Andorran ruhtinaskunta () eli Andorra () on kääpiö- ja sisämaavaltio Espanjan ja Ranskan välissä Pyreneillä. Vuoristoisen maan keskikorkeus on Euroopan korkein, 1 996 metriä. Pinta-ala puolestaan on 468 neliökilometriä, mikä tekee siitä Euroopan kuudenneksi pienimmän valtion. Asukkaita on hieman yli 86 000, ja valtion pääkaupunki on Andorra la Vella.
Andorra on saanut nykyisen muotonsa jo 1200-luvun lopulla. Sillä on poikkeuksellisesti kaksi valtionpäämiestä, ruhtinaskumppanit Ranskan presidentti ja La Seu d’Urgellin piispa. Andorra oli pitkään syrjäinen ja eristynyt ruhtinaskunta, mutta se on 1900-luvulla kansainvälistynyt. Talouden painopiste on siirtynyt maataloudesta matkailuun ja finanssialalle. Andorran tärkeimmät kauppakumppanit ovat Espanja ja Ranska. Ulkomaankaupan tase on pahasti alijäämäinen, sillä maa joutuu tuomaan käytännössä kaikki kulutustavaransa ulkomailta. Andorran ensimmäinen perustuslaki hyväksyttiin 1993, ja sen jälkeen maa on liittynyt muun muassa Yhdistyneisiin kansakuntiin ja ottanut käyttöön euron.
Andorralaisista valtaosa on katolilaisia, ja maan virallinen kieli on katalaani. Andorra on saanut kulttuurivaikutteita sekä Ranskasta että Espanjasta, varsinkin Kataloniasta. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia ovat monet keskiaikaiset romaanisen tyylin kirkot.
Maantiede
Pinnanmuodot ja geologia thumb|Andorran kartta|left thumb|left|Pääkaupunki Andorra La Vella ja sitä ympäröivät vuoret. Andorra sijaitsee Pyreneiden vuoristossa Espanjan ja Ranskan välissä. Maan pinta-ala on 468 neliökilometriä, ja sillä on maarajaa 120,3 kilometriä.Andorra in Figures 2017, s. 9. Andorran keskikorkeus merenpinnasta on 1 996 metriä, minkä myötä se on korkeimmalla sijaitseva Euroopan maa. Andorra la Vella on 1 079 metrin korkeudessa Euroopan korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Korkein vuori on 2 942 metriä korkea Coma Pedrosa.Augustin, s. 8–9. Matalin kohta puolestaan on 840 metrin korkeudessa sijaitsevassa jokilaaksossa.
Andorraa halkoo Y-kirjaimen muotoinen keskuslaakso, jossa sijaitsee suurin osa asutuksesta. Asutus on keskittynyt viimeisimmän jääkauden aikana muodostuneisiin laaksoihin, koska ne ovat käytännössä Andorran ainoat tasaiset alueet. Keskuslaakso on muodostunut Andorran tärkeimmästä joesta Valirasta ja sen sivujoista Valira del Nordista ja Valira d’Orientista, jotka yhdistyvät Valiraksi Les Escaldesissa. Toinen Andorran merkittävä joki on Ariège, ja se muodostaa osan Ranskan ja Andorran välisestä rajasta. Andorrassa on lisäksi yli 60 pientä vuoristojärveä.Augustin, s. 12.
Andorra sijaitsee Pyreneiden vuoriston geologisesti vanhimmassa osassa. Sedimenttikivet ovat jopa prekambrikaudelta 590 miljoonan vuoden takaa. Gneissi voi olla noin 500 miljoonaa vuotta vanhaa ja granodioriitti 305 miljoonaa vuotta vanhaa. Kallioperän geologinen historia on monimutkainen, sillä se on käynyt läpi kaksi vuorijonopoimutusta. Andorran kivissä näkyykin tämän takia merkkejä metamorfoosista. Kivihiilikaudella noin 300 miljoonaa vuotta sitten muodostui variskilaisen vuorijonopoimutuksen seurauksena vuoristo, joka kuitenkin kului paleotsooisen kauden aikana. Nykyisenkaltainen Pyreneiden vuoristo syntyi tertiäärikaudella alpiinisen vuorijonopoimutuksen seurauksena. Andorran kallioperässä magmakivilajeja on erityisesti maan pohjoisosassa sekä kaakkois- että lounaisosassa.
