thumb|Osman I thumb|Osman I:n valtaamat alueet hänen valtakautensa alkaessa vuonna 1300 (tummanruskea) ja päättyessä n. 1324 (vaalemman ruskea). Osman I (osmaniksi عُثمَان, ʿUthmān); (k. n. 1324) oli Osmanien valtakunnan ensimmäinen hallitsija.Lapidus 2022, a. 333
Osmanista on vain vähän varmaa tietoa, mutta hänestä on runsaasti myyttisiä tarinoita. Todennäköisesti osmanli-heimo tuli Anatoliaan Manzikertin taistelua vuonna 1071 seuranneen turkkilaisen muuttoaallon mukana.Stoneman 1993, s. 133 Historioitsijat katsovat, että ennen vuotta 1300 Osman oli yksi monista turkkilaisista heimopäälliköistä (bey), jotka liikkuivat gazi-sotureineen Sakaryassa. Se oli lähellä Konstantinopolia sijainnut maakunta, missä Osman 1310-luvulla onnistui valtaamaan Bysantille kuuluneita maita. Niistä tärkein oli Bursan kaupunki vuonna 1326, jonka jälkeen tai sitä ennen Osmanin arvellaan kuolleen. Osmania seurasi hallitsijana hänen poikansa Orhan I (1326–1359).
Osmanin menestyksen arvellaan perustuneen siihen, että hän solmi liittosuhteita eri tahoilta ahdistettuun maanviljelysväestöön. Lyötyään Bysantin joukot ja vallattuaan Nikeian kaupungin (nyk. Izmit) vuonna 1301, Osman nousi turkkilaisheimojen päällikkökunnan johtajaksi ja myös hyvään onneen turvautuen torjui mongolien ja Bysantin vastahyökkäykset. Osmanien historiallisuuden varmentaa hänen nimeään kantava hopearaha, joka osoittaa hänen julistautuneen hallitsijaksi. Vuodelta 1324 oleva dokumentti vahvistaa, että hänen isänsä oli Ertuğrul. Useimmat muut Osmania koskevat dokumentit ovat aikaisintaan 1400-luvulta ja epäluotettavia.
Osmanivaltakunnan myytit tekivät 1500-luvulla Osman I:stä myös islamin profeetta Muhammedin sukulaisen naimakaupan kautta. Myytin tarkoitus oli perustella sulttaani Selim I:n (1512–1520) oikeutta kalifin arvoon. Vastaavasti sukutauluja luotiin osoittamaan Osmanin polveutumisen Bysantin hallitsijoista. Historian lähteet tukevat käsitystä Osmanin vaatimattomista lähtökohdista yhtenä nomadipäälliköistä, jotka sotivat Bysantin ja seldzukkien valtakuntien välimaastossa.
Osmanien valtakunta sai nimensä osmanli-heimon ja Osman I:n mukaan. Osman I:stä alkanut Osmanien hallitsijasuku hallitsi valtakuntaa yli 600 vuotta, kunnes sulttaanien valta lakkautettiin Turkissa vuonna 1922.Osman, House of Encyclopedia of the Modern Middle East and North Africa, Encyclopedia.com. Viitattu 7.1.2025.
Vaimot ja jälkeläiset Osman I:llä oli kaksi tunnettua puolisoa, jotka molemmat olivat hänen laillisia vaimojaan sekä joitakin nimeltä tuntemattomia jalkavaimoja:
Rabia Bala Hatun (k. 1324), šeikki Edebalin tytär. Alaeddin Ali paššan äiti. Kameriye Malhun Hatun, Ömer Abdülaziz Beyn tytär. Orhan I:n äiti ja eli todennäköisesti vielä 1320-luvun loppupuolella; hän menehtyi mahdollisesti sen jälkeen, kun Orhan oli noussut valtaan vuonna 1326. Fülane Hatun. Vaatimattomista oloista lähtöisin oleva nainen, johon Osman ihastui ollessaan hyvin nuori mies. Kun nainen torjui Osmanin kosinnan luullen sitä vitsiksi, Osman ryösti hänet ja otti jalkavaimokseen.
Osman I:llä oli ainakin yhdeksän lasta:
Fülan Bey (s. ennen 1281), äiti Fülane Hatun. Lähetettiin seldžukkisulttaani Gıyasüddin III Kaykhusraw’n hoviin kasvatettavaksi, kun Ertuğrul solmi rauhan sulttaanin kanssa. Hänellä oli ainakin kolme poikaa: Ahmed, Bayad ja Halil; hänen jälkeläisiään oli elossa vielä Bayezid I:n hallintokaudella. Alaeddin Erden Ali pašša (n. 1281–1331), äiti Rabia Bala Hatun. Bilecikin kuvernööri ja useiden Bursan moskeijoiden perustaja. Hänen jälkeläisiään oli elossa vielä 1500-luvulla. Orhan I (n. 1281–1362), äiti Malhun Hatun. Osmanien valtakunnan toinen hallitsija. Çoban Bey (1283–1337). Rakennutti moskeijan Bursaan. Fatma Hatun (1284–1347) Pazarlı Bey (1285–?). Orhan I:n kenraali. Hänellä oli ainakin kaksi poikaa, İlyas Bey ja Murad Bey, sekä ainakin kaksi tytärtä. Hamid Bey (1288–1329) Murad Arslan Melik Bey (1290–1336). Hänellä oli ainakin yksi tytär, Melek Hatun. Savcı Bey. Hänellä oli ainakin yksi poika, Süleyman Bey.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Osmanien hallitsijat Luokka:Vuonna 1258 syntyneet Luokka:Vuonna 1324 kuolleet