Vaasa ( ; vuosina 1855–1917 Nikolainkaupunki, , ) on Suomen kaupunki ja Pohjanmaan maakuntakeskus. Se sijaitsee Pohjanlahden rannikolla. Vaasan kaupungissa asuu noin ja laajemmin koko seudulla noin henkeä. Asukasluvultaan Vaasa on Suomen :nneksi suurin kunta ja lähikuntineen kymmenenneksi suurin kaupunkialue.
Vaasan tuhouduttua tulipalossa 1852 kaupunki siirrettiin maan kohoamisen takia lähemmäs parempaa satamapaikkaa. Vaasa on yliopistokaupunki, huomattava satamakaupunki ja merkittävä suomenruotsalaisen kulttuurin keskus. Koulukaupunkina Vaasalla on vuosisataiset perinteet. Muiden muassa J. L. Runeberg kävi koulua Vaasassa.
1900-luvun alkupuolella Vaasa oli yksi Suomen merkittävimmistä ja asukasluvultaan suurimmista kaupungeista. Vaasassa toimi Suomen senaatti sisällissodan aikaan 29. tammikuuta – 3. toukokuuta 1918, ja kaupunki toimi tuolloin väliaikaisena pääkaupunkina Helsingin sijaan.
Vaasan naapurikuntia ovat Isokyrö, Laihia, Maalahti, Mustasaari ja Vöyri.
Nimen alkuperä Nykyisen nimensä ja vaakunansa Vaasa sai Vaasan hallitsijasuvun mukaan vuonna 1611.Linnasta ja kirkosta kaupungin perustamiseen Kaupungin virallinen nimi oli Nikolainkaupunki edesmenneen suuriruhtinaan Nikolai I:n mukaan vuosina 1855–1917.
Historia Rajoitetut kauppaoikeudet (1606–1765) Mustasaaren alue oli jo keskiajalla yksi Pohjanlahden vilkkaimmista kauppapaikoista. Viimeistään 1300-luvulla alueelle syntyi seurakunta, ja vuosisadan loppuun mennessä Pohjanlahden hallintokeskus Korsholman linna.Finlandia: Otavan iso maammekirja 7, s. 215 Kaarle IX perusti Mustasaaren kaupungin 2. lokakuuta 1606 vanhalle kauppa- ja satamapaikalle Mustasaaren eli Mussarin kirkonkylään, nykyiseen Vanhaan Vaasaan. Perustamisensa yhteydessä vuonna 1606 Vaasan kaupunki sai maa-alueikseen nykyisen Vanhan Vaasan asemakaava-alueen lisäksi sen pohjoispuolella sijaitsevia takamaita. Vaasan perustaminen johtui aikakauden keskittämiseen tähdänneestä merkantilistesta talouspolitiikasta. Vuoden 1611 privilegiokirjeessä kaupunki sai nykyisen nimensä Vaasa. Kaupunki muodosti yhdessä Mustasaaren kanssa yhteisen seurakunnan ja käytti sen keskiaikaista, 1650- ja 1750-luvuilla laajennettua kirkkoa 1850-luvulle asti.
Korsholman kartano korvautui kuninkaankartanolla, jonka maat kaupunki sai 1630- ja 1640-luvulla käyttöönsä. Kaupungin talousalueen muodostivat Merenkurkun rannikko sekä Kyrönmaa, jotka perinteisesti olivat Pohjanmaan vauraimpia, pisimpään ja tiheimpään asuttuja alueita. Vaasasta oli jo tähän aikaan vilkkaat meriyhteydet Ruotsiin sekä maantiet Satakuntaan ja Hämeeseen. Vaasassa käytiin kauppaa erityisesti tervalla ja maataloustuotteilla.
Merkantilistinen talouspolitiikka myös hidasti kaupungin kehitystä. Vuosina 1614–1617 toteutettu Pohjanlahden kauppapakko antoi ainoastaan tapulikaupungeille oikeuden rajoittamattomaan ulkomaankauppaan. Vaasan oli tyydyttävä viemään tuotteensa tapulioikeudet omanneisiin Turkuun tai Tukholmaan. Vuosina 1648–1714 tervakomppanialle annettiin lisäksi etuoikeus ostaa kaupunkien terva. Rajoitusten johdosta Vaasan väkiluku kasvoi hitaasti ja 1740-luvulla kaupungissa oli runsas 700 asukasta. Vaasa oli Oulun ohella toinen tärkeä tervakaupan keskus Pohjanmaalla.
