Helmipöllö (Aegolius funereus) on Suomessa esiintyvä pöllö.
Koko ja ulkonäkö Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Selkäpuoli on ruskea ja valkotäpläinen. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on epäselvärajaisesti ruskeita laikkuja. Pää on iso, silmät ovat keskikokoiset ja keltaiset. Nuoret linnut ovat suurimmaksi osaksi ruskeita, mutta naamassa niillä on vaihtelevasti valkoista. Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas.
Vanhin suomalainen rengastettu helmipöllö on ollut 14 vuotta, 11 kuukautta ja 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin helmipöllö.
Ääntely
Helmipöllön soidinääni on pehmeä puputus. Äänensävyssä ja tempossa on yksilöllistä vaihtelua. Kutsuääni on lyhyt naukaisu, joka muistuttaa oravan maiskautusta. Poikaset kerjäävät lyhyellä sihahtavalla äänellä.
Levinneisyys Lajia tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa havumetsävyöhykkeellä. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 94 600 – 236 000 paria, joista 48 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla ja 22 prosenttia Ruotsissa. Helmipöllön maailman kanta on noin nelinkertainen Euroopan kantaan verrattuna. Lajin kanta on vakaa, ja laji luokitellaan elinvoimaiseksi.
Helmipöllö pesii koko Suomessa tunturialueita lukuun ottamatta. Vuosina 2019–2024 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin keskimäärin 2 500 paria. Helmipöllö on luokiteltu Suomessa vuodesta 2010 lähtien silmälläpidettäväksi lajiksi, kun se aiemmin oli elinvoimainen. Lajin Suomen-kanta on pienentynyt vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin 70 prosenttia.
Helmipöllön Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 1 400 8 800 2013–2018 1 865 2 923 4 181 2019–2024 1 300 2 500 3 500
Helmipöllö on vaelluslintu, joka syys–lokakuussa voi vaeltaa satojen kilometrien matkoja, joskus jopa yli tuhannen kilometrin matkoja. Vanhat koiraat ovat kuitenkin paikkalintuja.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Helmipöllön arvo on 1 220 euroa.
Elinympäristö Helmipöllö pesii kaikenlaisissa metsissä, kunhan tarjolla on pesäkolo ja ravintoa. Luonnonkoloista suosiossa ovat palokärjen kolot. Helmipöllö pesii myös pöntöissä. Hyvä paikka pöntölle on pellon tai hakkuuaukean laita. Pönttö kannattaa ripustaa kuuseen, 2–5 metrin korkeuteen.
Helmipöllön kanta vaihtelee myyräkannan mukana kolmen-neljän vuoden sykleissä. Huonoina vuosina aikuisiksi selviytyneiden poikasten määrä on pienempi kuin hyvinä.
Lisääntyminen
Helmipöllö pesii puunkoloissa tai pöntöissä. Pesiä on löydetty myös rakennuksista. Laji munii aikaisin maaliskuusta alkaen ja yleensä 3–6 munaa. Hyvinä myyrävuosina jopa 9 munaa on tavattu. Hautomisaika on noin 27 vuorokautta ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä 3–4 viikon ikäisinä.
Ravinto Useimpien pöllöjen tapaan myös helmipöllö käyttää ravintonaan pikkunisäkkäitä, hiiriä, myyriä ja päästäisiä. Sen ravintoon kuuluu myös pikkulintuja ja sammakoita.
Katso myös Luettelo Suomessa pesivistä pöllölinnuista
Lähteet
Aiheesta muualla Korpimäki, Erkki; Hakkarainen, Harri 2012: The Boreal Owl : Ecology, Behaviour And Conservation Of A Forest-dwelling Predator. Cambridge University Press Hölsä, Ismo & Leino, Teemu 1976: Kaksi helmipöllön Aegolius funereus myöhäistä pesintää. – Lintumies 2.1976 s. 57. SLY. Järvinen, Olli & Ylimaunu, Juha 1982: Pohojalaasten helmipöllöjen ekologiaa. – Lintumies 4.1982 s. 180–184. LYL. Lehtoranta, Jouni, Jukka & Hannu 1981: Helmipöllön (Aegolius funereus) pesintä asuinrakennuksessa. – Lintumies 2.1981 s. 82. LYL. Mikkola, Heimo 1974: Helmipöllön Aegolius funereus myöhäinen pesintä. – Lintumies 1.1974 s. 31. SLY. Saurola, Pertti 1979: Helmipöllön syysvaellukset. – Lintumies 3.1979 s. 104–110. LYL. Sykkö, Matti & Vikström, Sten 1987: Helmipöllön vaelluskäyttäytymisestä. – Lintumies 6.1987 s. 232–237. LYL.
LuontoPortti: Helmipöllö (Aegolius funereus) ITIS: Aegolius funereus
Luokka:Helmipöllöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit