla on noin vuotta vanhaa, ja saaren kallioperän vanhin osa merenpinnan yläpuolella on noin 1,4 miljoonaa vuotta vanhaa. Kallioperä koostuu kahdesta muodostelmasta. Vanhempi ja alempi on pyroklastista kiveä, joka muodostui todennäköisesti merenalaisesta hyaloklastiitista. Nuorempi kivi on lähinnä laavakiveä, joka on pääasiassa basalttia. Nuoremmat esiintymä ovat ryoliittia.
Saari on vulkaaninen, ja tulivuori on edelleen aktiivinen, mistä kertovat myös fumarolit, joita on erityisesti pohjois- ja koillisrannikoilla. Tulivuorenpurkauksista ei kuitenkaan ole todistusaineistoa historialliselta ajalta.Riffenburgh, s. 966. Saaren nuorin laavakivi on vanhaa. Saaren huippu on tasainen, ja kraatterin halkaisija on noin kaksi kilometriä.
Ilmasto
Bouvet’nsaarella vallitsee kylmä meri-ilmasto. Sen erityispiirteitä on vähäinen lämpötilanvaihtelu. Saaren keskilämpötila merenpinnan tasolla on ympäri vuoden . Vuoden keskilämpötila on noin . Tammikuussa keskilämpötila on ja syyskuussa . Saari on usein pilvien tai tiheän sumun peitossa.Roghnaug, s. 10.
Luonto Kasvillisuus ja sienet
pienoiskuva|Usnea antarctica -jäkälä hallitsee paljaita vuorenharjoja Nyrøysan pohjoispuolella. Bouvet’nsaarella ei kasva ruohoja eikä kukkivia kasveja, mutta saarella kasvaa noin 70 itiökasvi- ja sienilajia.Riffenburgh , s. 176–177. Lajisto on tyypillistä Antarktiksen merellisille alueille, ja siinä on selviä kasvimaantieteellisiä yhtäläisyyksiä lännempänä sijaitsevien Eteläisten Sandwich- ja Eteläisten Shetlandsaarten kanssa. Jääpeitteen takia kasvillisuus Bouvet’nsaarella on keskittynyt rantakallioille ja -kiville, muutamille jäättömille nunatak-harjanteille ja huippujen tasanteille.Huyser, s. 114.
Kasvitieteilijä Torstein Engelskjøn jakoi Bouvet’nsaaren 20 eliöyhteisöön, jotka hän luokitteli kuuteen pääluokkaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat lähes elottomat alueet. Lumen ja jään peittämillä alueilla kasvaa joitakin kylmään tottuneita pieneliöitä. Tietyt jäättömät alueet sen sijaan ovat täysin elottomia. Tällaisia alueita on Nyrøysan yläpuolella olevilla lumivyöryn pyyhkimillä rinteillä ja kraatterin sisällä.Engelskjøn, s. 140–144.
Toisen ryhmän muodostaa kallioiden kasvillisuus meren roiskevyöhykkeeltä 400 metrin korkeuteen. Kuivilla ja korkeintaan kohtuullisesti lintujen vaikutusalueella olevilla kallioilla kasvaa valtalajina joko kultajäkäliä yksinään tai yhdessä Lecania gerlachei -jäkälälajin kanssa. Kallioilla, joita linnut ovat runsaasti lannoittaneet, viherlevälaji Prasiola crispa peittää alleen jäkälät.
Rantakasvillisuus voidaan jakaa kasvukorkeuden perusteella kolmeen vyöhykkeeseen. Aivan vesirajassa kasvaa lähinnä leviä, kuten Palmaria decipiens ja Palmaria georgica. Nämä korvaa 1–3 metrin korkeudessa Pyropia columbina. Näiden yläpuolella kasvaa mustuaisiin kuuluvia jäkäliä ja Ulothrix-suvun leviä. Lintujen ja hylkeiden vaikutusalueella olevilla rannoilla kasvualueet ovat samanlaiset mutta huomattavasti kuluneemmat. pienoiskuva|Metsäkamppisammal on yleinen Kapp Valdiviassa.