Ilmasto Andorrassa vallitsee pääosin välimerellinen vuoristo-ilmasto. Joillain alueilla ilmastossa on subarktisia piirteitä. Vuoden keskimääräinen lämpötila on noin 5–10 °C. Talvet ovat viileitä, mutta erityisen kylmiä vain korkeimmilla alueilla. Kesät ovat lauhkeita ja aurinkoisia.Augustin, s. 15. Sadanta on kohtuullista vuoden ympäri ja vaihtelee vuosittain noin 800:sta 1 200 millimetriin. Talvisin sateet tulevat lumena.Augustin, s. 16–19.
Elävä luonto Andorran pinta-alasta 38 prosenttia on metsän, 26 prosenttia niittyjen ja laidunmaiden, 20 prosenttia kivikkojen ja vuoristojen sekä 5 prosenttia kaupunkialueiden peitossa.Andorra in xifres 2018, s. 6. Maastonkorkeus vaikuttaa runsaasti kasvillisuuteen. Välimerellinen vaikutus näkyy erityisesti matalilla alueilla maan eteläosissa, jossa kasvaa muun muassa kastanjoita, jalopähkinöitä ja mäntyjä. Ylöspäin mentäessä puusto muuttuu männyiksi ja pihdoiksi, kunnes saavutetaan puuraja. Jokilaaksoissa kasvaa runsaasti erilaisia kukkivia kasveja, muun muassa Andorran kansalliskukka valkonarsissi. Puurajan yläpuolisilla alppiniityillä on puolestaan monia erilaisia ruohoja, orvokkeja, asterikasveja ja sammalia. Andorrassa sijaitsee kolme luonnonpuistoa, joiden alueet ovat suojeltuja. Niiden alueilla kasvaa ainakin satoja kasvilajeja.
Maastonkorkeus vaikuttaa runsaasti myös eläinten levinneisyyteen. Alavammilla alueilla elää yleisenä muun muassa oravia, villisikoja, kettuja, jäniksiä ja metsoja. Vuoristoissa elää muun muassa pyreneittengemssi, kiiruna ja partakorppikotka.
Historia
Varhaishistoria Vanhimmat todisteet ihmisasutuksesta Andorrassa ovat 12 500 vuotta vanhat luunsirpaleet. Andorran asuttamista ovat hidastaneet pitkät ja lumiset talvet. Ensimmäiset ihmiset olivatkin todennäköisesti nomadeja. Ensimmäisiä vakituisia asukkaita olivat ilmeisesti ibereihin kuuluneet andosinot, jotka kreikkalainen historioitsija Polybios mainitsee.Augustin, s. 21–24.
Andorra kuului Rooman valtakuntaan, mutta Rooma ei ollut kovinkaan kiinnostunut syrjäisestä alueesta. Vallattuaan Pyreneiden niemimaan islaminuskoiset maurit ottivat myös Andorran haltuunsa.
Itsenäinen ruhtinaskunta Perimätiedon mukaan Kaarle Suuri antoi Andorralle erioikeuden palkkiona andorralaisten taistelusta maureja vastaan vuonna 788. Andorran laaksot mainitaan ensimmäisen kerran dokumentissa vuodelta 839. Siinä vahvistettiin Andorran kuuluvan espanjalaiselle Urgellin hiippakunnalle. Neljä vuotta myöhemmin Kaarle Kaljupää myönsi Andorran laaksot Urgellin kreivi Sunifredille. Andorran poliittinen valta säilyi Urgellin kreiveillä vuoteen 1007, jolloin Ermengol I siirsi puolet Andorrasta Urgellin piispoille. Ermengol VI luovutti vuonna 1133 loputkin Andorrasta piispojen hallintaan.
Andorran asema häilyi 1200-luvulla. Urgellin piispat säilyttivät asemansa, mutta Andorra oli siirtynyt naimakauppojen seurauksena läänityksenä Foix’n kreiveille.International Dictionary of Historic Places, s. 32. Nykyinen Andorran ruhtinaskunta syntyi lopulta vuosina 1278 ja 1288 tehdyissä sopimuksissa, joissa maan hallinto jaettiin Urgellin piispojen ja Foix’n kreivien välille.Augustin, s. 25.
Andorran parlamentin edeltäjä maaneuvosto perustettiin 1419, kun ruhtinaskumppanit hyväksyivät joidenkin johtavien sukujen vaatimukset demokraattisesti valitusta poliittisesta elimestä.Augustin, s. 27–29. Andorralaiset alkoivat 1400- ja 1500-luvuilla saada monia etuja, joista maa on myöhemminkin tunnettu. Esimerkiksi vuonna 1468 heidät vapautettiin kaikista Andorran ulkopuolelta markkinoille tulleiden tavaroiden veroista.International Dictionary of Historic Places, s. 33.
Ranskan ruhtinaskumppanuus siirtyi 1589 Ranskan kuninkaalle, kun Foix’n kreivistä Henrik IV:stä tuli kuningas. Ranskan vallankumouksen jälkeen 1793 Ranska luopui ruhtinashallitsijan tittelistä, kunnes Napoleon palautti tittelin vuonna 1806. Pyreneiden niemimaan sodan loppuvaiheissa, vuosina 1812–1814, Andorra oli osa Ranskaa. Ranskan presidentti sai ruhtinaskumppanin aseman vuonna 1870.Western Europe 2003, s. 41.
Andorra 1900- ja 2000-luvuilla thumb|Ranskan presidentin Charles de Gaullen vierailu Andorrassa. Andorra oli vuosisatoja Pyreneiden keskellä eristyksissä muusta maailmasta, mutta ensimmäinen tie Espanjasta avattiin 1913 ja Ranskasta 1935. Toisen maailmansodan aikana maa pysyi neutraalina. Andorran kautta kulki kuitenkin merkittävä salakuljetusreitti Vichyn Ranskasta Espanjaan. Sodan jälkeen alkoi Andorran todellinen avautuminen, ja esimerkiksi vuonna 1952 se allekirjoitti ensimmäisen itsenäisesti hyväksymänsä kansainvälisen sopimuksen, Yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen.International Dictionary of Historic Places, s. 34.
Matkailuelinkeinoon ja erityisesti hiihtomatkailuun alettiin panostaa 1950-luvulla. Matkailu toi Andorraan vaurautta ja uusia työpaikkoja, mikä puolestaan nopeutti väestönkasvua. Kun Andorrassa oli vuonna 1949 noin 5 900 asukasta ja vuoden 1960 väestönlaskennassa 8 392 asukasta, vuonna 1974 asukkaita oli jo noin 25 000 ja vuonna 1994 noin 55 000.
Andorran politiikkaa uudistettiin 1900-luvulla ja erityisesti 1900-luvun lopulla. Kaikki yli 25-vuotiaat miehet olivat saaneet äänioikeuden jo 1933, ja naiset saivat sen vuonna 1970. Lainsäädäntävalta ja toimeenpanovalta päätettiin puolestaan erottaa vuonna 1981. Andorran uudistettu parlamentti kokoontui ensimmäisen kerran tammikuussa 1982. Òscar Ribas Reigin johtama ensimmäinen hallitus kaatui huhtikuussa 1984, kun se yritti talousongelmien takia ottaa käyttöön tuloveron.
