Kisko on Suomen entinen kunta ja nykyään osa Saloa. Kunta sijaitsi Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä ja sitä ennen Turun ja Porin läänissä. Se tunnettiin nyt jo hiipuneesta kaivosteollisuudestaan sekä kesämökkikuntana. Kiskon naapurikunnat olivat Karjalohja, Kiikala, Muurla, Perniö, Pertteli, Pohja, Suomusjärvi ja Tammisaari. Vuoteen 1993 saakka naapurikuntiin kuului Tammisaareen liitetty Tenhola.
Historia Kisko on mainittu Pohjan kappeliseurakuntana vuonna 1347. Se itsenäistyi 1550-luvulla. Vuoteen 1876 asti Kisko kuului kahteen lääniin: itäosa oli Uudenmaan lääniä ja länsiosa Turun ja Porin lääniä. Suomusjärvi oli Kiskon kappelina vuodesta 1678, itsenäistyen 1898. Kappeliseurakunnan nimenä oli aluksi Laidike. Kiskon kunta perustettiin vuonna 1867.
Kiskon kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöön Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.
Kaivokset Kiskon alueella ovat sijainneet Orijärven kaivos (kupari), Aijalan kaivos (kupari) ja Metsämontun kaivos (sinkki, kupari). Kaivokset ovat lopettaneet toimintansa. Kaivostoimintaa harjoitettiin 1600-luvulta 1900-luvulle.
Kulttuuri Kiskossa on viisi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Näitä ovat Haapaniemen linnanraunio, Kiskon kirkonkylä, Kärkelän ruukkiyhdyskunta, Mommolan kartano ja Orijärven kaivos.
Kisko on saanut mainetta italialaisen Felice Vincin teoriasta, jonka mukaan Homeroksen Troija olisi sijainnut Kiskon Toijassa. Kisko-Seura ry on järjestänyt Vincin teorian inspiroimia tapahtumia.
Murre Kiskon alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Kiskon murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän rantaryhmään.
Ruokakulttuuri Kiskon pitäjäruoaksi valittiin 1980-luvulla halstratut suolasilakat ja perunamuusi.Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 21. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Kylät
Aijala, Hongisto, Honkapyöli, Jyly, Kajala, Kaukuri, Kavasto, Kiskon kirkonkylä, Kurkela, Lappi, Leilä, Liuhto, Marttila, Metsola, Orijärvi, Sammalo, Sillanpää, Sorttila, Tieksmäki, Toija, Viiari, Vilikkala, Ylötkylä.
Järvet ja muut vesistöt Ahdistonjärvi, Ahvenlammi, Aneriojoki, Hirsijärvi, Iso-Kisko, Iso-Tahko, Kavastonjärvi, Kirkkojärvi, Kurkelanjoki, Kurkelanjärvi, Määrjärvi, Nikuli, Orijärvi, Riitjärvi, Vähä-Tahko.
Tunnettuja kiskolaisia Juho V. Kekkonen (1890–1951), kansanedustaja (KrTL) Rauno Saari (s. 1946), maaherra, syntyi Kiskossa Gabriel Wilhelm Sohlberg (1851–1913), suomalainen teollisuusyrittäjä, Oy G. W. Sohlberg Ab:n perustaja, syntyi Kiskossa V. J. Sukselainen (1906–1995), kansanedustaja (kesk.) Arimo Uusitalo (s. 1942), maanviljelijä, osuustoimintavaikuttaja, maanviljelysneuvos Pekka Virtanen (s. 1923), ammattiyhdistysjohtaja ja toimittaja
Ystävyyskunnat Kaarma, Viro Strängnäsin kunta, Ruotsi
Lähteet
Aiheesta muualla
Aijalan-Kaukurin kyläyhdistys Kisko-Seura ry Kiskon vanhoja karttoja Kansallisarkiston palvelussa Tuntematon kultamaa - Suomessa, Seura, 23.11.1938, nro 47, s. 6. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit