Lingua franca nova (LFN) eli Elefen on keinotekoinen kieli, jonka keksi ja kehitti C. George Boeree vuodesta 1968 alkaen. Se perustuu ranskaan, italiaan, portugaliin, espanjaan ja katalaaniin. Kielioppi perustuu kreolikieliin.
Lingua franca novaa kirjoitetaan 22:lla latinalaisella kirjaimella (kyrilliset olivat vaihtoehtona vuoteen 2021 saakka), ja nämä vastaavat yksikäsitteisesti kielen foneemeja (kirjoitetaan kuten lausutaan). Kirjaimet ovat: a b c d e f g h i j l m n o p r s t u v x z
Kielioppi on yksinkertainen. Monikon pääte on -s tai -es (konsonantin jälkeen). Mennyt aika kuvataan partikkelilla ia ja tuleva aikamuoto partikkelilla va.
Samaa sanaa voidaan käyttää sellaisenaan sekä substantiivina, verbinä, adjektiivina ja adverbinä.
Esimerkki La Uni European (UE) es un junta de 28 statos cual manteni relatas spesial de coopera economial e political entre se, con un gol ultima de integra. La relatas economial es fundida en la libria de comersa, la move de laborores, e la intercambia de mone. Esta inclui la funda de un mone comun (la euro) aora en 17 de la nasiones - la "Eurozona". Pos la Brexit, la Uni European va ave 27 membros.
Historiasta ja kieliyhteisöstä Boeree aloitti työn vuonna 1965 tavoitteenaan luoda yksinkertainen kieli. Hän oli saanut tähän virikkeen luettuaan lingua francasta, vuosisatoja sitten Välimeren piirissä käytetystä pidžin-tyyppisestä kielestä. Lfn esiteltiin ensimmäisen kerran internetissä vuonna 1998. Bjorn Madsen perusti vuonna 2002 Yahoo-keskusteluryhmän, jossa on nyt, vuonna 2018, yli 200 jäsentä. Nämä jäsenet ovat auttaneet paljon kielen kehittämistyössä. Stefan Fisahn loi kielelle wikin vuonna 2005. Vuonna 2008 "lfn" sai ISO-tunnuksen ISO 639-3. Samana vuonna Simon Davies muodosti helppohakuisen verkkosanakirjan lfn-engles/engles-lfn. Siinä on yli 15 000 sanaa ja ilmaisua elefeniksi. Kielen wiki siirtyi järjestelmään Wikia vuonna 2009 - yli 2 800 sivua, monine artikkeleineen, tarinoineen ja runoineen. Ensimmäinen kirja elefeniksi - La aventuras de Alisia en la pais de mervelias, kääntäjänä Simon Davies - painettiin vuonna 2012. Tultuaan hyväksytyksi 22.12.2017 Vicipedia en lingua franca nova siirrettiin lopulliseen web-osoitteeseensa 18.4.2018.
Kirjoittaminen ja ääntäminen Vokaalit Elefenin vokaalit (a, e, i, o, e u) äännetään kuten suomen kielessä. Koska vokaaleja on vain viisi, erikielisten ääntäjien pienet vivahde-erot aiheuttavat harvoin ongelmia. Kansainvälisen foneettisen merkkijärjestelmän mukaan:
etuvokaali takavokaali suppea vokaali välivokaali väljä vokaali Diftongit ovat ai [ai], au [au], eu [eu] ja oi [oi]
Konsonantit Useimmat konsonantit äännetään suomen tapaan. On kuitenkin huomattava että: c ja g ovat aina "kovia". ([k] ja [g]), siis myös etuvokaalien edessä! j äännetään aina ranskalaisittain. ([ʒ]), x merkitsee suhu-ässää ([ʃ]) eikä yhdistelmää [ks].
Tässä konsonanttitaulukossa otsikot ovat elefeniksi:
bilabial labio-dental alveolal pos-alveolal palatal velal glotal plosiva fricante nasal 1 vibrante prosiminte2 3
1 Kirjain n ennen kirjainta c tai g ääntyy äng-äänteenä [ŋ]. Samoin ääntyy sanan lopussa oleva -ng. 2 Kirjain u ääntyy [w] kahden vokaalin välissä tai sanan alussa ennen toista vokaalia. Jos yhdistelmä cu tai gu edeltää vokaalia, se äännetään [kw] vast. [gw]. 3 Kirjain i ääntyy [j] kahden vokaalin välissä tai sanan alussa ennen toista vokaalia. Yhdistelmä li tai ni kahden vokaalin välissä voidaan halutessa ääntää kuin [lj] vast. [nj].
Muut kirjaimet Kirjaimia k, q, w ja y voi käyttää esim. vieraskielisten erisnimien yhteydessä, ja ne lausutaan vastaavasti [k], [k], [u, w] ja [i, j].
