thumb|330px|Tori Łódźin ghetossa.
Łódźin ghetto (saksalaisissa asiakirjoissa Litzmannstadtin ghetto) oli juutalaisten ghetto saksalaisten valtaamassa Puolassa Łódźin kaupungissa toisen maailmansodan aikana. Vain Varsovan ghetto oli sitä suurempi. Ghetosta piti alun perin tulla väliaikainen kokoamispaikka, mutta siitä tehtiin suuri teollisuuskeskus, joka tarjosi työvoimaa natsi-Saksalle ja Wehrmachtille. Huomattavan tuottavuutensa vuoksi ghetto selvisi elokuuhun 1944 saakka, jolloin jäljellä olevat juutalaiset kuljetettiin Auschwitziin. Łódźin ghetto tyhjennettiin Puolan ghetoista viimeisenä.
Gheton perustaminen thumb|170px|left|Łódźin sijainti sodanjälkeisessä Puolassa. Saksalaiset joukot valtasivat silloisen Puolan länsiosissa sijainneen Łódźin syyskuussa 1939. Kaupungin juutalaisväestö oli Euroopan toiseksi suurin: 672 000 asukkaasta yli kolmasosa (233 000) oli juutalaisia. Kaupungille annettiin uusi nimi Litzmannstadt, ja arjalaistamisprosessissa väestöä odotti puhdistus: juutalaisia karkotus, puolalaisia orjuus halpana työvoimana. Jo miehityksen alkupäivinä juutalaiset joutuivat ryöstöjen ja pahoinpitelyjen kohteiksi.Jewish Virtual Library Ensimmäinen maininta gheton perustamisesta on joulukuulta 1939, jolloin siitä piti tulla vain väliaikainen juutalaisten kokoontumispaikka kuljetusten helpottamiseksi. Kaupungin oli määrä olla tyhjä juutalaisista 1. lokakuuta 1940 mennessä.
pienoiskuva|Saksalaiset sotilaat ja juutalaiset poliisit vartioivat gheton sisäänkäyntiä.
Kaupungissa pantiin toimeen useita juutalaisvastaisia operaatioita. Juutalaisilta riistettiin heidän liikeyrityksensä ja ammattiasemansa, ja heidän oli ryhdyttävä käyttämään keltaista daavidintähteä. Synagogat suljettiin, ja juutalaisten oli pidettävä liikkeensä auki myös juhlapäivinään. Kaupungista pakeni joukoittain juutalaisia. 8. helmikuuta 1940 annettiin gheton perustamiskäsky. Tällöin juutalaisten asuma-alue oli jo rajoitettu muutamiin Vanhankaupungin katuihin ja niiden pohjoispuoleisen Baŀutyn kaupunginosan kortteleihin, joista ghetto myöhemmin muodostettiin. 1. maaliskuuta natsien alkuunpanemassa pogromissa surmattiin paljon juutalaisia. Seuraavien kahden kuukauden aikana alue eristettiin puusta ja vaijerista rakennetuilla aidoilla. Virallisesti juutalaiset oli suljettu ghettoon 1. toukokuuta.Lodz Ghetto Database
Ghetto koostui kolmesta osasta, joita yhdistivät kahden läpikulkuväylän ylitse rakennetut sillat. Kaupungin ei-juutalaisille asukkaille tarkoitetut raitiovaunut kulkivat gheton alueen läpi Zgierska- ja Limanowskiego-katuja pitkin, mutta eivät pysähtyneet sen sisällä.Holocaust Encyclopedia Väkimäärä oli gheton perustamisvaiheessa noin 164 000, koska useat juutalaisista olivat paenneet. Seuraavina vuosina kuljetettiin ghettoon kymmeniätuhansia juutalaisia Saksasta, Itävallasta ja muualta Keski-Euroopasta, aina Luxemburgista saakka. Sinne asutettiin myös noin 5 000 henkeä käsittänyt romanijoukko, joka majoitettiin erilleen juutalaisista ns. romanileiriksi. Kun ghettoa alettiin tyhjentää, romanit joutuivat ensimmäisten joukossa pakkokuljetusten uhreiksi. Juutalaisten eristämisen muusta väestöstä hoitivat gheton rajoja partioivat saksalaiset. Gheton sisälle puolestaan perustettiin juutalainen poliisi, jonka tehtävä oli varmistaa, ettei kukaan yrittänyt paeta ghetosta. Gheton ulkopuolelta tavatun juutalaisen sai määräysten mukaan ampua. 10. toukokuuta kaikenlainen kaupankäynti juutalaisten ja ei-juutalaisten łódźilaisten välillä kiellettiin samanlaisten seurausten uhalla.
Rumkowski ja juutalaisneuvosto thumb|300px|Nuori tyttö avustaa paperitehtaassa. Järjestyksen ylläpitämiseksi saksalaiset perustivat kuhunkin ghettoon erityisen juutalaisneuvoston, Judenratin. Łódźin ghetossa Judenratin johtaja eli Judenälteste oli Chaim Rumkowski, joka on yksi holokaustin historian kiistellyimmistä hahmoista. Natsit antoivat 62-vuotiaalle Rumkowskille, pilkkanimeltään kuningas Chaimille, valtuudet pitää ghetossa yllä järjestystä kaikin tarvittavin keinoin. Rumkowski itse uskoi lujasti gheton autonomiaan ja järjesti sen hallintoa monin tavoin perustaen muun muassa postitoimiston ja ghettorahan sekä huolehtien gheton puhtaanapidosta.
Vaikka Rumkowski oli toimistaan vastuussa saksalaiselle Hans Biebowille, ghetossa hän oli itsevaltainen johtaja, joka muutti juutalaisyhteisön valtavaksi saksalaisille hyödykkeitä valmistavaksi teollisuuskompleksiksi. Rumkowski oli vakuuttunut siitä, että vain riittävä tuottavuus voisi varmistaa saksalaisten riippuvuuden gheton työvoimasta ja siten juutalaisten selviytymisen. Siksi hän pakotti asukkaat työskentelemään kaksitoista tuntia päivässä surkeissa oloissa puu-, vaate-, sähkö- tai metallitavaran valmistuksessa. Łódź oli ennen sotaa tärkeä teollisuuden, etenkin tekstiiliteollisuuden keskus. Vuonna 1943 noin 95 prosenttia gheton aikuisväestöstä oli työssä sen tuotantolaitoksissa, joissa valmistettiin muun muassa käsinkoristeltuja univormuja Saksan armeijalle, vöitä, sadevarusteita ja saappaita.Chaim Rumkowski (muun muassa puhe kokonaisuudessaan) On mahdollista, että Łódźin ghetto säästyi pisimpään tuholta juuri tuottavuutensa ansiosta.
Rumkowskin hallinto oli ankara mutta tasapuolinen. Ruoka jaettiin tasan väestön kesken, ja salainen koulutus sekä kulttuuritoiminta kukoistivat. Olosuhteet olivat kuitenkin ankarat ja juutalaiset täysin riippuvaisia saksalaisista viranomaisista. Asukkaat näkivät nälkää ja taudit levisivät, mikä aiheutti kasvavaa tyytymättömyyttä Rumkowskia kohtaan ja johti muutamiin lakkoihin tehtaissa. Useimmissa tapauksissa Rumkowski luotti ghettopoliisin kykyyn tukahduttaa levottomuudet, mutta kerran pyydettiin apuun saksalaisia. Lakkoja esiintyi yleensä ruoka-annosten pienentämisen yhteydessä.
Ankarimman arvostelun kohteeksi Rumkowski joutui kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun gheton asukkaiden pakkokuljetukset tuhoamisleireille alkoivat. Gheton johtaja päätti noudattaa myöntyvyyslinjaa ja suostua kokoamaan natsien vaatimat tuhannet juutalaiset juniin, joilla heidät kuljetettiin Chełmnon tuhoamisleirille (Chełmno nad Nerem, saks. Kulmhof) ja muille tuhoamisleireille. Myöntyvyyspolitiikallaan hän yritti väitteensä mukaan varmistaa mahdollisimman monen gheton asukkaan hengissä pysymisen, mutta arvostelijat pitivät häntä natsien yhteistoimintamiehenä. Vaikka kuljetusten päämäärä oli laajalti tiedossa, Rumkowski kiisti ghetossa kierrelleet huhut kuljetettujen kohtalosta.
Elinolosuhteet thumb|310px|Monet gheton asukkaat saivat päivittäisen ateriansa soppakeittiöissä. Nälkä oli Łódźin gheton suurin ongelma. Monissa muissa Puolan ghetoissa kukoisti salainen ulkomaailmasta salakuljetettujen elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden kauppa, mutta Łódźissa se tehtiin käytännössä mahdottomaksi. Siksi juutalaiset olivat täysin riippuvaisia saksalaisten heille toimittamasta ruoasta, lääkkeistä ja muista elintärkeistä tarvikkeista. Gheton ainoa käypä valuutta oli erityinen ghettoraha, johon epätoivoiset juutalaiset vaihtoivat rahansa ja tavaransa helpottaen siten omaisuutensa ryöstämistä.
Juutalaisten neuvoston oli taisteltava myös kulkutauteja vastaan. Lääketarpeita oli saatavilla hyvin vähän, ja ghetto oli ääriään myöten täynnä väkeä. Siitä huolimatta asukkaille yritettiin järjestää sairaaloita ja apteekkeja. 164 000 ihmistä pakotettiin ahtautumaan neljän neliökilometrin laajuiselle alueelle, josta vain 2,4 neliökilometriä oli asumiskelpoista. Useimmista asunnoista puuttui viemäröinti ja juokseva vesi. Myös polttoainetta oli vähän, ja ihmiset polttivat mitä käsiinsä saivat talvesta selvitäkseen. Yhteensä noin 43 500 ihmisen arvioidaan kuolleen ghetossa nälkään ja tauteihin.
Varsinkin alkuaikoina gheton elämä oli hyvin järjestettyä. Poliittiset ryhmät ja muut yhteisöt kokoontuivat, sanomalehtiä ilmestyi ja kulttuuritoimintaa harrastettiin. Ghetossa oli yhteensä 48 eritasoista oppilaitosta, vanhainkoti, orpokoti, tuomioistuin ja vankila. Opetuksen lisäksi koulut pyrkivät varmistamaan lasten riittävän ravinnonsaannin: soppakeittiöt tarjosivat aterioita koululaisille ja tehtaissa työntekijöille. Kun koulurakennukset oli pakko elintilan saamiseksi ottaa asuinkäyttöön, muita hoitopaikkoja luotiin erityisesti pikkulapsille, joiden äitien oli oltava työssä. Kun koulut suljettiin vuonna 1941, salaiset päiväkodit jatkoivat toimintaansa ja huolehtivat niistä lapsista, joiden äidit olivat töissä tehtaissa.
Väkimäärä Väkimäärä Łódźin ghetossa: Lodz Ghetto Deportations and Statistics
vuosi asukkaita ghetossa kuolleita1940 160 320 8 4751941 145 992 11 4561942 103 034 18 0461943 84 226 4 5731944 72 551 2 778
Alaleirit Leiri puolalaisille lapsille Przemysłowa-kadulla toimi 8–16-vuotiaille puolalaisille lapsille ja nuorille tarkoitettu leiri. Se perustettiin 1. joulukuuta 1942 siinä tarkoituksessa, että sinne sijoitettaisiin ne lapset, joiden vanhemmat olivat vankilassa tai kuolleet. Suurta osaa leirille sijoitetuista lapsista syytettiin varkauksista, vastarinnasta tai kielletystä kaupankäynnistä. Olosuhteet olivat ankarat myös tällä leirillä: ruokaa tarjottiin vähän, ja kaikkien yli kahdeksanvuotiaiden oli tehtävä pitkiä työpäiviä. Leiri toimi kaupungin vapauttamiseen saakka. Vuodenvaihteessa 1943–1944 siellä asui 1 086 poikaa ja noin 250 tyttöä.The establishment of Litzmannstadt Ghetto
Zigeunerlager thumb|200px|left|Romanien asuinalue ghetossa tyhjennyksen jälkeen.
5.–9. marraskuuta 1941 ghettoon tuotiin Itävallasta läheltä Unkarin rajaa 5 007 romania. Heidät sijoitettiin omalle, muusta ghetosta eristetylle asuinalueelleen (Zigeunerlager). Tämä leiri oli käytössä verraten vähän aikaa, vain muutaman kuukauden, minkä jälkeen asukkaat vietiin tuhoamisleireille.
Päätös romanileirin perustamisesta Łódźin ghettoon tehtiin lokakuussa 1941. Romanien nopea tuhoaminen oli ilmeisesti jo tällöin ajatuksena, ja ghetto oli vain välietappi matkalla Chełmnon tuhoamisleirille. Ghettoon kuljetettavien romanien määrä oli alkuperäisissä suunnitelmissa huomattavasti toteutettua suurempi. Romanit eristettiin juutalaisista omalle leirilleen kaksinkertaisella piikkilanka-aidalla ja leveällä kaivannolla. Lisäksi romani- ja juutalaisalueita rajaavien katujen kaikki ikkunat peitettiin. Eristämisen syy oli se, että romanien saapumisen pelättiin herättävän juutalaisissa levottomuutta ja häiritsevän siten gheton tuottavuutta. Ilmeisesti myös juutalaisneuvosto vaikutti eristämispäätökseen.
Zigeunerlager käsitti 15 rakennusta, joissa oli yhteensä 543 huonetta. Leiriin pääsi vain yhden sisäänkäynnin kautta. The Gypsy camp in Litzmannstadt Ghetto Olosuhteet romanighetossa olivat epäinhimilliset, ja satoja kuoli tauteihin. Juutalaisten tapaan romaneilla oli omat järjestyksenvalvojansa ja leirinvanhin. Ghettoon saavuttaessa romaneilta riistettiin sekin vähä, jonka he olivat Itävallasta saaneet ottaa mukaansa. Yhteen huoneeseen majoitettiin 10–25 henkeä, ja ahtauden vuoksi alkeellinenkin puhtaanapito oli vaikeaa. Käymälöitä ei ollut riittävästi, huonekaluista kuten vuoteista puhumattakaan. Aluksi ruoka Zigeunerlageriin toimitettiin juutalaisten puolelta, ja ruokailun piti onnistua 1 000 kulholla sekä 2 000 lusikalla. Jopa juutalaisgheton ahtauteen tottunut lääkäri Arnold Mostowicz, joka vieraili romanileirissä marraskuun lopussa, oli näkemästään järkyttynyt. Life in the Gypsy camp in Litzmannstadt Ghetto
Kuljetukset