Tuhkapapukaija (Psittacus timneh) on harmaapapukaijojen sukuun kuuluva papukaijalaji.
Se laskettiin aiemmin harmaapapukaijan alalajiksi, ja sai suomenkielisen virallisen nimen vuonna 2026, kun BirdLife Suomi siirtyi käyttämään Avilistiä lajiluettelonsa lähteenä. Lajia kutsutaan lemmikkilintujenharrastuspiireissä myös sen tieteelliseen nimeen viitaten "harmaapapukaija timneh".
Ulkonäkö Laji on noin 30 cm pitkä nokasta lyhyen pyrstön kärkeen. Se painaa aikuisena noin 320 grammaa.
Höyhenpuvultaan tuhkapapukaija on tumman harmaa, vaaleampaa harmaata on alavatsassa. Nokka on kaksivärinen, alta musta ja päältä beige, oranssiin taittava. Pyrstö on tummanpunainen, melkein musta. Laji on helppo erottaa harmaapapukaijasta värin ja koon perusteella.
Sillä ei ole alalajeja, joskin joissain lähteissä harmaapapukaijan alalaji Psittacus erithacus princeps lasketaan/on laskettu P. timnehin alalajiksi.
Elintavat- ja alueet Luonnossa tuhkapapukaijaa tavataan Länsi-Afrikassa. Laji elää alavien maiden sademetsissä, metsänreunoilla, mangrovealueilla, savanneilla ja viljelmillä. Laji on vahvasti riippuvainen öljypalmuista ravinnon ja raffiapalmuista yöpymisen osalta.
Lajin ruokavalio koostuu hedelmistä ja siemenistä, kuten öljypalmun hedelmistä, useiden eri puulajien osista sekä maissista.
Laji liikkuu meluisissa, muutaman kymmenen yksilön parvissa ja voi matkustaa pitkiä matkoja ruoan perässä.
Pesintä sijoittuu kuivaan kauteen, jolloin otollisia aikoja ovat tammi–helmikuu sekä kesä–heinäkuu. Laji munii 2–3 munaa pesään, joka sijaitsee korkealla elävän puun kolossa.
Maailman kanta on noin 100 000–500 000 aikuista yksilöä (arvio on epävarma), kanta on laskussa. Kansainvälinen lemmikkikauppa on verottanut lajia: vuosina 2005–2014 pyydystettiin lähes 200 000 yksilöä. Lisäksi elinympäristöjen katoaminen ja sopivien pesäpuiden väheneminen uhkaavat kantaa.
Lemmikkinä vasen|pienoiskuva Tuhkapapukaija on lemmikkinä harvinaisempi, kuin sen aiempi päälaji harmaapapukaija.
Hoidoltaan ja vaatimuksiltaan se muistuttaa muita lemmikkilintuja: hyvin voidakseen se tarvitsee muun muassa lajitoverin seuraa, paljon tilaa, lajityypillisen ruokavalion, runsaasti erilaisia virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Tuhkapapukaijaa pidetään osittain herkempänä rutiinin- ja ympäristön muutoksille kuin monia muita papukaijalemmikkejä, ja sen sanotaan vaativan totuttelua ympäristön muutoksiin, esimerkiksi uusien lelujen suhteen, muita lajeja kauemmin. Perheelleen kesy ja puhelias tuhkapapukaija saattaa olla hyvin varautunut ja hiljainen vieraiden läsnäollessa. Tuhkapapukaija voi ilmaista pitkäaikaista stressiä nyppimällä eli tuhoamalla sulkapukuaan.
Harmaapapukaijalajien laaja, paljas ihoalue kasvoilla saattaa kieliä lajin UV-säteilyn tarpeesta, ja lemmikkinä laji tuntuu olevan muita lajeja herkempi "kalkkihalvaukselle", jota UV osittain ennaltaehkäisee.
CITES Tuhkapapukaija kuuluu samaan CITES-liitteeseen, kuin sen aiempi päälaji harmaapapukaija: nykyään lajit kuuluvat CITES I/A-liitteeseen, johon ne siirtyivät II/B-liitteestä vuonna 2017. Tämän vuoksi kaikessa lajeihin liittyvässä kaupankäynnissä myös Suomen sisällä linnulle vaaditaan alkuperätodistus, tunnistemerkintä (siru tai umpirengas) sekä Suomen ympäristökeskuksen myöntämä EU-lupanumero. Ilman näitä myös harmaa- ja tuhkapapukaijojen pesittäminen eli poikasten tuottaminen on kiellettyä. Riittävä vahvistus linnun laillisesta alkuperästä auttaa myös taistelemaan luonnonvaraisten lintujen salapyydystystä vastaan.
Jos ennen vuotta 2017 syntynyt lintu on ollut vain lemmikkinä, sillä ei ole välttämättä tunnistemerkintää tai EU-todistusta. Jos tällaisen linnun pesittäminen tai myyminen tulee ajankohtaiseksi, tulee sille anoa EU-todistus. EU-todistuksen myöntämiseksi tulee linnun olla ollut alun perinkin laillista alkuperää, eli sillä on lintuun yhdistettävissä oleva alkuperätodistus, jolla todennetaan laillinen alkuperä.
Lähteet
World Parrot Trust: Timneh Parrot
Viitteet
Luokka:Papukaijat Luokka:Uhanalaiset linnut