Vaasa kehittyi kuitenkin alueensa keskukseksi. Vuonna 1624 kaupunkiin perustettiin ensimmäinen koulu, pedagogio. Vuonna 1684 koulu korvattiin Uudestakaarlepyystä siirretyllä triviaalikoululla. Vuonna 1634 Vaasasta tuli Pohjanmaan läänin hallintokeskus ja jatkoi täten Korsholman linnan ja kuninkaankartanon perinteitä. 1700-luvun ison- ja pikkuvihanaikaiset venäläismiehitykset vaikuttivat kaupunkiin: Napuen taistelun 1714 jälkeen venäläisjoukot marssivat kaupunkiin ja hävittivät suuria osia kaupungista. Pääosa väestöstä pakeni Ruotsin puolelle.Finlandia: Otavan iso maammekirja 7, s. 216
Kauppakaupungin nousu (1765–1852) pienoiskuva|oikea|150x150px|Vanha Vaasa, Johan Knutssonin litografia 1840-luvulta. pienoiskuva|oikea|150x150px|Keskiaikainen Pyhän Marian kirkko tuhoutui Vaasan palossa vuonna 1852, ja siitä jäi jäljelle vain rauniot. Kauppapakon purkamisen jälkeen Vaasan kehitys alkoi kukoistaa. Kaupungista kehittyi vauras kaupunki sekä hallinnon ja kulttuurin keskus. Kaupunki kasvoi tervan, puutavaran, maataloustuotteiden sekä kankiraudan kaupalla. Erityisen tuottavaa toimintaa oli ulkomainen rahtiliikenne. Vaasalaisalusten satamia olivat Amsterdam, Lontoo sekä Välimeren ja Mustanmeren kaupungit. Kaupungin väkiluku kasvoi 1850-luvulla jo lähes 4 000:een. Ajanjaksolla luotiin edellytykset Vaasan 1800-luvun jälkipuoliskon entistä nopeammalle kasvulle.
Kaupungin tunnetuimpia liikemiehiä olivat Abraham Falander (aateloituna Wasastjerna) sekä Carl Gustaf Wolff. Falander perusti mm. Seinäjoen syntyyn vaikuttaneen Östermyran ruukin ja omisti muutaman Pohjanmaan rautaruukin. Wolffilla oli puolestaan oma telakka, jolla hän rakennutti yli 40 alusta. Wolff oli tuohon aikaan mahdollisesti Pohjolan suurin laivanvarustaja.
Vaasan merkityksen kasvua osoittaa myös Suomen toisen hovioikeuden perustaminen Kustaa III:n toimesta juuri Vaasaan vuonna 1776. Myöhemmin Mustasaaren kirkkona tunnettu hovioikeuden rakennus on Suomen 1700-luvun lopun arkkitehtuurin huomattavimpia saavutuksia. Kaupungin ja elinkeinoelämän tarpeet näkyivät myös koululaitoksessa. 1800-luvun alkuvuosikymmeninä Vaasaan perustettiin mm. merenkulkuoppilaitos, teknillinen reaalikoulu sekä kauppakoulu. Vuonna 1841 triviaalikoulu muutettiin yläalkeiskouluksi ja sai vuonna 1844 rinnalleen gymnaasin. Vuosina 1794–1845 Vaasassa toimi Suomen ensimmäinen yleinen kirjasto, niin sanottu lukukirjasto, joka korvattiin vuonna 1851 varsinaisella kaupunginkirjastolla. Vaasan ensimmäinen sanomalehti Wasa Tidningen ilmeistyi vuosina 1839–1847.
Maankohoamisen vuoksi Vaasalla oli jatkuvia vaikeuksia pitää satamansa merikelpoisena. Vuonna 1789 satama muutettiin kaupungin ulkopuolelle Palosaarelle ja 1840- ja 1850-luvulla kaivettiin kanava vanhaan satamaan.Finlandia: Otavan iso maammekirja 7, s. 217}}
3. elokuuta 1852 Vaasa paloi: kaupungin keskustasta säilyivät vain vuosina 1780–1781 rakennettu Wasastjernan talo ja hovioikeuden rakennus vuodelta 1786. Kirkon, raatihuoneen, kellotornin ja triviaalikoulun rauniot ovat vieläkin näkyvillä Vanhassa Vaasassa. Wasastjernan (entinen Falander) talossa toimii museo, silloinen hovioikeuden päärakennus on nykyisin Mustasaaren seurakuntien kirkko. Entistä hovioikeutta vastapäätä on Korsholman kukkula, jolle 1300-luvulle perustettiin Chryssenborgin linna. Palon aikaan sinne oli rakenteilla uusi lääninhallituksen rakennus ja maaherran residenssi.
Kehittyvä kaupunki (1852–1899) oikea|pienoiskuva|Vaasan kaavaehdotus vuodelta 1945.|150x150px Palon jälkeen kaupunki siirrettiin liikenteellisesti edullisempaan paikkaan. Kaupunki siirrettiin vuonna 1855 seitsemän kilometriä lännemmäksi nykyiselle paikalleen Klemetsön saarelle. Ruotsista Vaasaan muuttanut lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg laati kaupungin asemakaavan. Uusi kaupunki sai nimekseen Nikolainkaupunki, jolla se tunnettiin virallisesti vuoteen 1917 asti. Nimitys ei kuitenkaan juurtunut yleiseen käyttöön.
Uudesta Vaasasta kasvoi leimallisesti teollisuuskaupunki. 1850-luvulla August Alexander Levónin perustamat laitokset synnyttivät kaupunkiin elintarvike- ja tekstiiliteollisuuden, Vaasan myllyn ja Finlaysonin tehtaat.
Vaasan ensimmäiset sanomalehdet olivat ruotsinkielisiä, ja perinnettä jatkamaan perustettiin vuonna 1856 Vasabladet.
Kaupungin alue kasvoi vuoden 1862 siirroksen yhteydessä, jolloin uuden asemakaava-alueen seutu liitettiin Mustasaaren pitäjästä kaupunkiin.
Teollistumisen ja väkiluvun kasvun myötä myös kulttuurielämä ja harrastustoiminta vilkastui. Kaupungin kansakoululaitos syntyi vuonna 1869. Yläalkeiskoulu ja gymnaasi yhdistettiin vuonna 1870 ruotsalaiseksi lyseoksi.Finlandia: Otavan iso maammekirja 7, s. 218
Vaasasta tuli 1870-luvulla vapaakirkollisuuden keskus, jolloin kaupunkiin rakentui myös allianssikirkon talo. Allianssin johtohahmoihin kuuluivat vaasalaiset Hellmanin sisarukset, jotka olivat myös raittiusliikkeen alullepanijoita. Allianssiin liittyivät muun muassa Mathilda Wrede, Orisbergin patruuna Edvard Björkenheim ja Vaasan kirkkoherra Abel Nyholm.
1880-luvulla Vaasassa käytiin voimakasta kielitaistelua suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Vuonna 1880 perustettiin suomalainen lyseo. 1800-luvun alussa perustetuista erikoiskouluista kehittyi vähitellen keskiasteen oppilaitoksia, esimerkiksi teknillinen reaalikoulu muuttui vuonna 1885 teollisuuskouluksi. Vaasa oli vuonna 1883 valmistuneen Pohjanmaan radan päätepiste.
Vaasasta muodostui 1890-luvulla isänmaallisen herätyksen keskus erityisesti Ossian Ansaan sekä Gustaf Ignatiuksen ansiosta. Vaasaan syntyi suomalaisuuskysymyksen merkeissä noin vuonna 1890 oma Kansallisseura sekä pian tämän jälkeen Suomalainen Klubi. Kirjastolaitos sai rinnalleen museon, josta on myöhemmin kasvanut nykyinen Pohjanmaan museo. Museon kokoelmien perustan loi Karl Hedmanin keräilyharrastus. Tunnettu mesenaatti oli Frithiof Tikanoja.
Vuonna 1893 satamavaikeudet ratkaistiin perustamalla Vaskiluodon ulkosatama.
Vaasa oli koko 1800-luvun ajan varuskuntakaupunki, jonka merkittävimmän joukon muodosti suomalaisen tarkk'ampujarykmentin majailu kaupungissa 1880-luvulta 1900-luvun alkuun. 1800-luvun aikana jo edellisellä vuosisadalla hovioikeuden virkamiehistön sekä koulujen virkistämä musiikki- ja teatteriharrastus sai järjestäytyneempiä muotoja. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa teollistuminen oli vilkkaimmillaan, jolloin alkunsa saivat metalli- ja sähköteollisuus. Vaasa tuli tunnetuksi muun muassa venemoottoreista sekä Kymi-Strömbergin sähkölaitteista.
Kaupunkikulttuuria (1900–1938)
Vuosisadan vaihteessa Vaasan asukasluku oli yli 15 000. 1900-luvulla Vaasan maantieyhteyksiä parannettiin ratkaisevasti, minkä lisäksi myös Vaasan lentoasemasta tuli vilkas lentoliikenteen keskus. Väkiluvun kasvaessa kaupunki kasvoi ulos Klemtetsöltä, aluksi pohjoiseen ja myöhemmin itään ja kaakkoon. Aikaisemmin ruotsinkielisten hallitsemasta kaupungista kehittyi enemmistöltään suomenkielinen.
Suomenkielinen Pohjalainen perustettiin vuonna 1903. Alueen teknologinen kehitys alkoi vuonna 1906, kun Amerikassa autoja ja venemoottoreita valmistanut John Wickström palasi Suomeen ja perusti veljensä kanssa venemoottoritehtaan. Ensimmäinen eri kieliryhmille tarkoitettu yhteiskoulu perustettiin vuonna 1907.
Suomen sisällissodan alussa kaupunki siirtyi Vaasan valtauksen myötä valkoisten hallintaan. Osa senaatin jäsenistä siirtyi Vaasaan ja muodosti Vaasan senaatin, joka toimi 29. tammikuuta – 3. toukokuuta 1918. Vaasa oli valkoisen Suomen pääkaupunki, ja Saksasta tulleet Suomen jääkärit nousivat Vaasassa maihin 25.2.1918. Senaatin istuntosalina oli Vaasan kaupungintalo, mistä kiitokseksi senaatti myönsi toukokuun alussa 1918 kaupungille augmentin eli oikeuden liittää kunnialisäyksenä Vaasan vaakunaan vapaudenristin suurristin miekkojen kera.
Ruotsinkielinen teatteri perustettiin vuonna 1919.
Sotavuodet 1939–1944
Vaasa 1945–1999 pienoiskuva|Vanha kasarmi Vaasassa. Vuonna 1945 kaupungissa alkoi toimia Pohjanmaan Jääkäripataljoona (PohmJP).
Suomenkielinen näyttämö aloitti teatteritoimintansa sotien jälkeen.
Vuonna 1950 Vaasassa oli yli 36 000 asukasta. Vaasan Rannikkopatteristo (VaaRPsto) alkoi toimia Vaasassa vuonna 1952. Vaasasta oli tuollut Suomen moottoriteollisuuden keskus. Alueen johtava yritys, Wickströmin-Veljesten Moottoritehdas Oy työllisti noin 200 ihmistä.
Uuden vaiheen Vaasan kehityksessä käynnisti korkeakoulutoiminnan käynnistyminen 1960-luvulla. Pohjanmaan Jääkäripataljoona (PohmJP) toimi Vaasassa vuoteen 1964 asti.
Vaasan kauppakorkeakoulusta kehittyi 1980-luvulla Vaasan korkeakoulu ja vuodesta 1992 lähtien Vaasan yliopisto. Vaasan Rannikkopatteristo toimi Vaasassa vuoteen 1998 asti.