Marimekko Oyj on suomalainen tekstiili- ja vaatetusalan pörssiyhtiö, jonka perustivat Armi ja Viljo Ratia vuonna 1951. Yhtiö suunnittelee, valmistuttaa, myy ja markkinoi vaatteita, tekstiilejä ja asusteita Marimekko-tuotemerkillä. Armi Ratia vei yhtiön Helsingin pörssiin 1974 ja johti yhtiötä 28 vuotta kuolemaansa saakka 1979. Vuonna 1985 yhtiö ostettiin osaksi Amer-yhtymää. Myöhemmin rahoitusvaikeuksiin ajautuneen yhtiön osti Kirsti Paakkanen, joka johti yritystä 1991–2008 ja vei sen uudestaan Helsingin pörssin I-listalle vuonna 1999. Vuonna 2008 Marimekon pääomistajaksi tuli Mika Ihamuotila. Huhtikuusta 2015 alkaen toimitusjohtajana on toiminut Tiina Alahuhta-Kasko.
Marimekon markkina-arvo oli vuoden 2021 lopussa 687,5 miljoonaa euroa, ja sen liikevaihto vuonna 2021 oli 152,2 miljoonaa euroa. Sen henkilöstöön kuului vuoden lopussa 409 työntekijää, ja sillä oli maailmanlaajuisesti 152 myymälää. Suomessa oli 64 myymälää.
Talous ja organisaatio +Talouden tunnuslukuja 2016Omavaraisuusaste58,5 %Nettovelkaantumisaste (gearing)8,8 %Oman pääoman tuotto (ROE)14,5 %Sijoitetun pääoman tuotto (ROI)15,8 %Osinko/osake0,40 €
Myymälät Marimekon tuotteiden vähittäismyynti tapahtuu muiden jälleenmyyjien lisäksi yhtiön omissa myymälöissä ja konseptimyymälöissä. Marimekolla oli vuoden 2016 lopussa maailmanlaajuisesti 159 myymälää. Niistä 42 oli omia myymälöitä, 13 omia outlet-myymälöitä, 64 jälleenmyyjien myymälää ja 40 jälleenmyyjäshop-in-shopia. Suomessa myymälöitä oli 63, Aasian-Tyynenmeren alueella 60, Pohjois-Amerikassa 23, Skandinaviassa 10 ja muualla Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueella 3. Vuoden aikana myymälöiden määrä kasvoi kuudella, vaikka kahdeksan myymälää suljettiin. Vuonna 2025 Marimekko avasi uuden myymälän Pariisiin.
Liikevaihto kasvoi vuoden 2016 aikana kuusi prosenttia. Vähittäismyynti nousi kaksi prosenttia, mitä tuki erityisesti Suomen ja Australian hyvä tulos. Sen sijaan Pohjois-Amerikassa vähittäismyynnin tulos oli heikko, mihin vaikutti osaltaan Beverly Hillsin myymälän sulkeminen. Tukkumyynnin liikevaihto kasvoi yhdeksän prosenttia, mutta lisenssimyynnin liikevaihto laski 31 prosenttia. Yrityksen 99,6 miljoonan euron liikevaihdosta 55,77 miljoonaa tuli Suomesta ja loput muualta maailmasta.
Hallitus ja johtoryhmä Marimekon hallituksessa istuvat päätoimisena puheenjohtajana Mika Ihamuotila, varapuheenjohtajana Teemu Kangas-Kärki ja muina jäseninä Massimiliano Brunazzo, Carol Chen, Tomoki Takebayashi ja Marianne Vikkula.
Yrityksen johtoryhmän muodostavat Tiina Alahuhta-Kasko (toimitusjohtaja) ja jäseninä Elina Anckar (talousjohtaja), Rebekka Bay (luova johtaja), Tina Broman (hankinta- ja tuotejohtaja), Natacha Defrance (myyntijohtaja, Region West), Mikko-Heikki Inkeroinen (teknologiajohtaja), Noora Laurila (myyntijohtaja, Region West), Sanna-Kaisa Niikko (markkinointijohtaja), Tanja Strohmayer (henkilöstöjohtaja), Paula Ukonaho (Liiketoiminnan kehityksestä vastaava johtaja) ja Essi Weseri (lakiasiainjohtaja).
