Myyrmäki () on noin 17 000 asukkaan kaupunginosa Vantaan länsiosassa Myyrmäen suuralueella. Kehäradan läntisen osan (Vantaankosken radan) varrella Helsingin rajan tuntumassa sijaitseva Myyrmäki on asukasluvulla mitattuna Vantaan suurin kaupunginosa, jossa myös asukastiheys on korkea. Myyrmäki on yksi pääkaupunkiseudun aluekeskuksista ja tarjoaa palveluita koko Länsi-Vantaalle.
Historia Esihistoria Myyrmäestä nykyisen Paalutorin ympäristöstä on löytynyt yksi Suomen laajimmista tutkituista esihistoriallisista asuinpaikoista. Kaivausneliöitä kertyi kolmen vuosikymmenen aikana noin 8 300. Varhaisimmat löydöt ovat ns. mesoliittiselta kivikaudelta eli esikeraamiselta ajalta noin 7 000 – 8 400 vuoden takaa. Tämän lisäksi kaivauksissa tehtiin varhaiskampakeraamiselle ja nuorakeraamiselle ajalle sijoittuvia esinelöytöjä. Alueelta on lisäksi löydetty pronssi- ja rautakausille sijoittuvia tulisijoja ja hautoja.Hako, 2009, s. 12–14 Myyrmäkitalossa sijaitsevan Vantaan taidemuseo Artsin aulasta löytyy lasilattian alta kaupunginmuseon rekonstruoima Jönsaksen kivikautinen punamultahauta.
Myyrmäki-nimen historia Myyrmäki esiintyy jo 1600-luvulla Uomatien kohdalla olevan mäen nimenä (1695 Myrmekj). Nimi lienee hämäläisperäinen, sillä Kaarelan vanhoilla kartoilla on lukuisia muitakin vanhoja hämäläisnimiä ja Nurmijärvelläkin esiintyy useita Myyri-nimiä. Sirkka Paikkalan (2007) mukaan nimen takana saattaa sittenkin piillä eläimennimi myyrä, vaikka tätä on aiemmin epäilty. Todennäköisimmin Myyrmäki on käännös alkuperäisestä ruotsinkielisissä kartoissa esiintyneestä Myrbacka-nimestä, joka viittaa rämeen reunalla sijaitsevaan mäkeen.
Vaikka Myyrä ei ehkä olekaan Myyrmäen nimen alkulähde, oli alue vuonna 1966 kaavoitustoimikunnan papereissa nimetty Myyrämäki - Myrbacka. Nimeen ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä, joten uudeksi nimeksi ehdotettiin Kartanonmäkeä, Kesämäkeä, Aurinkolaa, Päivärinnettä ja Suvirinnettä. Helmikuussa 1967 kunnanhallitus hyväksyi uuden alueen nimeksi Suvelan. Heti seuraavassa kuussa kunnanhallitus sai kuitenkin Suomen nimiarkistolta kirjeen, jossa esitettiin nimeksi Myyrmäki-Myrbacka, koska Espoossa sijaitsi jo Suvela-niminen kylä. Nimiarkiston mukaan Myyrmäki oli ”kielellisesti moitteeton ja asuinalueenkin nimeksi erittäin sopiva, aidosti omaleimainen”. Kunnanhallitus hyväksyi lopulta nimiarkiston esityksen, vaikka rakennusliikkeet pitivätkin parhaimpana Suvela-Solsta -nimeä ja toiseksi parhaimpana Kartanonmäki-Husbacka-nimeä.Hako, 2009, s. 23–31
Kaupunginosan synty Kaupunginosan rakentaminen perustuu ajatukseen Haaga-Vantaan nauhakaupungista.