Bouvet’nsaaren pohjois- ja länsirannikolla on 400 metrin korkeuteen kasvavaa kliimaksikasvillisuutta. Kapp Valdiviassa kliimaksikasvillisuutta halitsevat kulosammalet ja mustuaiset sekä metsäkamppisammal. Toinen kliimaksivaiheen vyöhyke on sammalalueet, joissa kasvaa lajit Brachythecium austro-salebrosum ja Tortula filaris, joiden kasvupaikat näkyvät vihreinä alueina jo kaukaa. Paljaat vuorenharjat Nyrøysan pohjoispuolella ovat Usnea antarctica -jäkälän hallitsemia. Länsirannikon 410 metriä korkealla kukkulalla kasvaa myös sitä, mutta huippu on erityisesti Mastodia tesselata- ja Tortula princeps -lajien hallitsemaa.
Saaren etelärannikon korkeudessa olevilla basalttitasangoilla, Rustadkollenilla ja Moseryggenilla, kasvaa hieman poikkeavaa kasvillisuutta. Niiden kliimaksikasvillisuuden Engelskjøn jakoi neljään ryhmään. Yhden ryhmän valtalajeja ovat vihreinä mattoina kosteissa ja suojaisissa painaumissa kasvavat Brachythecium austro-salebrosum, metsäkamppisammal ja Pachyglossa dissitifolia. Sammalmattojen välissä puolestaan on lohkareita, joissa kasvaa erityisesti jäkälälaji Usnea aurantiaco-atra. Basalttisten vierinkivien alueella vesi virtaa nopeammin pois, ja siellä kasvaa hieman erilainen sammal- ja jäkälälajisto kuin kosteiden paikkojen painaumissa. Neljännellä alueella on suljetumpi sammalmatto, vähemmän näkyvissä olevaa maaperää ja jopa 15 senttimetrin paksuinen turvekerros.
Nyrøysan kasvillisuus poikkeaa Bouvet’nsaaren muusta kasvillisuudesta, sillä nuorella maa-alueella on paljon pioneerilajeja. Erityisesti Nyrøysan eteläosa on peittynyt tummaan tulivuorenkuonaan ja tuffimateriaaliin. Tortula filaris- ja Brachythecium austro-salebrosum -sammalet sekä hiirensammalet hallitsevat tällaista aluetta. Irtonaisen maaperän takia jäkäliä ei sen sijaan juurikaan kasva. Osassa Nyrøysaa puolestaan on kerroksittain kovaa piihappopitoista laavaa, joka lohkeilee sileäpintaisiksi ja kulmikkaiksi paloiksi ja tarjoavat näin jäkälille hyvän kasvualustan. Alueen valtalajit ovat Brachythecium austro-salebrosum, hiirensammalet ja Usnea antartica. Fumarolien lämmittämät alueet antavat puolestaan rehevän kasvualustan suikero- ja savikkolapiosammalille. Lisäksi joidenkin fumarolien ympärillä on lajeja, joita ei tavata saaren muista osista.
Eläimistö
pienoiskuva|Bouvet’nsaaren kergueleninmerikarhujen populaatio on maailman toiseksi suurin. Merikarhuja saarella olevalla Nyrøysan alueella. Bouvet’nsaarella on maailman toiseksi suurin kergueleninmerikarhun populaatio. Siinä arvioitiin vuonna 2002 olevan . Se on kuitenkin pieni osa maailman populaatiosta, sillä 95 prosenttia poikasista syntyy Etelä-Georgian saarella. Bouvet’nsaaren kergueleninmerikarhumäärä on pysynyt vakaana vuodesta 1996; sitä ennen se kasvoi seitsemän vuoden ajan noin 30,6 prosenttia vuodessa. Kerguelininmerikarhut metsästettiin 1900-luvun alussa lähes sukupuuttoon, vuonna 1928 niitä laskettiin olevan saarella noin ja vuonna 1964 vain 500. Etelänmerinorsun havaittiin poikineen saarella ensimmäisen kerran vuosiin. Lisäksi saarten vesillä on havaittu säännöllisesti ryhä- ja miekkavalaita.
