Wendy Orlean Williams, paremmin tunnettu nimellä Wendy O. Williams (28. toukokuuta 1949 Webster, Monroen piirikunta, New York – 6. huhtikuuta 1998 Storrs, Tollandin piirikunta, Connecticut) oli yhdysvaltalainen rock-laulaja, seksityöläinen, näyttelijä ja rock-yhtye The Plasmaticsin keulahahmo.

Williams oli aikansa kiistanalaisimpia laulajia. Hänet tunnettiin avoimen seksuaalisesta lavaesiintymisestä. Hän oli myös eläinten oikeuksia ajanut ympäristöaktivisti. Hän teki itsemurhan 48-vuotiaana.

Elämä

Varhaiset vuodet Wendy Orlean Williams syntyi Websterissä New Yorkissa (Rochesterin lähiö) ja kävi R. L. Thomas Public High Schoolia, jonka hän lopetti kesken 9. luokalla. Joidenkin mukaan hän oli ollut villi lapsesta asti – hänet erotettiin partiosta flirttailun vuoksi ja hänet pidätettiin 15-vuotiaana alastomana auringonotosta yleisellä rannalla. Teininä hän keskeytti lukion ja liftasi Coloradoon käyttäen Dunkin’ Donuts -työstä säästämänsä rahat. Siellä hän kokeili huumeita ja teki sekalaisia töitä. 16-vuotiaana Williams matkusti Eurooppaan. Hän työskenteli kokkina Lontoossa ja tanssijana kiertävässä tanssiryhmässä. Euroopan matka päättyi kun hänet pidätettiin myymälävarkauksesta ja väärennetyn rahan hallussapidosta.

Olin hylkiö, yksinäinen. En koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään", hän muisteli People-lehdelle vuonna 1983. Vuoteen 1978 mennessä hän oli palannut Kaliforniaan ja teki seksityötä ammatikseen. Hän alkoi myös esiintyä aikuisviihde-elokuvissa, mukaan lukien hänen tunnetuin aikuisviihde-elokuvansa Candy Goes to Hollywood (1979).

The Plasmatics Williams tapasi kulttuurituottaja Rod Swensonin työskennellessään Swensonin tuottaman Captain Kink’s Sex Fantasy Theatre -live-seksishow’n esiintyjänä. Swenson oliYalen yliopistosta valmistunut tuottaja, joka markkinoi live-seksiesityksiä ja oli ohjannut musiikkivideoita Patti Smithille ja Ramonesille. Näiden kokemusten innoittamana Swenson päätti perustaa oman punk-yhtyeen ja valitsi Williamsin vuonna 1978 sen keulakuvaksi. Yhtyeestä tuli lopulta Plasmatics, joka debytoi New Yorkin CBGB-klubilla. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan Swensonista tuli Williamsin tärkein yhteistyökumppani, manageri ja rakastaja.

Plasmatics tuli tunnetuksi villeistä konserteistaan, jotka johtivat ongelmiin virkavallan kanssa ja pitkiin oikeudenkäynteihin. Yhtyeen esityksissä oli säännöllisesti mukana näyttäviä teatraalisia elementtejä. Yhtyeen jäsenet sahasivat moottorisahalla kitaroita, rikkoivat televisioita, räjäyttivät vahvistimia ja kaatoivat valotrusseja esityksissään. Williams esiintyi usein lavalla lähes alastomana, pukeutuneena vain strategisesti sijoitettuihin sähköteipinpaloihin. Billboard - lehden mukaan Plasmatics vei provokatiivisen lavashown niin äärimmilleen kuin Yhdysvaltain laki mahdollisti. Musiikillisesti yhtye yhdisteli heavy-musiikin vaikutteita punk-rockiin. Yhtyeen ensimmäinen albumi New Hope for the Wretched julkaistiin vuonna 1980. Albumia on pidetty yleisesti punk rockin klassikkona.

Tammikuussa 1981 Milwaukeen poliisi pidätti Williamsin lavalla simuloidun seksin vuoksi. Pidätyksen aikana hän väitetysti kiroili poliiseille ja vastusti heitä, mikä johti syytteisiin poliisin pahoinpitelystä ja viranomaisen vastustamisesta. Kaikki syytteet lopulta hylättiin. Myöhemmin samana vuonna Williams pidätettiin uudestaan Clevelandissa ja hän sai syytteet säädyttömyydestä, koska hän oli esiintynyt konsertissa alasti, vain partavaahdon peittämänä ja esittäen simuloitua seksiä. Hänet vapautettiin oikeudessa.