Kaupunginosan historia ulottuu vuoteen 1967, jolloin silloisen Helsingin maalaiskunnan valtuusto hyväksyi Pohjois-Kaarelan (Norra Kårböle) kylässä sijainneen Myyrmäen rakentamista koskevat aluerakentamista koskevat sopimukset. Kaivokselan ja Louhelan 1960-luvun puolivälissä rakentanut Rakennustoimisto A. Puolimatka oli hankkinut omistukseensa merkittävän osan alueen maapohjasta. Puolimatkan lisäksi maakauppoja tekivät Laaturakenne Oy ja Suur-Helsingin Osuuspankki. Myyrmäen aluerakentamissopimus, joka solmittiin vuoden 1967 lopulla, koski pääasiassa Vaskivuorentien pohjoispuolella sijaitsevia alueita. Myyrmäen eteläisempien osien rakentamisesta tehtiin sopimus vuonna 1974.
Myyrmäen kaavarungon laatiminen annettiin vuonna 1967 Arkkitehtuuritoimisto Lehtovuori-Tegelman-Väänäsen ja Arkkitehtitoimisto Pentti Aholan tehtäväksi. Kaavarunko piti sisällään 350 000 kerrosneliömetrin rakennusoikeuden, minkä arvioitiin merkitsevän 13 500 asukasta. Tämä merkitsi tiivistä kaupunkirakennetta, jossa pysäköinti suunniteltiin alun perin kahteen tasoon. Alkuperäiset pysäköintilaitokset jäivät kuitenkin suurelta osin toteuttamatta. Sisäinen kunnallistekniikka, eli kadut, vesijohdot, viemärit, valaistus ja puistot jäivät rakennusliikkeiden toteutettaviksi. Kunta vastasi ulkoisesta kunnallistekniikasta, eli päävesijohdoista ja kokoojaviemäreistä. Puolimatkan rahoittajina toimivat Postipankki ja Helsingin Työväen säästöpankki, Laaturakenteella Suur-Helsingin osuuspankki.
Kunnanvaltuusto hyväksyi maaliskuussa 1968 Myyrmäen ensimmäisen Uomatien ympäristön käsittäneen asemakaavan. Vaikka kaava palasi asemakaavat silloin vahvistaneelta sisäasiainministeriöltä vielä kertaalleen kunnalle, myönnettiin A. Puolimatka Oy:lle ja Laaturakenne Oy:lle kesällä 1968 poikkeusluvat pariakymmentä ensimmäistä kerrostaloa varten. Rakentaminen käynnistyi joulukuussa 1968, ja ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan 30. elokuuta 1969.
Rakentaminen eteni karkeasti katsottuna pohjoisesta etelää kohden, joskin myös vanhoihin kortteleihin on tehty täydennysrakentamista myöhemmin. Yhdessä viereisen Martinlaakson kanssa Myyrmäki oli 1970-luvun alussa yhtenäistä rakennustyömaata, jota suunnitteluvaiheessa nimitettiin myös Etelä-Vantaaksi. Toistaiseksi viimeisenä isompana kokonaisuutena on valmistunut Kilterinmäen alue vuosina 2008–2015.
Junarata tulee Myyrmäkeen pienoiskuva|Paikallisjuna Louhelan rautatieasemalla 1970-luvulla. Viimeinen M-tunnuksen juna liikennöi 30. kesäkuuta 2015, päivää ennen kehäradan avaamista.
Helsingistä pohjoiseen kaavailtu kaupunkirata on ollut suunnitelmissa paljon aikaisemmin kuin Myyrmäen rakentamisesta oli mitään tietoa. Sotien jälkeen oli suunniteltu luovutetun Porkkalan kiertämistä nykyisen Myyrmäen ja Vapaalan välistä kulkevalla radalla. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla suunniteltiin metrorataa, joka olisi seurannut nykyistä Hämeenlinnanväylää Kaivokselaan ja sieltä edelleen pohjoiseen Louhelan länsipuolitse. Jo tällöin oli yhtenä vaihtoehtona radan jatkaminen Nurmijärven Klaukkalaan.Hako, 2009, s. 99–105
VR:n kiinnostus rataa kohtaan heräsi 1960-luvun loppupuolella. Radan piti ensimmäisten suunnitelmien mukaan kulkea tunnelissa Myyrmäen alitse seuraten suurin piirtein nykyisen Myyrmäenraitin linjausta. Kun sopimus radan rakentamisesta solmittiin valtion ja kuntien välillä vuonna 1970, päädyttiin nykyiseen maanpäälliseen ja monilta kohdin siltojen päällä kulkevaan linjaukseen. Kustannukset jaettiin kuntien ja valtion kesken siten, että Suomen ensimmäisen kaupunkiradan asemat tulivat kuntien omistukseen. Liikenne radalla käynnistyi 1. kesäkuuta 1975.
Martinlaakson radan rakentaminen vuosina 1971–1975 mahdollisti tiiviin kerrostaloalueen rakentamisen radan varteen. Jo ennen Myyrmäen rakentamista oli valmistunut Louhelan asuinalue, jossa on enimmäkseen 3–7-kerroksisia kerrostaloja. Louhela kuuluu Myyrmäen kaupunginosaan. 1970-luvulla Myyrmäkeen valmistui pari pientä ostoskeskusta.
1980-luvulta nykypäivään Vuonna 1986 Myyrmäkeen valmistui kauppakeskus Isomyyri. Kahdeksan vuotta myöhemmin Isomyyrin eteläpuolelle, aivan Myyrmäen juna-aseman viereen valmistui Myyrmanni, joka kuului aikanaan Suomen suurimpiin kauppakeskuksiin. Myyrmannissa tapahtui lokakuussa 2002 koko Suomea ja naapurimaitakin järkyttänyt pommi-isku, jossa kuoli seitsemän ihmistä ja haavoittui yli 160.
Myyrmäki on nykyisin Vantaan väkirikkain kaupunginosa, jonka asukasmäärän voimakkain kasvu tapahtui 1970-luvun alussa. Tällä hetkellä Myyrmäelle on tyypillistä senioriväestön ja yksin asuvien keskimääräistä suurempi osuus. Vastaavasti myös pienten asuntojen (1h+k ja 2h+k) osuus on hieman suurempi kuin Vantaalla keskimäärin.
Vuoden 2020 lopussa muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien osuus Myyrmäen väestöstä oli 27,3 prosenttia. Vuoden 2022 lopussa Myyrmäen postinumeroalueen asukkaista 32 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia.
Luonto ja maantiede Maastollisesti Myyrmäki on loivaa lännestä itään viettävää laajaa rinnettä, jonka pohjalla sijaitsee Mätäojan laakso. Mätäoja on muinainen Vantaanjoen uoma. Nykyinen Myyrmäen Mätäoja on kasvustoltaan rehevää, ja alueella tavataan muutamia harvinaisia kasvilajeja. Rehevässä lehtomaisessa lutakossa vedestä nousee tervaleppää ja pajua, ja alueella kasvaa myös muutamia saarnia. Suovehka, keltakurjenmiekka ja kortteet luonnehtivat kasvillisuutta. Mätäojan laakson lisäksi Myyrmäen ympärillä on muitakin pieniä viheralueita, kuten Viherpuisto, Jokiuomanpuisto ja Raappavuoren ja Myyrmäen vesitornin ympärys.
Mätäojalla elää harvinainen kovakuoriaislaji, halavasepikkä.
Liikenne pienoiskuva|Linja-autoasema rautatieaseman kupeessa
Kaupunginosassa sijaitsee kaksi lähijunien rautatieasemaa, Myyrmäki ja Louhela. Asemat remontoitiin kehäradan rakennustöiden yhteydessä ja uudistettu Myyrmäen asema avattiin huhtikuussa 2015. Perusparannukset yhteydessä asemalle toteutettiin alkuperäisestä suunnitelmasta karsitut liukuportaat, rakennettiin tila kahvilalle sekä toteutettiin merkittävä katutaidekokonaisuus. Myyrmäen ja Louhelan asemilta kulkevat I- ja P-junat Helsinkiin ja lentoasemalle.
Kehärata Kivistön kautta Lentoasemalle ja edelleen pääradalle ja Tikkurilaan avautui vuoden 2015 heinäkuussa. Myyrmäen asema toimii liityntäliikenneterminaalina, josta on bussiyhteyksiä Helsinkiin, Espooseen ja eri puolille Vantaata. Terminaalista kulkevat myös runkolinja 30 Pitäjänmäen ja Munkkivuoren kautta Eiraan, runkolinja 300 Vihdintien ja Mannerheimintien kautta Elielinaukiolle, runkolinja 520 Martinlaaksosta Leppävaaran kautta Matinkylään, runkolinja 530 Myyrmäestä Espoon keskuksen kautta Matinkylään ja runkolinja 560 Malmin ja Vuosaaren kautta Rastilaan.
