Juha Matti Pellervo Kankkunen (s. 2. huhtikuuta 1959 Laukaa)Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 186 on suomalainen ralliautoilija ja rallin nelinkertainen maailmanmestari. Kankkunen on toiseksi nuorimpana toisen maailmanmestaruutensa saavuttanut kuljettaja. Hänet valittiin Suomessa Vuoden urheilijaksi ensimmäisenä ralliautoilijana vuonna 1993.Siukonen 15, 1994, s. 31
Kankkunen kasvoi perheensä maatilalla Laukaan Lankamaalla. Hän kilpaili ensimmäisen kerran 12-vuotiaana jääradalla.
Kankkunen voitti rallin MM-sarjassa kuljettajien maailmanmestaruuden neljä kertaa ja oli ensimmäinen kolmin- ja nelinkertainen maailmanmestari.Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 124Siukonen 15, 1994, s. 24 Maailmanmestaruudet hän voitti vuosina 1986 (Peugeot), 1987 (Lancia), 1991 (Lancia) ja 1993 (Toyota). Hän ajoi MM-sarjaa myös Fordin, Subarun ja Hyundain talleissa. Ensimmäisen MM-rallivoittonsa hän saavutti Safari-rallissa 1985. Kaikkiaan Kankkunen voitti 23 MM-rallia. Hän voitti myös Pariisi–Dakar-rallin vuonna 1988.
Kankkusen kartanlukijana rallin MM-sarjassa ovat toimineet Juha Piironen, Fred Gallagher, Nicky Grist, Denis Giraudet ja Juha Repo. Menestyksekkäin Kankkunen oli Piirosen kanssa vuosina 1986–1993. Piirosen lopetettua uransa Kankkusen vierelle istui Nicky Grist. Jyväskylän suurajoissa 1993 kartanlukijana toimi Giraudet. Vuodesta 1997 lähtien Kankkusen kartanlukijana toimi Juha Repo.Siukonen 19, 1998, s. 30
Ura Ensivoitosta kahteen maailmanmestaruuteen
Kankkusen ensimmäinen MM-rallivoitto tuli vuoden 1985 Safari-rallista.Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 74 Samana vuonna hän voitti myös Norsunluurannikon rallin.Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 153 MM-sarjassa hän sijoittui viidenneksi.Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 218
Kaudeksi 1986 Kankkunen siirtyi Toyotalta Peugeot'lle maailmanmestari Timo Salosen tallitoveriksi.Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 165, 218 Kankkunen voitti vuoden aikana Ruotsin rallin, Akropolis-rallin ja Uuden-Seelannin rallin.Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 230 Sanremon rallissa kilpailun katsastajat hylkäsivät Peugeotit sääntöjen vastaisten sivuhelmojen vuoksi ja Lancian tallimääräyksen avustamana voittoon ajoi Markku Alén.Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 170–171 Kauden päättyessä Alén oli MM-pisteissä ykkönen, mutta FISA hyväksyi 18. joulukuuta Peugeot'n protestin ja mitätöi Sanremon rallin tulokset, jolloin Kankkunen nousi maailmanmestariksi.Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 183, 187 Kankkunen keräsi MM-sarjassa 118 pistettä ja Alén 104. Timo Salonen varmisti suomalaisten kolmoisvoiton ja Peugeot voitti valmistajien mestaruuden.
Kankkusesta tuli vuonna 1986 nuorin MM-sarjan voittanut kuljettaja 27 vuoden ja 249 päivän ikäisenä. Tämän ennätyksen vei Colin McRae, joka voitti kauden 1995 mestaruuden 27 vuoden ja 109 päivän ikäisenä.
Kaudella 1987 Kankkunen voitti vain Yhdysvalloissa ajetun Olympus-rallin sekä kauden viimeisenä osakilpailuna ajetun RAC-rallin, mutta se riitti maailmanmestaruuteen. Toiseksi Kankkunen sijoittui Monte Carlo -rallissa ja Akropolis-rallissa sekä kolmanneksi Ruotsin rallissa. Kankkunen sai MM-sarjassa kokoon 100 pistettä, Italian Massimo Biasion 94 sekä Markku Alén 86. Kaikki kolme ajoivat Lancialla.Siukonen & Ahola 9, 1988, s. 230
Välivuodet ja kolmas maailmanmestaruus Vuoden 1988 alussa Kankkunen ajoi Pariisi–Dakar -rallin voittoon Peugeotilla.Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 167–168
Vuodeksi 1988 Kankkunen vaihtoi MM-ralliajokikseen Toyotan.Siukonen & Ahola 9, 1988, s. 163 MM-sarjassa hän ei saavuttanut menestystä.Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 254 Heinäkuussa Kankkunen sijoittui Vatasen takana toiseksi Peugeotilla Pikes Peak -mäkiajossa Yhdysvalloissa.Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 190 Joulukuussa hän voitti Pariisin lähellä ajetun Mestareiden kisan.Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 211
Vuonna 1989 Kankkunen ajoi Toyotalla MM-sarjassa kolmanneksi 46 pistettä mestari Massimo Biasionille hävinneenä. Kankkunen voitti kauden aikana vain Australian rallin.Siukonen & Ahola 11, 1990, s. 249 Vuonna 1990 Kankkusen ajokkina oli Lancia ja sijoitus MM-sarjassa jälleen kolmas, nyt 55 pistettä maailmanmestari Carlos Sainzin takana. Vuoden ainoan voittonsa Kankkunen ajoi jälleen Australian rallissa.Siukonen & Ahola 12, 1991, s. 233
Vuonna 1991 Lancialla ajanut Kankkunen voitti ensimmäisenä kuljettajana kolmannen maailmanmestaruutensa. Hän voitti kauden 14 MM-rallista viisi: Safari-rallin, Akropolis-rallin, ensi kertaa kotimaansa Suomen rallin, Australian rallin sekä kauden päätteeksi ajetun RAC-rallin. Uuden-Seelannin rallissa ja Katalonian rallissa hän sijoittui toiseksi. MM-tuloksissa hän voitti Toyota-kuljettaja Carlos Sainzin seitsemällä pisteellä. Lancia voitti myös merkkimestaruuden.Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 245 Huhtikuussa Kankkunen voitti EM-sarjaan kuuluneen Costa Smeraldan rallin Sardiniassa.Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 80 Joulukuussa hän ajoi Espanjassa Jaraman radalla Mestarien kisan voittoon.Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 152 Suomessa hän sijoittui Vuoden urheilija -äänestyksessä kolmanneksi.Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 16
Neljäs maailmanmestaruus ja valinta vuoden suomalaisurheilijaksi pienoiskuva|vasen|Kankkusen vuoden 1993 Toyota Celica. Vuonna 1992 Kankkunen sijoittui Lancialla MM-sarjassa toiseksi kymmenen pistettä Carlos Sainzin takana.Siukonen 14, 1993, s. 269 Kankkunen voitti vain maaliskuussa ajetun Portugalin rallinSiukonen 14, 1993, s. 114 mutta sijoittui toiseksi Safari-rallissa, Akropolis-rallissa, Suomen rallissa, Australian rallissa, San Remon rallissa ja Katalonian rallissa sekä kolmanneksi Monte Carlo -rallissa ja RAC-rallissa.
Vuodeksi 1993 Juha Kankkunen siirtyi Lancialta ajamaan Toyotaa, kun taas hallitseva mestari Carlos Sainz muutti toiseen suuntaan.Siukonen 14, 1993, s. 216 Kankkunen voitti kauden aikana Safari-rallin, Argentiinan rallin, Suomen rallin, Australian rallin sekä RAC-rallinSiukonen 15, 1994, s. 244 ja varmisti neljännen maailmanmestaruutensa jo toiseksi viimeisessä osakilpailussa Kataloniassa, jossa hän kolmannen sijansa ansiosta nousi myös kaikkien aikojen eniten MM-pisteitä keränneeksi kuljettajaksi ohi Markku Alénin.Siukonen 15, 1994, s. 163 Ruotsin rallissa Kankkunen sijoittui toiseksi. MM-tuloksissa hän oli 31 pistettä edellä Ford-kuljettaja François Delecouria. Toyota voitti tallien maailmanmestaruuden. Urheilutoimittajain Liitto valitsi Kankkusen vuoden 1993 parhaaksi suomalaisurheilijaksi.Siukonen 15, 1994, s. 30 Kankkusen kunniaksi nimettiin Laukaassa oma tie, kun Lankamaan soratie nimettiin Juha Kankkusen tieksi.