Bouvet’nsaarella on havaittu pesivän 12 lintulajia. Niistä myssypingviiniä, kultatöyhtöpingviiniä, etelänmyrskylintua, kapinmyrskyliitäjää, kyyhkyprionia, etelänkeijua, tummatyrskynpolkijaa ja etelänkihua on tavattu 1900-luvun lopun tutkimuksissa. Saarella on aiemmin todettu pesivän myös jääpingviini, isomyrskyliitäjä, lumimyrskyliitäjä ja eteläntiira. Bouvet’nsaarella tehdään niin harvoin tutkimuksia, että viimeksi mainitut lajitkin saattavat pesiä edelleen saarella. Näiden 12 lajin lisäksi saarella epäillään pesineen tai pesivän ohutnokkaprioneja ja etelänselkälokkeja. Lisäksi saarella on nähty kesävierailuita 19 muulta lintulajilta.
Linnuista etelänmyrskylintu on runsaslukuisin, ja jopa on arvioitu pesivän saaren rantakallioilla. Etelänmyrskylintuja on erityisesti Kapp Valdiviassa, Kapp Circoncisionissa, Nyrøysassa ja saaren lounaisosissa Norvegiaoddenilta Rustadkollenille. Kapp Circoncisionissa on Bouvet’nsaaren suurin pingviiniyhdyskunta, jossa 1989–1990 arvioitiin olevan . Koko saarella arvioitiin olevan pingviiniä ja niitä arvioitiin olevan . Runsaslukuisimmat pingviinilajit ovat kultatöyhtöpingviini ja myssypingviini. Pingviinien määrä vähentyi 1980-luvun aikana noin 4,8 prosenttia vuodessa, ja 1990-luvun aikana kanta on pienentynyt ilmakartoitusten perusteella vieläkin nopeammin. Suurin syy pingviinien vähentymiselle on Nyrøysassa kergueleninmerikarhun runsaasti kasvanut määrä. Merikarhut häiritsevät pingviinien pesintää, aiheuttavat lintujen loukkaantumisia ja kuolemia ja käyttävät niitä ravinnokseen. Pingviinien määrä on kuitenkin vähentynyt myös saaren muissa osissa, vaikka kergueleninmerikarhuja ei niissä olekaan. Vähentymisen taustalla lieneekin myös muita tekijöitä. Saari on kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA).
Bouvet’nsaaren ympäristön kalasto ei ole kovinkaan monipuolista. Pohjakaloja tunnetaan mannerjalustan ja mannerrinteen yläosan alueelta vain 17, kun niitä esimerkiksi Etelä-Georgian saaren vesissä on 42. Selvästi runsaslukuisin pohjakalalaji on jääahveniin kuuluva Lepidonotothen larseni. Seuraavaksi eniten löytyy samoin jääahveniin kuuluvia Lepidonotothen nudifrons- ja Gobionotothen gibberifrons -lajeja.
Selkärangattomia eläinlajeja Bouvet’nsaarelta on löydetty vain seitsemän, neljä punkkilajia ja kolme hyppyhäntäislajia. Yleisimmät selkärangattomat ovat kuoripunkkeihin kuuluva Alaskozetes antarcticus ja hyppyhäntäisiin kuuluva Cryptopygus antarcticus.
Historia Löytäminen
pienoiskuva|Jean-Baptiste Bouvet de Lozier’n tutkimusmatkoista tehty kartta, joka tehtiin melkein heti tämän saavuttua takaisin Ranskaan. Karttaan on merkitty Bouvet’nsaaren Cap de la Circoncision tyhjän, tuntemattoman alueen reunalle.