Marraskuussa 1981 Williams tuomittiin vuodeksi valvontaan ja 35 dollarin sakkoihin hänen lyötyään valokuvaajaa, joka yritti ottaa valokuvan hänen ollessaan lenkillä Chicagossa. Huolimatta ongelmistaan virkavallan kanssa ja kiistanalaisesta tyylistään, johon kuuluivat hänen tunnusmerkkinsä irokeesi-kampaus ja lähes alastomana esiintyminen, hänet nimettiin vuonna 1985 Grammy-palkinnon saajaksi parhaana naisrocklaulajana. Vuonna 1983 hän kertoi Night Flight -TV ohjelmassa: Maailmassa on paljon naisia, joilla on hyviä heavy metal -bändejä, mutta he jatkavat laulamista kuin poplaulajat, koska ala kannustaa heitä siihen. Ja minä haluan tulla tunnetuksi kovimpana naisena heavy metalissa.”

Kirjailija Maria Raha kirjoitti kirjassaan Cinderella’s Big Score: “Williams oli seksuaalinen olematta alistuva.” Olemalla täsmälleen se, kuka hän halusi olla — radikaali ja tinkimätön — hän sai valtavan naispuolisen fanikunnan. Häntä on pidetty myös feministisenä ikonina, joka herätti julkista keskustelua naisten seksuaalisuudesta ja sensuurista. Englannin kiertueella yhtye esiintyi Tom Snyderin juontamassa Tomorrow-TV-show’ssa, jossa yhtye räjäytti auton TV-studion lavalla. Vuosina 1981–1988 Plasmatics hajosi useasti, mutta Williams teki useita sooloesiintymisiä ja sooloalbumeja. Hänellä oli myös toistuva rooli vakoojana televisiosarjassa The New Adventures of Beans Baxter. Sarjaa esitettiin kesällä ja syksyllä 1987. Hän esiintyi myös TV-sarjassa Ihmemies MacGyver vuonna 1990. pienoiskuva|Wendy O. Williams Plasmaticsin hajoamisen jälkeen Williamsin ura alkoi hiipua 1990-luvulla, mikä johti hänet masennukseen. Williams piti musiikkiteollisuutta hyväksikäyttävänä, pinnallisena ja uuvuttavana. Hän vertasi rocktähteyttä prostituutioon. Hänen kasvava epämukavuutensa omaa kaupallisuutta ja julkisuuden koneistoa kohtaan johti siihen, että hän vetäytyi pois parrasvaloista.

Luonnonsuojelu ja aktivismi Williams ja Swenson muuttivat vuonna 1995 Connecticutiin, missä Williams työskenteli eläinten oikeuksien ja kasvissyönnin puolestapuhujana. Hän perusti säästämillään rahoilla luonnonsuojelualueen, The Quiet Corner Wildlife Centerin. Williams teki myös vapaaehtoistyötä paikallisessa eläinsuojassa ja otti asiakseen hoitaa oravanpoikasia.

Lavojen ulkopuolella Williams ei käyttänyt meikkejä, koska hänen mukaan meikkejä testattiin eläimillä. Hän ei myöskään tupakoinut ja hän oli lopettanut päihteiden käytön Plasmaticsin noustua julkisuuteen. Wendy O. Williamsin ja Plasmaticsin albumi Maggots: The Record (1987) on ensimmäisiä ilmastonmuutosta käsitteleviä rock-albumeja. Levyn teemoja ovat ympäristön hyväksikäyttö, fossiilisten polttoaineiden liikakäyttö, kasvihuoneilmiö sekä ilmastonmuutos. Williams lauloi aiheista, jotka eivät olleet lainkaan yleisessä tietoisuudessa tuolloin.

Itsemurha Williams oli yrittänyt itsemurhaa aikaisemmin muttei saanut koskaan tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa. Hän sanoi kokeneensa elämässä kaiken, mitä oli halunnut, ja kamppailevansa Plasmaticsin jälkeen tyhjyyden, eristyneisyyden ja suunnan puutteen tunteiden kanssa. Vuonna 1993 hän iski itseään rintaan veitsellä ja vuonna 1997 hän otti tahallaan yliannostuksen lääkkeitä.

6. huhtikuuta 1998 Williams ampui itsensä. Swenson palasi heidän kotiinsa myöhemmin ja löysi asunnosta itsemurhaviestin. Hän löysi läheisestä metsästä Williamsin ruumiin ja pistoolin vierestä.

Soolotuotanto

Wendy And Lemmy (7" single, 1982) W.O.W. (LP, 1984) It's My Life/Priestess (7" single, 1984) Fuck 'N' Roll (Live) (Cassette EP, 1985) Kommander Of Kaos (LP, 1986) Deffest And Baddest (LP, 1987) Fuck You!!! And Loving It: A Retrospective (LP, 1988)

Lähteet

Luokka:Yhdysvaltalaiset laulajat Luokka:Itsemurhan tehneet Luokka:Vuonna 1949 syntyneet Luokka:Vuonna 1998 kuolleet