Soreahiirenporras eli hiirenporras (Athyrium filix-femina) on yleinen saniainen.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Soreahiirenportaan lehden alapinta itiöpesäkeryhmineen. thumb|vasen|Keväällä soreahiirenportaan uudet lehdet ovat aluksi kiertyneet kerälle. Soreahiirenportaan pystyhköstä maavarresta nousee kimppuina 30–100 senttimetriä pitkiä lehtiä. Lehtiruoti on suomuinen ja on noin 1/8–1/4 lehtilavan pituudesta. Lapa on kapeanpuikea tai kapean vastapuikea ja kahteen kertaan parilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat ruodittomia, kapeanpuikeita, sahalaitaisia tai pariliuskaisia. Lehdyköitten tyvipuoliskon pikkulehdykät ovat vastakkain ja tylppätyvisiä. Lehdyköitten alapinnalla olevat itiöpesäkeryhmät ovat soikeita, usein kaarevia ja katesuomuisia. Suomessa soreahiirenportaan itiöt kypsyvät heinä–elokuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 51.
Laji muistuttaa eniten monia suurikokoisia alvejuurilajeja, kuten etelänalvejuurta (Dryopteris dilatata), isoalvejuurta (Dryopteris expansa) ja kivikkoalvejuurta (Dryopteris filix-mas).Den virtuella floran: Majbräken (myös levinneisyyskartta) Viitattu 7.10.2011.
Levinneisyys Soreahiirenporrasta ja sen alalajeja kasvaa laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Lajia tavataan koko Euroopassa Ukrainan ja Venäjän kaakkoisia aroalueita ja Pohjois-Euroopan arktisia alueita lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Keski-Aasian ja Siperian Pohjois-Kiinaan ja -Japaniin asti. Pohjois-Amerikassa laji on levittäytynyt toisaalta mantereen itä- ja keskiosiin, ja toisaalta mantereen länsiosiin Kaliforniasta Alaskaan. Vähäisempiä havaintoja soreahiirenportaasta on myös muun muassa Pohjois-Afrikasta ja Turkista. Suomessa soreahiirenporras on hyvin yleinen laji maan etelä- ja keskiosissa, mutta harvinaistuu pohjoiseen päin mennessä. Tunturi-Lapissa laji on jo varsin harvinainen.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Soreahiirenportaan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011. Pohjois-Lapissa tavataan toista hiirenporraslajia, tunturihiirenporrasta (Athyrium distentifolium)Lampinen, R. & Lahti, T. 2018: Kasviatlas 2018: Tunturihiirenportaan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.6.2021..
Elinympäristö Soreahiirenporras kasvaa kosteissa metsissä, etenkin purojen varsilla lehtometsässä. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat saniaislehdot, rantalehdot, soistuvat lehdot, lehto- ja lähdekorvet ja tunturien alapaljakan rehevät niityt. Lajia voi tavata myös ojissa ja kivikasojen liepeillä.
Käyttö Soreahiirenporrasta käytetään puutarhojen koristekasvina, ja siitä on jalostettu useita lajikkeita.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Soreahiirenportaan levinneisyys Suomessa. Pohjolan kasvien pauloissa: Athyrium-filix-femina - soreahiirenporras Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Soreahiirenporras (Athyrium filix-femina) Valokki - nettikasvio: Soreahiirenporras (Athyrium filix-femina) Puutarha.net: (Sorea)hiirenporras (Athyrium filix-femina) ITIS: Athyrium filix-femina United States Department of Agriculture (USDA): Athyrium filix-femina
Luokka:Hiirenporraskasvit Luokka:Myrkylliset kasvit