Joustoa ääntämisessä Elefenin ääntämissäännöistä on varaa joustaa, mikäli ääntäminen tuntuu vaikealta. Esimerkiksi englannin kielen puhujille saattaa vokaali e olla jossain kohdassa vaikea. Silloin saa ääntää sen tilalla [ei] tai [ɛ]. Vastaavasti äänteen [o] voi tarvittaessa korvata [ou]:lla tai [ɔ]:lla. Kirjaimen h voi jättää ääntämättä, jos se tuntuu vaikealta. Jos on hankalaa lausua j suosituksen mukaisesti [ʒ], voi käyttää tilalla [dʒ] tai jopa [tʃ]. Sanat kuten "scrive" ja "strada" ovat myös hankalia tiettyjen kielialueiden puhujille. Silloin saa hyvin sanoa: "escrive" ja "estrada". Sanoista kuten "psicolojia" ja "pterodatilo" voi myös jättää alun p-äänteen pois.
Painotus Vaikkei tavujen "oikea" painotus olekaan kovin tärkeää elefenissä, tässä on muutamia periaatteita, joita sopii noudattaa: Yksitavuisten sanojen painottaminen on tietysti selvää: te Jos sana loppuu konsonanttiin tai diftongiin, paino on viimeisellä tavulla: abeon cacau Useimmissa muissa tapauksissa paino on toiseksi viimeisellä tavulla: casa maio <ma-jo> sangui <san-gwi> idea tio Jos sanassa on vähintään kolme tavua ja se päättyy ia, ie, io, ua, ue tai uo,* , niin paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla: varia <va-ri-a> rituo <ri-tu-o> Monikon -s tai -es ei muuta painon paikkaa: casas tios ideas *Huomaa, että nämä on helppo muistaa: i tai u perässään a, e tai o.
Poikkeuksia
Joissain tapauksissa elefen voi säilyttää romaanisissa kielissä totutun painotuksen: Esimerkiksi eräät u:hun päättyvät sanat saavat painon viimeiselle tavulle: bambu, barbecu, cacatu, cangaru, cazu, didjiridu, manitu, marabu, menu, ragu, tabu, tiramisu, xampu; Päätteeseen -ica loppuvat sanat painottuvat juuri ennen tätä päätettä (matematica, psicotica, alcimica, etc; Muutamien pikkusanojen paino on viimeisellä tavulla: ala (merkityksessä "tuolla"), asi, agu, aha, ami, enemi, axi, axu, ura, cafe, perce; Yhdyssanat painottuvat osiensa mukaan, pääpaino tärkeämmällä osalla: parario, suvia, tretia, diseno, etc.
Aakkosto Alla esitetään elefenin aakkosto sen latinalaisin, kyrillisin ja foneettisin merkein (IPA) sekä aakkosten nimet:
Latinalaiset a b c d e f g h i j l m n o p r s t u v x zKyrilliset а б к д е ф г х и ж л м н о п р с т у в ш зFoneettiset Nimet a be ce de e ef ge hax i je el em en o pe er es te u ve ex ze
Jotkut elefenin harrastajat ovat muodostaneet elefenille muita kirjoitustapoja, kuten kreikkalaisen, arabialaisen, heprealaisen, korealaisen (hangul) ja japanilaisen.
Katsaus kielioppiin Lfn noudattaa lauseissa järjestystä "svo" (subjekti-verbi-objekti).
Substantiivit esitellään yleensä artikkelein (la, un) tai sitten muilla määreillä, kuten esim. cada (=jokainen). Substantiivit taipuvat vain luvussa, monikon päätteenä -s tai -es. Substantiivin roolin lauseessa määräävät sanajärjestys ja prepositiot.
Persoonapronominit eivät taivu, eikä niillä ole sukua: me, tu, el, nos, vos, los. Refleksiivipronominit ovat muuten samoja kuin edellä, mutta 3. persoonassa pronomini on se - niin yksikössä kuin monikossa. Possessiivit ovat: mea, tua, sua, nosa, vosa, sua. Erillistä refleksiivistä possessiivia ei ole.
Verbit eivät taivu. Aikamuoto ja moodi ilmaistaan etusanoin: ia tarkoittaa mennyttä aikaa, va tulevaa aikaa ja ta mahdollista. Aktiivinen partisiippi muodostetaan päätteellä -nte ja passiivinen partisiippi päätteellä -da. Edellistä voidaan käyttää gerundin, jälkimmäistä passiivin, muodostamiseen. Infinitiivillä ei ole erityistä tunnusta, vaan se on samanlainen kuin preesens.
Suomen kielestä poiketen adjektiivit seuraavat substantiivia, jota ne määrittävät. Adjektiivit eivät taivu, ja adverbit eivät asultaan eroa vastaavista adjektiiveista. Vertailu saadaan aikaan etusanoin, komparatiivissa plu tai min ja superlatiivissa la plu tai la min.
Sanajärjestys Elefenin virkkeissä on rajoitettu sanajärjestys. Yleensä järjestys on seuraava:
subjektilauseke – verbilauseke (– objektiin viittaava substantiivlauseke) Arja core = Arja juoksee Paavo vide Arja = Paavo näkee Arjan
Substantiivilausekkeessa on tämä järjestys:
(määreet –) substantiivi (– adjektiivit) La tre omes grande... = Kolme suurta miestä... La multe femes peti... = Monet pienet naiset...
Verbilausekkeessa on seuraava järjestys:
(aika –) (apuverbi –) verbi (- adverbi) ...ia nesesa come rapida = tarvitsi syödä nopeasti ...va debe come lente = pitää (myöhemmin) syödä hitaasti
Prepositiolauseke edeltää yleensä niitä sanoja, joihin se vaikuttaa:
prepositio – substantivilauseke ...en la cosina = keittiössä ...pos medianote = jälkeen keskiyön
Substantiivit Substantiivin rooli virkkeessä ilmaistaan prepositioilla ja sanajärjestyksellä. Kieliopillisia sijoja ei ole.
Substantiivin monikko mudostetaan liittämällä yksikölliseen sanaan pääte -s, kun sana päättyy vokaaliin ja -es, kun sana päättyy konsonanttiin. Monikon pääte ei vaikuta sanapainoon: casa > casas = talo > talot fem > femes = nainen > naiset
Sukupuolta ei yleensä merkitä. Jos sen ilmaisemiseen on erityinen tarve, sukupuoli kerrotaan adjektiivin mas tai fema avulla: un cavalo mas = ori un cavalo fema = tamma
On kuitenkin pieni joukko historiallisia arvonimiä, joissa näkyy sukupuoli, esimerkiksi: prinse / prinsesa = prinssi / prinsessa conte / contesa = kreivi / kreivitär
Joissakin sukulaisuutta ilmaisevissa sanoissa on sukupuoli eroteltu päätteillä -o ja -a: tio / tia = setä (eno) / täti fio / fia = poika / tytär sposo / sposa sulhanen (mies) / morsian (vaimo) xico / xica = poika / tyttö
Jotkin vastaavat sanat ovat muodoltaan erilaisia: madre / padre = äiti / isä sore / frate = sisar / veli fem / om = nainen / mies
Apposition käyttö rajoittuu lähinnä nimiin ja titteleihin: san Josef = pyhä Joosef la rio Amazon = Amazon-joki Los ia nomi el Joan = Häntä kutsuttiin nimellä Joan
Määreet Määreet (eli determinantit) edeltävät substantiivia, johon ne vaikuttavat. On kaksi artikkelia: la ja un. Monikolliselle sanalle tai ainesanalle ei ole määräämätöntä artikkelia. Tarvittaessa voidaan käyttää sanaa alga: la om, un fem, e enfantes = mies, (eräs) nainen ja lapsia me come alga pan e ceso = syön vähän (=jonkin verran) leipää ja juustoa
Elefenissä on kaksi "esimäärettä", jotka edeltävät kaikkia muita määreitä: tota = kaikki ambos = molemmat
Osoittavia määreitä ovat: esta = tämä / nämä acel = tuo / nuo
On kaksi kysyvää määrettä: cual = mikä / mitkä cuanto = kuinka paljon / kuinka monta
Valintaan liittyviä määreitä ovat:: cada = jokainen cualce = mikä hyvänsä / mitkä hyvänsä alga = jokin / jotkin no = ei mikään / eivät mitkään sola = ainoa / ainoat
Omistusmääreet mea, tua, nosa, vosa ja sua tulevat ennen substantiivia. Sua on kolmannen persoonan omistusmääre sekä yksikössä että monikossa. Tua gato es ala. = Sinun kissasi on tuolla. No, acel es sua gato. = Ei, tuo on hänen kissansa. Tu es la ojeto de mea desira. = Olet minun haluni kohde.
Elefenissä on nämä määrää ilmaisevat sanaset: multe = paljon / monta poca = (vain) vähän plu = enemmän min = vähemmän
Myös lukuja käytetään ilmaisemaan määrää: tre gatos = kolme kissaa sento balones = sata (ilma)palloa
Samanlaisuutta tai erilaisuutta ilmaisevat: tal = sellainen otra = muu mesma = sama propre = oma
Jos samalla sanalla on useita määreitä, niillä on tietty järjestys: Tota o ambos tulevat ensin; Sen jälkeen tulee omistusmääre tai jokin seuraavista: la, esta, acel, ce, cual, cuanto, cada, cualce, alga, no, sola; Lopuksi tulee yksi tai useampi seuraavista: jokin luku, multe, poca, plu, min, tal, otra, mesma, propre,
Esimerkiksi: tota mea tre fias = kaikki kolme tytärtäni la multe otra cosas = monet muut asiat
Lopuksi: Adjektiivit seuraavat pääsanaansa, mutta bon (hyvä) ja mal (huono) voidaan sijoittaa myös ennen sitä ja silloin kaikkien (varsinaisten) määreiden jälkeen.
Pronominit Elefenin pronominit eivät taivu:
{| class="wikitable" border="1" cellpadding="10" cellspacing="0" align="center" style="text-align:center" ! ! yksikkö ! monikko |- ! 1. persoona | me | nos |- ! 2. persoona | tu | vos |- ! 3. persoona | el / lo | los