Harmaapapukaijat on uusi suomenkielinen sukunimi suvulle Psittacus, kun suku jaettiin kahteen lajiin: harmaapapukaijasta erotettiin omaksi lajikseen alalaji P. timneh, joka sai suomenkielisen nimen tuhkapapukaija BirdLife Suomen lajinimilistalle elokuussa 2026.
Lajit ja alalajit
Harmaapapukaija, Psittacus erithacus P. e. erithacus P. e. princeps Tuhkapapukaija, Psittacus timneh joissain lähteissä P. e. princeps lasketaan/on laskettu P. timnehin alalajiksi
Ulkonäkö vasen|pienoiskuva|Vankeudessa elävä harmaapapukaija Harmaapapukaijat ovat nimensä mukaan suurimmaksi osaksi harmaita. Niillä on valkea, paljas ihoalue kasvoillaan. Pyrstö on lyhyt. Kooltaan ne ovat noin 30-33 cm pitkiä ja painavat noin 320-400 grammaa. Harmaapapukaija on vaaleampi ja suurempi, tuhkapapukaija tummempi ja pienempi.
Elintavat ja -alueet Luonnonvaraiset harmaapapukaijat ovat kotoisin Länsi- ja Keski-Afrikan metsäalueilta, savannien reunamailta sekä saaristoista.
Harmaapapukaijan laaja, paljas ihoalue kasvoilla saattaa kieliä lajin UV-säteilyn tarpeesta.
Harmaapapukaijat ovat sosiaalisia ja äänekkäitä parvilintuja. Ne muodostavat suuria yöpymisparvia vesistöjen ja saarien lähellä sijaitseviin palmuihin, mutta hajaantuvat päivisin pienempiin, muutaman kymmenen yksilön parviin etsimään ravintoa. Linnut ruokailevat puunlatvuksissa ja voivat taittaa pitkiäkin matkoja ruoan perässä.
Luonnonvaraiset kannat ovat taantuneet merkittävästi ja lajit ovat uhanalaisia. Suurimmat uhat ovat metsien häviäminen ja elinympäristöjen katoaminen ja lemmikiksi pyydystäminen.
Lajit pesivät korkealla sijaitseva kookkaan, elävän puun koloon ja munivat 2-3 munaa.
Lemmikkinä Harmaapapukaija (P. erithacus) on yksi suosituimmista isoista papukaijalinnuista lemmikkinä. Sitä pidetään yhdenä parhaimpana puhujalajina, joka voi olla syy tai ainakin osasyy sen suosioon, sillä väritykseltään se jää monen muun papukaijalajin varjoon. Puhekyky on huono syy lemmikkilinnun hankkimiselle. Lemmikkinä harmaapapukaija on vaativa, sillä se on älykäs, aktiivinen ja sosiaalinen, mutta myös herkkä tylsyydelle, stressille ja muutoksille. Lemmikkinä nimilaji on tuhkapapukaijaa (P. timhneh) huomattavasti yleisempi.
Hoidoltaan ja vaatimuksiltaan ne muistuttavat muita lemmikkilintuja: hyvin voidakseen se tarvitsee muun muassa lajitoverin seuraa, paljon tilaa, lajityypillisen ruokavalion, runsaasti erilaisia virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Harmaapapukaijojen laaja, paljas ihoalue kasvoilla saattaa kieliä lajin UV-säteilyn tarpeesta, ja lemmikkinä laji tuntuu olevan muita lajeja herkempi "kalkkihalvaukselle", jota UV osittain ennaltaehkäisee.
CITES Harmaapapukaijat kuuluvat nykyään CITES I/A-liitteeseen, johon ne siirtyivät II/B-liitteestä vuonna 2017. Tämän vuoksi kaikessa lajeihin liittyvässä kaupankäynnissä myös Suomen sisällä yksilölle vaaditaan alkuperätodistus, tunnistemerkintä (siru tai umpirengas) sekä Suomen ympäristökeskuksen myöntämä EU-lupanumero. Ilman näitä myös harmaapapukaijojen pesittäminen eli poikasten tuottaminen on kiellettyä. Riittävä vahvistus linnun laillisesta alkuperästä auttaa myös taistelemaan luonnonvaraisten lintujen salapyydystystä vastaan.
Jos ennen vuotta 2017 syntynyt lintu on ollut vain lemmikkinä, sillä ei ole välttämättä tunnistemerkintää tai EU-todistusta. Jos tällaisen linnun pesittäminen tai myyminen tulee ajankohtaiseksi, tulee sille anoa EU-todistus. EU-todistuksen myöntämiseksi tulee linnun olla ollut alun perinkin laillista alkuperää, eli sillä on lintuun yhdistettävissä oleva alkuperätodistus, jolla todennetaan laillinen alkuperä.
Lähteet
Kaijuli.fi: Harmaapapukaijat World Parrot Trust: Timneh Parrot World Parrot Trust: Grey Parrot
Viitteet
Luokka:Papukaijat