Jälleen kolmossija ja Toyotan hylkäys Vuonna 1994 Kankkunen jatkoi Toyotan tallissa. Hän voitti kauden kymmenestä MM-rallista vain Portugalin rallin, sijoittui Monte Carlo -rallissa, Uuden-Seelannin rallissa ja RAC-rallissa toiseksi sekä oli Akropolis-rallissa kolmas.Siukonen 16, 1995, s. 249 Safari-ralli päättyi Kankkuselta rajuun ulosajoon kärkipaikalta, mutta sekä hän että kartanlukija Nicky Grist selvisivät suuremmitta vammoitta.Siukonen 16, 1995, s. 110 Suomen rallissa Kankkunen ajoi ulos aivan kotimaisemissaan Lankamaan erikoiskokeella ja menetti siinä niin paljon aikaa, että sijoittui kilpailussa vasta yhdeksänneksi.Siukonen 16, 1995, s. 177 MM-lopputuloksissa Kankkunen sijoittui kolmanneksi 23 pistettä tallitoverilleen Didier Auriolille hävinneenä. Toyota oli jälleen tallikilpailun ykkönen. Australian ralli ei tällä kertaa kuulunut MM-sarjaan ja siinä Kankkunen ajoi toiseksi Colin McRaen takana.Siukonen 16, 1995, s. 186
Vuonna 1995 ajettiin vain kahdeksan MM-osakilpailua, ja Kankkunen ajoi Portugalin rallissa toiseksi sekä Monte Carlossa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa kolmanneksi.Siukonen 17, 1996, s. 226 Suomen rallissa hän keskeytti jo ensimmäisellä erikoiskokeella.Siukonen 17, 1996, s. 151 Ennen kauden päätösrallia kansainvälinen autoliitto FIA ilmoitti mitätöivänsä Toyota-tallin ja siten myös Kankkusen suoritukset koko kauden ajalta ja asettavansa tallin yhden vuoden kilpailukieltoon sääntöjen vastaisen turboahtimen vuoksi. Kankkusella olisi tuossa vaiheessa vielä ollut mahdollisuus taistella maailmanmestaruudesta.Siukonen 17, 1996, s. 171 Hänen siihen saakka keräämänsä pisteet olisivat riittäneet MM-tuloksissa kolmanteen sijaan. Maailmanmestaruuden voitti Subaru-kuljettaja Colin McRae.
Vuodet 1996–1999 Vuoden 1996 MM-sarjassa Kankkunen ajoi yksityistallin Toyotalla tehdastallin kärsiessä kilpailukieltoaan.Kyllönen 1996, s. 13 Hän ajoi Suomen rallissa toiseksi,Siukonen 18, 1997, s. 240 Aasian ensimmäisessä MM-osakilpailussa Indonesian rallissa kolmanneksiKyllönen 1996, s. 19 ja Ruotsin rallissa neljänneksi. MM-tuloksissa hän sijoittui seitsemänneksi.Kyllönen 1996, s. 177
Kaudella 1997 Kankkunen osallistui kahdeksaan MM-osakilpailuun neljästätoistaSiukonen 19, 1998, s. 176 tultuaan kesken kauden Ford-talli M-sportin kuljettajaksi Armin Schwarzin tilalle.Kyllönen 1997, s. 14, 22 Kankkunen ajoi palkintosijoille, toiseksi, ensimmäisen kerran kauden kahdeksannessa kilpailussa Akropolis-rallissa.Siukonen 19, 1998, s. 263 Hän johti kilpailua mutta joutui tallinsa määräyksestä päästämään Carlos Sainzin ohitseen.Siukonen 19, 1998, s. 123 Tämän jälkeen Kankkunen ajoi Uudessa-Seelannissa kolmanneksi sekä Suomessa, Indonesiassa ja kauden päättäneessä RAC-rallissa toiseksi. MM-pisteissä hän sijoittui neljänneksi.
Vuonna 1998 Kankkunen ajoi edelleen Fordilla. Hän sijoittui toiseksi Monte Carlo -rallissa, Safari-rallissa ja Britannian rallissa sekä kolmanneksi Ruotsin rallissa, Argentiinan rallissa, Akropolis-rallissa ja Suomen rallissa. MM-sarjassa hän sijoittui neljänneksi.Siukonen 20, 1999, s. 245
Vuonna 1999 Kankkunen voitti Subarulla ajaen vielä kaksi MM-rallia, Argentiinan ja Suomen. Toiseksi hän ajoi Monte Carlo -rallissa, Uuden-Seelannin rallissa ja Britannian rallissa. MM-pisteissä hän sijoittui jälleen neljänneksi.Siukonen 21, 2000, s. 312
Viimeiset kilpavuodet
pienois|vasen|Kankkunen vuoden 2001 Suomen rallissa. Kaudella 2000 Kankkunen ajoi edelleen Subarulla. Hänen parhaiksi sijoituksikseen MM-ralleissa jäivät Safari-rallin kakkossija sekä Monte Carlo -rallin ja Akropolis-rallin kolmossija. MM-pisteissä hän sijoittui kahdeksanneksi.Siukonen 22, 2001, s. 238
Kaudella 2001 Kankkunen piti taukoa MM-sarjasta mutta ajoi Hyundailla Suomen rallissa, jossa hyvin mennyt kisa päättyi jarruvikaan.Kyllönen 2001, s. 27 Hyundai tarjosi hänelle sopimusta koko kaudeksi 2002 mutta hän sopi vain seitsemän sorarallin ajamisesta.Kyllönen 2001, s. 44
Kaudella 2002 Kankkunen ajoi vain kerran MM-pisteille, Uuden-Seelannin rallissa viidenneksi. Argentiinan rallissa hän sijoittui seitsemänneksi, Ruotsin rallissa ja Safari-rallissa kahdeksanneksi sekä Britannian rallissa yhdeksänneksi.Siukonen 24, 2003, s. 212–213
Kilpauran jälkeen Uransa jälkeen Kankkunen on kärsinyt alkoholiongelmista, joista hän on avoimesti puhunut.
Kankkunen on osakkaana vuonna 2002 perustetussa Juha Kankkunen Driving Academyssa, Kuusamossa toimivassa liukkaan kelin ajokoulussa. Vuonna 2010 FIA:n puheenjohtaja Jean Todt palkkasi Kankkusen konsultiksi työskentelemään Rallin MM-sarjan parissa.
Kankkunen oli kokoomuksen ehdokkaana vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa.
Kankkunen osallistui vuoden 2010 Neste Oil Ralliin Ford Focuksella ja sijoittui kahdeksanneksi. Kisan aikana Kankkunen ilmoitti kyseisen rallin jäävän hänen viimeiseksi rallikseen MM-tasolla. Kisan jälkeen Kankkunen palkittiin Abu Dhabi Spirit of the Rally -erikoispalkinnolla, joka jaetaan johtajuudesta, rehtiydestä, kunnioituksesta tai hyvästä joukkuehengestä. Vuonna 2010 Portugalin rallin historic-kulkueessa Kankkunen oli mukana BDA Escortilla ja kartanlukijana oli Nicky Grist.
Vuonna 2015 Kankkunen ajoi Valtra T234-traktorilla traktoreiden nopeusennätykseksi 130,165 kilometriä tunnissa.
Tulokset rallin MM-sarjassa