thumb|right|Arvi Korhonen 1960-luvun alussa. Arvi Heikki Korhonen (9. tammikuuta 1890 Utajärvi – 29. joulukuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen historioitsija ja professori, joka tunnetaan niin sanotusta ajopuuteoriasta. Korhosen Barbarossa-suunnitelma ja Suomi -teoksessaan esittämän teorian mukaan Suomi ajautui tahtomattaan jatkosotaan.
Elämä Arvi Korhonen syntyi Utajärvellä Niskan kylän Kangas-Korholan tilalla Juho ja Liisa Korhosen esikoiseksi. Hänen esi-isänsä olivat asuneet tilalla 1600-luvulta lähtien. Korhonen kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1909 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1912. Vuonna 1923 hän väitteli tohtoriksi Baltian keskiaikaisesta vakkalaitoksesta.
Korhonen teki varsinaisen elämäntyönsä Suomen armeijan yleisesikunnan sotahistoriallisen toimiston apulaispäällikkönä, Helsingin yliopiston opettajana ja historiankirjoittajana. Hän oli 1940–1959 Helsingin yliopiston yleisen historian professori. Jo aikaisemmin hän toimi samassa laitoksessa dosenttina. Turun yliopiston dosenttina Korhonen toimi vuodesta 1925 alkaen.
Vuosina 1927–1945 Korhonen toimi yleisesikunnan sotahistoriallisen toimiston apulaispäällikkönä. Tässä tehtävässä hän suuntautui Suomen sotahistorian tutkimukseen. Sotien aikana hän työskenteli Päämajassa. Majuriksi hänet ylennettiin vuonna 1942.
Sodan jälkeen hän keskittyi yliopistolliseen opettajantoimeensa. Hänen johdollaan vuonna 1949 valmistui laaja sen aikaisen historiallisen tiedon synteesi Suomen historian käsikirja. Korhonen tunnettiin lisänimellä Perkele tai Arvi-Perkele. Nimityksen syynä oli hänen usein käyttämänsä kirosana.
Korhonen osallistui myös politiikkaan, lähinnä taustavaikuttajana. Hän kuului presidentti J. K. Paasikiven lähipiiriin ja Urho Kekkosen ystäviin. Poliitikkojen lisäksi Korhosen tuttaviin ja ystäviin lukeutui melkoinen määrä ajan kulttuurihahmoja, ennen muuta kirjailijoita kuten V. A. Koskenniemi ja P. Mustapää.
Arvi Korhonen kuoli Helsingissä 1967, ja hänet haudattiin Utajärven Niskan hautausmaahan.
Teoksia Suomalaisten vanhasta ajanlaskusta (1915) Vakkalaitos (1923) Tutkielma Turun tuomiokirkosta vv. 1700–1827 (1929) Suomen itärajan syntyhistoria (1938) Hakkapeliittain historia osa 1. 1617–1625 (1939) osa 2. 1626–1629 (1943) Kolme talvisotaa (1943) (toim.) Suomen historian käsikirja, osat I ja II (1949) Toisen maailmansodan aika (1949) Pienet kansat maailmanhistoriassa (1951) Eerikki Antinpoika (1953) Käräjäpukareita ja käräjäjuttuja (1956) Viisi sodan vuotta (1958) Barbarossa-suunnitelma ja Suomi (1961) Utajärven vaiheita (1962) Barbarossaplanen och Finland (1963) Oman maan puolustaminen (1964)
Lähteet Henkilögalleria. Kirjasto Virma. Tarja Vimpari, 2004. (Viitattu 10.10.2008.)
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Eino Palola : Kuinka Suomen itäraja sai muotonsa. Arvi Korhonen: Suomen itärajan syntyhistoriaa. (W.S.Oy.), Helsingin Sanomat, 24.11.1938, nro 318, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset historioitsijat Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1967 kuolleet Luokka:Suomalaiset professorit