Autoliikenne tukeutuu läheisiin pääväyliin: Hämeenlinnanväylään, Vihdintiehen ja Kehä III:een. Kaupunginosan eteläpuolelle on laadittu yleissuunnitelma Kehä II:ta varten, mutta hankkeen toteutuminen lähiaikoina ei ole todennäköistä sillä Kehä II:n rakentaminen ei sisälly Helsingin Seudun Liikennejärjestelmäsuunnitelmassa HLJ 2015 ennen vuotta 2015 aloitettaviin hankkeisiin.
HSL:n tariffijärjestelmässä Myyrmäki sijoittuu vyöhykkeelle B yhdessä Kannelmäen, Malminkartanon, Martinlaakson ja Vantaankosken kanssa.
Myyrmäen kadunnimet Myyrmäen kadunnimet voidaan jakaa kahteen osaan: kivikauteen ja veteen liittyviin nimiin. Kivikauteen liittyviä kadunnimiä ovat muun muassa Punamultapolku, Piikuja ja Ruukuntekijäntie. Nämä johtuvat siitä, että Myyrmäen alueelta on löydetty rakennusvaiheessa kivikautista asutusta. Tästä kertoo myös Myyrmäkitalossa esillä oleva punamultahauta. Vesiaiheisia kadunnimiä on enimmäkseen Myyrmäen pohjoisosissa. Näitä ovat muun muassa Uomatie, Vaahtokuja, Kuohurinne ja Norotie. Näille nimille on innoittajana kaupunginosan reunalla virtaava Mätäoja, joka on Vantaanjoen muinainen lasku-uoma.
Palvelut Myyrmäessä Kaupalliset palvelut pienoiskuva|Myyrinpuhos pienoiskuva|Isomyyri pienoiskuva|Paalutori ja kauppakeskus Myyrmanni
Ensimmäiset kauppaliikkeet Myyrmäessä sijoittuivat kerrostalojen kivijalkoihin. Ensimmäinen ostoskeskus valmistui vuonna 1972 Uomatien ja Kuohukujan risteykseen, mitä seurasi vuonna 1975 valmistunut Myyrinpuhos (1975) Myyrmäen aseman vieressä.
Isommat kauppakeskukset Myyrmäkeen saatiin vasta kauppakeskus Isomyyrin (1986) ja Myyrmannin (1994) myötä pari vuosikymmentä ensimmäisten asukkaiden saapumisen jälkeen. Kahden kauppakeskuksen ympäristöön on sijoittunut runsaasti kivijalkamyymälöitä, joiden elinvoiman on mahdollistanut se, että kävellen ja polkupyörällä saapuvien osuus Myyrmannin asiakkaista on suurempi kuin useimmissa muissa Helsingin seudun kauppakeskuksissa.
Louhelaan valmistui 2012 uusi ostoskeskus, jossa toimii K-Market sekä muutamia pienliikkeitä.
Myyrmäen Paalutori on pääkaupunkiseudun kolmanneksi vilkkain torikaupan keskus heti Helsingin kauppatorin ja Hakaniementorin jälkeen.
Sosiaali- ja terveyspalvelut Myyrmäen terveyskeskus toimi aluksi kerrostalohuoneistoissa muun muassa Eräkujalla ja Löydöstiellä. Varsinainen terveysasema valmistui 1981 Iskostielle. Valmistuessaan se oli Vantaan suurin terveysasema. Tilat osoittautuivat tälle vuosituhannelle tultaessa ahtaiksi, jolloin uutta Myyrmäen sosiaali- ja terveysasemaa varten hankittiin vuonna 2007 Rakennusliike NCC:n entinen pääkonttori Jönsaksentieltä. Vanhan terveysaseman kiinteistö purettiin kesällä 2013. Hako, 2009, s. 226–229