Elsa Mercedes Turakainen () oli suomalainen näyttelijä. Hän teki huomattavan uran Helsingin Kansanteatterissa, joka alkoi vuonna 1965 toimia nimellä Helsingin kaupunginteatteri. Niin teattereissa kuin valkokankaillakin Turakainen saavutti taiteellisia voittoja tiheä­tunnelmaisissa, dramaattisissa rooleissa kuten myös tulkinnoissaan koomisista ”kansan­nais­tyypeistä”. Eräitä rooleja hän näytteli sekä puhe­teatterissa että elo­kuvissa. Niitä on muun muassa professorskan osa teoksessa Ruma Elsa.

Elo­kuva­taiteessa Turakainen – ystävien kesken ”Turri” – tunnettiin varsinkin lukuisista äiti-rooleistaan. Aikakirjoihin ovat jääneet eritoten Aino Suominen eli Suomisen perhe -elo­kuva­sarjan äiti ja jyhkeän matriarkaalinen Loviisa Edvin Laineen ohjaamissa Niskavuori-elo­kuvissa. Näyttämö­taiteessa Turakainen painotti inhimillisen yhteyden mahtia, ja hänen näyttelijän­työtään luonnehdittiin groteskin parodiseksi. Elo­kuvissa hänen roolinsa vaihtelivat äiti­hahmoista iloisiin kaupunkilais­rouviin ja akka­tyyppeihin. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1955.

Ura Alkuvaiheet

Elsa Turakainen syntyi ensimmäisen sorto­kauden aikana Suomen suuri­ruhtinas­kunnan pää­kaupungissa kauppias Oskar Viljam Turakaisen ja Anna Matilda Rosen­bergin perheeseen.Teatterin maailma 1965, s. 391 Turakainen opiskeli ensin laulun­opettajaksi, mutta isä-Oskarin kehotuksesta hakeutui Suomen Näyttämöopistoon, jossa hän opiskeli 1926–1928. Hän teki 1930-luvulla useita opinto­matkoja Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan.Teatterin maailma, s. 237, 238. Turakainen toimi lisäksi plastiikan opettajana Viipurin Näyttämöopistossa 1930–1933.

Turakaisen näyttelijän­ura alkoi oopperasta Kaarle-kuninkaan metsästys, jossa hän näytteli nimiroolin. Hänen ensimmäinen teatteri­kiinnityksensä oli Viipurin Näyttämö 1928–1934, missä hän saavutti niin sanotun first ladyn aseman.Valo­kiilassa näyttelijä, s. 94, 95 Turakainen näytteli muun muassa Leo Tolstoin näytelmässä Ylös­nousemus, jossa hänellä oli Katinkan rooli. Viipurista hän siirtyi Tampereen Teatteriin kaudeksi 1934–1937.

Helsingin Kansanteatterin kausi

Turakainen aloitti 1937 työnsä Helsingin Kansanteatterissa, josta hän jäi eläkkeelle 1974. Sinä aikana teatterin nimi vaihtui ensin Kansanteatteri-Työväenteatteriksi ja myöhemmin Helsingin kaupunginteatteriksi. Pää­kaupunkilais­teatterissa Turakaisella oli pääosat muun muassa Hella Wuoli­joen näytelmissä Justiina ja Vihreä kulta. Näytelmässä Tulitikkuja lainaamassa hän tulkitsi Ihalaisen emännän osan. Lisäksi Turakaisen taiteellisiin saavutuksiin kuuluivat kuningatar Gertrude näytelmässä Hamlet ja Markurellien perheen rouva Markurell, jota on luonnehdittu yhdeksi hänen parhaista suorituksistaan. Komediassa Ruma Elsa hän teki onnistuneen tulkinnan lemmen­kipeästä professorin leskestä vasta­näyttelijänään Arvo Lehesmaa.

Tragediennena Turakainen saavutti voiton muun muassa Franz Grillparzerin runo­muotoisessa näytelmässä Meren ja lemmen aallot, jossa hän näytteli maallisen ja taivaallisen välissä taisteluaan käyvää papitar Heroa. August Strindbergin Aave­sonaatissa Turakainen näytteli muumiota ja Lauri Kokkosen näytelmässä Laahus hän puolestaan tulkitsi verevän kukka­kauppiaan roolin. Niska­vuoren Loviisa-emäntää Turakainen esitti näytelmissä Niska­vuoren Heta ja Entäs nyt, Niskavuori.

Turakaisen näyttämö­tehtäviä olivat edellä mainittujen ohella muun muassa:Teatterin maailma 1965, s. 391, 392

Katon rajassa (rooli: Germaine) Kaunis Veera (Tolka) Kissat (Magda) Kulta vai kunnia (neiti Nobel­mann) Kun lesket lempivät (Suso) Kuolleet sielut (leskirouva Korobotska) Laita­puolella (Anna) Laulu valkoiselle miehelle (Mamma Henry) Pygmalion (Eliza) Regina von Emmeritz (Regina) Sade (Sadie) Sisään­pääsy­tutkinto (Lude) Vanhan naisen vierailu (Claire) Vihreä papu­kaija (Irene Blake Holt)

Elokuvaura

Turakaisen elo­kuva­ura alkoi sisällis­sotaan sijoittuvasta mykkäelokuvasta Miekan terällä (1928). Hän näytteli ensimmäisen elo­kuva­roolinsa maalais­tyttönä Helsingin Sanomien mukaan ”elävästi, uskottavasti ja koruttoman luontevalla tavalla”. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Turakainen esiintyi noin 60 elo­kuvassa suomalaisen elo­kuvan kulta­kaudelta lähtien aina vuoteen 1979.

Turakainen näytteli Aino Suomista kaikissa kuudessa Suomisen perhe -elo­kuvassa. 1940-luvulla yleisö samaisti hänet voimakkaasti Ainon osaan, kuten myös Lasse Pöysti ja Maire Suvanto samaistettiin Suomisen perheen lapsi­hahmoihinsa. Edvin Laineen elo­kuvissa Niskavuoren Aarne ja Niskavuori taistelee Turakainen näyttelee vahvoin vedoin suurtilan vanhaa emäntää Loviisa Niska­vuorta. Elo­kuvassa Opri hän tulkitsi liikunta­kyvytöntä Akvi­liina-kunnia­mummoa, joka on kolmesta kohtalo­toverista kaikkein äkäisin. Suoritus palkittiin Jussi-patsaalla.

Eräs Turakaisen kepeistä filmi­rooleista oli elo­kuvassa Pekka ja Pätkä miljonääreinä, jossa hän näytteli leski­rouvaa, kauppa­neuvoksetar Gunilla Lillukkaa, joka viettelee Pätkää. Vahvasti karrikoidut hienosto­rouvat saivat Turakaisesta väkevän tulkitsijansa myös esimerkiksi komedioissa Ruma Elsa (1949) ja Älä nuolase... (1962). Yksi hänen kiitetyimpiä rooli­suorituksiaan oli ärhäkkä naapuri Saariska elo­kuvassa Musta rakkaus (1957). Jack Witikan ohjaamassa Aapeli-filmatisoinnissa Pikku Pietarin piha (1961) Turakainen näytteli Jormalaisten talouden­hoitaja Karoliinaa.

Turakaisen viimeiset elo­kuva­roolit olivat maa­seudun naisia. Laineen Väinö Linna -filmatisoinneissa Täällä Pohjan­tähden alla sekä Akseli ja Elina hänellä oli sivu­osa Leppäsen Hennana. Leppäskän rooli poikkesi merkittävästi Turakaiselle ominaisista hienosto­rouvan rooleista, kuten myös vahvaa murretta puhuva kursailematon Sammal­suon Maija vuoden 1979 elo­kuvassa Ruskan jälkeen. Turakainen itse koki niin suuret kuin pienetkin tyyppi­roolit omikseen, mutta totesi haastattelussa olleensa Suomisen perheen äitinä ”eniten itseään”. Hän painotti myös, että sanomaltaan vakuuttavan käsi­kirjoituksen avulla pienestäkin roolista saa luotua hyvän. Esi­merkkinä hän mainitsi osansa ruhtinattarena elo­kuvasta Kaunis Veera (1950).

Kuunnelmat

Radiossa Turakaisen iki­muistoinen rooli on Hanna Harva­hammas Noita Nokinenä -kuunnelmissa.

Yksityiselämä

Turakaisen avio­puoliso oli näyttelijä Artturi Laakso vuodesta 1935 aina tämän kuolemaan vuonna 1976. Paris­kunnalla oli yksi tytär, vuonna 1936 syntynyt Varpu. Turakainen kävi mielellään teatterissa myös vapaa-aikanaan. Hän viihtyi koti­oloissa ja suorastaan rakasti saunomista. Hänen luonnettaan on kuvailtu valoisaksi.

Elsa Turakainen kuoli 87-vuotiaana Helsingissä 7. helmi­kuuta 1992. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.

Filmografia

Vuosi Elokuva Rooli 1928 Miekan terällä Marja Tanhua 1939 Seitsemän veljestä Männistön Venla Punahousut rouva Alma Korpio 1941 Suomisen perhe äiti, Aino Suominen 1942 Suomisen Ollin tempaus Oi, aika vanha, kultainen...! Agnes Kataja 1943 Tyttö astuu elämään kanslialotta Syntynyt terve tyttö talon­miehen rouva Synnitön lankeemus Sofia Blom, Ailin täti Suomisen taiteilijat äiti, Aino Suominen Varuskunnan ”pikku” morsian Kaisa Kankkunen, koti­apulainen 1944 Sylvi Alma Halling, Viktorin sisar Suomisen Olli rakastuu äiti, Aino Suominen 1945 Tähtireportterit tulevat nainen Mr. Brownin juhlissa Suomisen Olli yllättää äiti, Aino Suominen Matkalla seikkailuun keskus­neiti Lehtonen, Fredrikin sisar 1947 Kultamitalivaimo toimittaja ”Pampula” 1948 Toukokuun taika kauppa­neuvoksetar Adler­feldt Onnen-Pekka Hedvig Björn Neljästoista vieras musteri 1949 Ruma Elsa Vivi Kassel Prinsessa Ruusunen kehrääjä-Liisa Isäntä soittaa hanuria Josefiina Pakarinen, tivoli­taiteilija 1950 Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta ruhtinatar Tolka Prtsjenski 1951 Kenraalin morsian matka­kirjailija Sofia Tissari, ”Tussari”

Vuosi Elokuva Rooli 1952 Noita palaa elämään Leena, karjakko Lännen lokarin veli Hilkka Komppanian neropatit everstinna Hilda Kantola 1954 Opri Akvi­liina Niskavuoren Aarne Loviisa, Niska­vuoren vanha emäntä Kunnioittaen Kasarmin tytär rouva Viiki, sotilaskodin johtajatar 1957 Vääpeli Mynkhausen neiti Maalin, talouden­hoitaja Pikku Ilona ja hänen karitsansa rouva Orpana Niskavuori taistelee Loviisa, Niska­vuoren vanha emäntä Musta rakkaus Saariska 1958 Pekka ja Pätkä miljonääreinä kauppa­neuvoksetar Gunilla Lillukka 1959 Vatsa sisään, rinta ulos! Hildur, sisä­oppi­laitoksen rehtori Taas tapaamme Suomisen perheen äiti, Aino Suominen 1960 Skandaali tyttökoulussa neiti Hilja Eufrosyne Forslund Myöhästynyt hääyö Lilli Sorjanen, anoppi 1961 Pikku Pietarin piha Karoliina 1962 Pinsiön parooni Lyyti Holopainen, oik. Saara Lydia Lind­fors Älä nuolase... kreivitär Agda von Sadel­heim 1963 Turkasen tenava! Maijan äiti 1966 Johan nyt on markkinat! rouva Lilje­ström, Heikki Liljan äiti 1968 Täällä Pohjan­tähden alla Leppäsen Henna 1973 Pohjan­tähti 1977 Viimeinen savotta Havukan Reeta 1979 Ruskan jälkeen Maija Sammal­suo

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Kaksi viipurilaista näyttelijää, joista ensi syksynä tulee tamperelaisia. Elsa Turakainen. Artturi Laakso, Aamulehti, 10.06.1934, nro 153, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1992 kuolleet