Tehtaat ja alihankinta Vuoden 2016 lopussa Marimekolla oli 431 työntekijää. Niistä 320 työskenteli Suomessa ja loput 111 ulkomailla. Omissa myymälöissä työntekijöitä oli 254. Vuoden 2015 lopusta henkilöstön koko oli pienentynyt, sillä silloin Marimekolla oli 476 työntekijää.
Sisustuskankaita lukuun ottamatta tuotteet valmistetaan alihankintana Euroopassa (70 %) ja Aasiassa (30 %). Suurin valmistusmaa on Viro: vuonna 2015 siellä tehtiin 19 % tuotannosta. Liettuan osuus on 17 %, Suomen 16 % ja Portugalin 15 %. Marimekolla oli vuoteen 2013 asti kolme omaa tehdasta, jotka kaikki sijaitsivat Suomessa: kangaspaino Helsingissä, vaatetustehdas Kiteellä ja laukkutehdas Sulkavalla. Kiteen ja Sulkavan tehtaat lakkautettiin 2013.
Finnwatch tutki kevään ja syksyn 2013 ajan Bangkokin lähellä sijaitsevaa lasitehdasta, jossa valmistetaan Marimekon Sukat makkaralla -astiasarjaa. Finnwatchin mukaan Marimekon ja Iittalan astioita valmistavalla thaimaalaistehtaalla on moitittavat työolot. Ongelmia havaittiin muun muassa työturvallisuudessa, ylitöissä ja palkanmaksussa. Vuoden 2015 seurantaraportissa olojen todettiin parantuneen. Tapahtumien yhteydessä Marimekko alkoi julkaista alihankkijoittensa nimiä verkkosivuillaan.
Yrityshistoria Alku, menestys ja tuhon parras pienoiskuva|Armi Ratia vuonna 1959 työn ääressä. (Valokuva Pertti Jenytin.) Pariskunta Armi ja Viljo Ratia merkitsivät Marimekon kaupparekisteriin 25. toukokuuta 1951.Donner, Jörn (1986) Unelmat ja todellisuus. Teoksessa Marimekkoilmiö, s. 8–18. Sitä ennen Viljo oli jo pari vuotta toiminut kangaspainamisessa Printex Oy:n omistajana Armin jatkaessa mainostoimistossa. Maija Isolan omaleimaisten kankaiden myynnin edistämiseksi päätettiin pitää vaatenäytös ja vaatteita varten luotiin uusi toiminimi – Marimekko. Nimi tulee naisen nimestä Mari ja sanasta mekko, joka Marimekon perustamisen aikaan oli leninkiä tarkoittava karjalainen murresana.
Marimekon ensimmäinen näytös pidettiin toukokuussa 1951 Kalastajatorpalla. Näytöksen asut suunnitteli muotitaiteilija Riitta Immonen, joka oli Marimekon alkuvuosina myös yrityksen osakas.Sykkö, Sami: Riitta Immosen muistokirjoitus . Helsingin Sanomat. Viitattu 4.7.2015.
Marimekon logo syntyi 1950-luvulla Armi Ratian tulistuttua liian perinteisiin ehdotuksiin. Hän otti Olivetti-kirjoituskoneen kirjasintyypin Interiors-lehden kannen logosta, josta graafikko Helge Mether-Borgström stilisoi ”kovan, ajattoman ja kylmän”, nykyäänkin käytössä olevan logon.Karsi, Anneli (1995), s. 70.Marimekkoilmiö (1986), s. 19.
Marimekon kesävaatteiden kysyntä ylitti odotukset, mutta syksyisin myynti lopahti. Alun vaikeuksista huolimatta yhtiön kasvuvauhti kiihtyi kymmenettä ikävuotta lähestyttäessä, ja kova kasvu jatkui koko 1960-luvun ensimmäisen puoliskon. Yhtiön kansainvälistyminen sai alkunsa monesta samanaikaisesta tapahtumasta. Suomen markka devalvoitiin 1958, Marimekko osallistui Tukholman Artekissa pidettyyn myyntinäyttelyyn ja Jacqueline Kennedy pukeutui Yhdysvaltain presidentinvaalien alla julkisuudessa Marimekkoon. Lehdistö seurasi tarkkaan myös presidenttiehdokkaiden puolisoita ja oli moittinut rouva Kennedyä tämän kalliista muotimausta. Huokeiden suomalaisten puuvillavaatteiden osto nousi Yhdysvalloissa suuriin otsikoihin. Samalla otsikoihin ja ihmisten tietoisuuteen nousi Marimekko.Ratia, Viljo (1986) Unelmat ja todellisuus. Teoksessa Marimekkoilmiö, s. 23–29. Kesällä 1966 Life-lehti julkaisi Yhdysvalloissa 10-sivuisen kuvasarja Marimekon vaatteita käyttävistä tytöistä, mikä oli yhtiölle onnenpotku.
Taloudellisesti menestyksekkäinä aikoina syntyi unelma ulkomaisista tehtaista ja Porvooseen rakennettavasta Marikylästä, johon koko Suomen tuotanto siirrettäisiin ja jossa kaikki Marimekon työntekijät asuisivat. Vuoden 1967 loppuun mennessä oli kuitenkin yhtiön sisällä syntynyt tietoisuus yhtiön talouskriisistä ja liian suuriksi kasvaneista kuluista. Yhtiön hallituksen jäsenen Jörn Donnerin mielestä yhtiö oli parin vuoden päässä konkurssista. Vuosina 1968–1971 toteutettiin perusteellisia taloudellisia muutoksia: Työntekijöiden määrää vähennettiin 414:stä 288:aan vuoteen 1973 mennessä. Tuotevalikoimasta karsittiin marginaaliset tuotteet. Talousjohtamista ammattimaistettiin. Suuruudenhullu hanke Marikylästä haudattiin. Saneerausvuosien ajan toimitusjohtajana toimi Heikki T. Salonen.Karsi, Anneli (1995), s. 47–52.
Armi Ratia oli vastahakoinen uudistuksiin, mutta ei suoraan vastustanut niitä. Vuonna 1954 hän oli määritellyt yhtiön toiminta-ajatuksen seuraavasti:
Saneerausten jälkeen hän kirjoitti samansisältöisen toiminta-ajatuksen hieman muotoiltuna, ja erityisesti loppuun oli tullut jotain uutta ”johtokunnan antamien kannattavuustavoitteiden saavuttamiseksi”.
Ratian aikana yhtiön kulttuuri oli feodaalinen. Se tarkoitti yhtäältä tarkkaa kontrollia työtilojen puhtaudesta ja työntekijöiden työhön puuttumista. Toisaalta se tarkoitti yhtiön omaa kampaajaa ja hierojaa, aamupuuroa, lounasetua ja lääkärintarkastuksia. Lääkärintarkastukset eivät vielä tuolloin olleet lakisääteisiä.Karsi, Anneli (1995), s. 13, 39–46.
Marimekosta tulee pörssiyhtiö thumb|right|Marimekon teollisuusrakennus ja tehtaanmyymälä Herttoniemen yritysalueella Helsingissä. Marimekko listautui Helsingin pörssiin toukokuussa 1974. Listautumista edelsi osakeanti, jolla osakepääoma nostettiin 1,638 miljoonasta markasta viiteen miljoonaan markkaan.Marimekon vuosikertomus 1973 Yhtiön ensimmäisenä pörssivuotena tapahtui paljon: Vuoden aikana liikevaihto kasvoi 40,4 % ja Pohjoisesplanadi 31:n myymäläkin avattiin. Yhtiön uusi konepaino valmistui Herttoniemeen ja uusi ompelimo Kiteelle. Yhtiö sai Tasavallan presidentin vientipalkinnon, ja Urho Kekkonen kävi myös vihkimässä ompelimon käyttöön.Marimekon vuosikertomus 1974.
Tulevina vuosina Herttoniemen toimitilat jatkoivat laajentumistaan. Toinen painokone asennettiin Herttoniemeen jo tehtaan valmistumista seuraavana vuonna.Marimekon vuosikertomus 1975. Vuosina 1978–1979 konepainon laajennettuihin tiloihin yhdistettiin käsipaino. Lopulta kaikki Vanhalla talvitiellä sijainneet toiminnat (ompelimo, leikkaamo, tuotannon aputilat, keskushallinto ja henkilökunnan myymälä) siirrettiin sinne vuonna 1983. Tässä vaiheessa tehtaan koko pinta-ala oli 11 000 neliömetriä, ja uudet toimitilat vihki käyttöön eduskunnan varapuhemies Pirkko Työläjärvi.Marimekon vuosikertomus 1983.
Armi Ratia pyysi eroa toimitusjohtajan tehtävästä 1. tammikuuta 1977 alkaen. Hänen tilalleen toimitusjohtajaksi valittiin varatoimitusjohtaja Asko Kousa. Armi Ratia jatkoi kuitenkin johtokunnan jäsenenä vastuullaan tuotesuunnittelu sekä mainonnan ja PR-toiminnan koordinoiminen.Marimekon vuosikertomus 1976 Kousalla oli erimielisyyksiä yrityksen johtamisesta omistajien ja johtoryhmän kanssa, joten Armi Ratia palasi toimitusjohtajaksi hyvin pian 2. syyskuuta 1977.Karsi, Anneli (1995), s. 55. Varatoimitusjohtajaksi valittiin talousjohtaja Risto Takala.Marimekon vuosikertomus 1977 Armi Ratia kuoli 3. lokakuuta 1979. Hän toimi yhtiön hallituksessa kuolemaansa asti mutta oli Marimekon johtamiskulttuurista kirjoittaneen Anneli Karsin mukaan viimeiset noin kolme vuotta väsynyt ja hapuileva ryhdyttyään raittiiksi lääkärin määräyksestä.Karsi, Anneli (1995), s. 28, 66 Hänen tilalleen toimitusjohtajaksi tuli Risto Takala.Marimekon vuosikertomus 1979. Takalaa seurasi Kari Mattson 1. maaliskuuta 1982 alkaen.Marimekon vuosikertomus 1981.
thumb|upright=1.1|Marimekon liikevaihto (violetti) ja tulos ennen veroja (keltainen) 1973–1984 rahan nimellisarvolla. Vuodesta 1982 lähtien konsernin luvut. thumb|upright=1.1|Marimekon liikevaihto ja tulos verojen jälkeen 1999–2008. Vuonna 1974 liikevaihto nousi yli 40 prosenttia, mutta seuraavina vuosina kasvutahti hidastui. Heikosti sujuneen Yhdysvaltain-myynnin vuoksi maahantuontisopimus pitkäaikaisen kumppanin Design Research Inc:n kanssa purettiin, ja Marimekko perusti oman myynti- ja jakeluyrityksen New Yorkiin, missä toiminta alkoi vuoden 1977 alussa. Markkamääräinen myynti Yhdysvaltoihin nousikin 39 %, mitä Suomen markan devalvointi edesauttoi. Myynnin nousu oli vain tilapäistä, sillä seuraavana vuonna kauppa Yhdysvaltoihin laski 41 prosenttia.Marimekon vuosikertomus 1978 Kaiken kaikkiaan vuodesta 1973 vuoteen 1984 Marimekon liikevaihto nousi 26,2 miljoonasta 94,1 miljoonaan markkaanMarimekon vuosikertomus 1984, noin 260 %. Rahan reaaliarvolla mitattuna kasvua oli kuitenkin vain 10 prosenttia. Yhtiön pörssikurssi oli listautumisen jälkeen pitkään lievästi laskevalla suunnalla. Vuoden 1980 lopun aallonpohjasta se sitten nousikin neljässä vuodessa lähes 700 %. Bökarsin kartano, joka oli ollut yhtiöllä pitkään vuokralla, ostettiin vuonna 1981.
Amer ostaa Marimekon