Pentti Eelis Eskola (8. tammikuuta 1883 Honkilahti – 6. joulukuuta 1964 Helsinki) oli erityisesti metamorfoosia käsitelleestä työstään tunnettu suomalainen geologi. Väitöskirjansa jälkeen hän nousi maailman geologien eturiviin ja vaikutti merkittävällä tavalla alan sanaston luomiseen. Kemistin pohjakoulutuksen saaneen Eskolan väitöskirjassaan julkaisemasta teoriasta muodostui metamorfisen petrologian perusta, jota useat tutkijat ovat sittemmin hienosäätäneet. Eskola toimi Helsingin yliopistossa mineralogian ja geologian professorina 1924–1953. Hän sai Geological Society of Londonin myöntämän Wollaston-mitalin vuonna 1958.
Opinnot ja ura Pentti Eskola kirjoitti ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1901. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1906, lisensiaatiksi 1915 ja filosofian tohtoriksi 1916. Hänen englanninkielisen väitöskirjansa (1914) otsikkona oli On the petrology of the Orijärvi region in southwestern Finland. Lisäksi hän opiskeli Freibergin vuoriakatemiassa vuonna 1907 ja Kristianiassa vuosina 1919–1921. Hän oli Helsingin yliopiston petrologian dosentti vuosina 1916–1924.
Hän työskenteli Helsingin yliopiston maanviljelystalouden osastolla mineralogian opettajana vuosina 1910–1924, josta ajanjaksosta mineralogisen laitoksen assistenttina 1918–1922. Valtiongeologina tohtori Eskola toimi 1918–1919. Hänet kutsuttiin Tarton yliopiston geologian ja minerologian professoriksi vuonna 1919, mutta Eskola ei tehtävää vastaanottanut. Hän oli tutkijana Yhdysvalloissa Carnegie Instituten geofysiikan laboratoriossa (Washington, D.C.) 1921–1922 ja Kanadan Geological Surveyn geologina vuonna 1922. Hän oli Geologian komission valtiongeologi 1922–1924. Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian professorin virassa hän oli vuodet 1924–1953. Hän teki työurallaan lukuisia tutkimusmatkoja Euroopan eri maissa, Transbaikalin alueella (1914) sekä Yhdysvalloissa (vuosina 1921 ja 1946).
Julkaisut Tuotteliaan Pentti Eskolan tuotantoon kuuluu sekä yleistajuista että tieteellistä kirjallisuutta. Hän piti myös lukuisia radioesitelmiä ja kirjoitti yleistajuisia artikkeleita lehtiin.
Geologian alkeet, 1911 On Phenomena of Solution in Finnish Limestones and on Sandstone filling Cavities, 1913 On the Petrology of the Orijärvi Region in Southwestern Finland, 1914 (väitöskirja) Yleisimmät mineralit ja niiden helpoimmin määrättävät ominaisuudet, 1915 Om sambandet mellan kemisk och mineralogisk sammansättning hos Orijärvitraktens metamorfa bergarter, 1915 Om bergsbruket i Finland och dess förutsättningar, 1919 Suomen vuorityöstä ja sen edellytyksistä, 1919 Suomen kalkkikivi, 1919 Pentti Eskola ym. The mineral facies of rocks, 1920 On the eclogites of Norway, 1921 On volcanic necks in Lake Jänisjärvi in Eastern Finland, 1921 GTK.fi − On volcanic necks in Lake Jänisjärvi in Eastern Finland, 1921 by Pentti Eskola Suomen hyödyllisistä mineraaleista, 1923 Om Finlands nyttiga mineral, 1924 Suomen malmit, 1924 Yleistajuinen geologia, 1924 Ala-Satakunnan kallioperusta, 1925 On the petrology of Eastern Fennoscandia 1: The mineral development of basic rocks in the Karelian formations, 1925 Lounais-Suomen kivien jääkaudenaikaiset matkat, 1926 On rapakivi rocks from the bottom of the Gulf of Bothnia, 1928 Kalkstenen i Finland, 1929 Conditions during the earliest geogical times as indicated by the Archaean rocks, 1932 On the origin of granitic magmas, 1932 Tausend Geschiebe aus Lettland, 1933 Nykyajan erikoisasema maapallon ja elämän kehityshistoriassa, 1936 Paragenesis of gedrite and cummingtonite from Isopää in Kalvola, Finland, 1936 Quartzite area of Tiirismaa near Lahti, 1938 Kiteet ja kivet, 1939 Die metamorphen Gesteine (Barth-Correns-Eskola: Die Entstehung der Gesteine), 1939 Kristalle und Gesteine ein Lehrbuch der Kristallkunde und allgemeinen