Perustuslakia alettiin muotoilla vuonna 1990, ja uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä 1993. Uusi perustuslaki säilytti edelleen valtionpäämiehen aseman Urgellin piispalla ja Ranskan presidentillä, mutta heidän rooleistaan tuli pitkälti seremoniallisia. Uuden perustuslain ansiosta Andorran kansainvälinen asema selkiytyi ja parlamentilla oli mahdollisuus tehdä itsenäistä ulkopolitiikkaa.International Dictionary of Historic Places, s. 35. Andorra liittyikin vielä samana vuonna Yhdistyneisiin kansakuntiin ja vuonna 1994 Euroopan neuvostoon.
Andorra on 2000-luvulla pyrkinyt pääsemään eroon veroparatiisin maineestaan. Maassa löysennettiin maaliskuussa 2009 pankkisalaisuutta, jotta muut valtiot pystyisivät etsimään veropakolaisia ja rahanpesijöitä. Veropakolaisuutta pyrittiin hillitsemään lisää kesäkuussa 2013, jolloin Andorrassa otettiin käyttöön tuloverotus. Vuonna 2018 pankkisalaisuutta höllennettiin entisestään. Uudistusten ansiosta esimerkiksi Euroopan unioni otti Andorran pois veroasioissa yhteistyöhaluttomien valtioiden harmaalta listalta.
Politiikka Poliittinen järjestelmä pienoiskuva|Andorran uusi parlamenttitalo Andorra on parlamentaarinen ruhtinaskunta, jonka valtionpäämiehiä ovat ruhtinaskumppanit eli Urgellin piispa ja Ranskan presidenttiAndorra in Figures 2017, s. 18., joilla molemmilla on yhtäläiset valtaoikeudet. Andorran perustuslaki vuodelta 1993 määrittelee maan itsenäiseksi oikeusvaltioksi, joka noudattaa demokratian ja sosiaalisuuden periaatteita.
Andorran parlamentti vastaa lainsäädäntövallasta. Parlamentti perustettiin 1419, ja se sai nykyisen muotonsa 1866. Sen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu valmistaa ja hyväksyä lait, nimittää hallituksen päämies, hyväksyä valtionbudjetti ja valvoa hallituksen päätöksiä. Parlamentissa on 28–42 jäsentä, jotka valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Kaikki yli 18-vuotiaat Andorran kansalaiset voivat äänestää vaaleissa. Puolet edustajista valitaan kunnista ja toinen puoli koko valtion sisäisestä vaalipiiristä.
Toimeenpanovalta on puolestaan hallituksella, joka koostuu parlamentin ja ruhtinaskumppanien valitsemasta hallituksen päämiehestä ja tämän valitsemista ministereistä. Se valitaan neljän vuoden kausiksi. Hallitus vastaa Andorran ulkomaansuhteista, maan hallinnosta ja poliisivoimien johtamisesta.Andorra in Figures 2017, s. 19. Pääministeriksi valitaan yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Vuoden 2023 parlamenttivaalien jälkeen pääministeriksi valittiin vaalit voittaneen Demòcrates per Andorran johtaja Xavier Espot Zamora. DA sai vaaleissa 14 paikkaa. Parlamenttiin valittiin myös uusi progressiivinen Concord (viisi paikkaa), Sosiaalidemokraattinen puolue (kolme paikkaa), konservatiivinen Andorra Endavant (kolme paikkaa), sosiaaliliberalistinen Ciutadans Compromesos (kaksi paikkaa) ja Acció per Andorra (yksi paikka).
Maailmanpankin vuoden 2016 raportin mukaan Andorra oli yksi OECD:n poliittisesti vakaimmista maista. Freedom Housen mukaan Andorra on myös poliittisesti vapaa maa. Vaalit ovat vapaita ja reiluja, ja puolueet voivat toimia vapaasti.