Mineralogie, 1946 Atomit ja kiteet, 1948 The problem of mantled domes, 1949 Muuttuva maa, 2. p., 1951 Around Pitkäranta, 1951 Yleisimpien mineraalien tärkeimmät tuntomerkit, 6. p., 1951, Pentti Eskola ja Aarne Laitakari On the granualites of Lapland, 1952 Maailmankuvaa etsimässä, 1954 Proposal for the presentation of rock analyses in ionic percentage, 1954 Maailmankuvamme perusteet luonnontutkimuksen historia ja uudet oivallukset, 1955 Rapakivi ja Laitilan harju prof. Pentti Eskolan Laitilan päivän juhlassa 24.6.1956 pitämä esitelmä, 1956 Kidetieteen, mineralogian ja geologian alkeet, 4. uusittu p., 1957 På spanning efter en världsbild, 1957 Jokamiehen luonnonkirja, 4. p., 1958, E. N. Andrade, Julian Huxley, Pentti Eskola Lukion maantiede, 5. korj. p., 1964 Perimmäisten kysymysten äärellä. kirjeenvaihtoa ja kirjoitelmia sairaskammion hiljaisuudessa, Rolf Arnkil, Sigfrid Sirenius, Pentti Eskola, 1979
Palkinnot ja tunnustukset
Eskola kutsuttiin jäseneksi lukuisiin tieteellisiin akatemioihin: Suomalainen Tiedeakatemia (1921), Suomen tiedeseura (1924), Norjan kuninkaallinen tiedeseura (1939), Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia (1940), Deutsche Akademi der Naturforscher Leopoldina (1940), Itävallan tiedeakatemia (1942), Erlangenin fyysis-lääketieteellinen seura (1943), Norjan kuninkaallinen tiedeakatemia (1948), Belgian tiedeakatemia (1948), Heidelbergin tiedeakatemia (1948), Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia (Washington, 1951) ja Lundin kuninkaallinen fysiografinen seura (1952). Tämän lisäksi hän oli useiden geologisten seurojen kirjeenvaihtajajäsen (Englanti, Yhdysvallat, Ranska, Skotlanti).
Professori Eskolan saamiin tieteellisiin palkintoihin kuuluvat muun muassa: Saksan Geologische Vereinigungin Gustav Steinmann -mitali (1943) Amerikan Geologisen Seuran kultainen Penrose-mitali (1951) Wollaston Medal -palkinto (1958) Itävallan Mineralogisen Seuran Friedrich Becke-mitali (1960) Saksan Geologisen Seuran Leopold von Buch-plaketti (1962) Suomen geologinen seura kultainen Pentti Eskola -mitali (1963) Vetlesen-palkinto (1964)
Suomen Geologinen Seura perusti vuonna 1963 Eskola-mitalin, joka jaetaan joka viides vuosi. Ensimmäinen mitali myönnettiin Pentti Eskolalle. Eskolaiitti on nimetty Pentti Eskolan mukaan.Webmineral
Pentti Eskolasta on valmistettu useita muotokuvia (muun muassa A. Sailon veistos Helsingin yliopistolle 1943, I. Linturin maalaus Satakuntalaiselle osakunnalle 1956 ja Chr. Snellmanin maalaus Helsingin yliopistolle 1957). Professori Eskola kutsuttiin kunniatohtoriksi Oslon (1938), Padovan (1942), Bonnin (1943) ja Prahan yliopistoihin (1948). Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien 1. luokan komentajamerkit sekä arvostettu ruotsalaisen ritarikunnan (PR) komentajamerkki.
Huomattavien saavutustensa vuoksi professori Pentti Eskola haudattiin 14. joulukuuta 1964 valtion varoin.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Korsman, Kalevi: Pentti Eskolan tie Honkilahdelta maailmankuuluksi tiedemieheksi. 9.6.2006. Professori Pentti Eskola : Lapin kultaa tutkimassa, Suomen Kuvalehti, 6.6.1925, nro 23, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Pentti Eskola : Kieliriidoista on päästävä, Helsingin Sanomat, 21.10.1934, nro 284, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Maanpinnan olosuhteet vanhimpina geologisina kausina. Prof. Pentti Eskolan mielenkiintoinen esitelmä eilen pohjoismaiden luonnontutkijain kokouksessa, Helsingin Sanomat, 14.8.1936, nro 217, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kivi-professori, Suomen Kuvalehti, 4.2.1939, nro 5, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset geologit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1883 syntyneet Luokka:Vuonna 1964 kuolleet Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat