Suoneidonvaippa (Epipactis palustris, myös Helleborine palustris) on Euroopassa ja Aasiassa laajalti tavattava kämmekkäkasvilaji. Se on rauhoitettu ja luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji. Suomessa laji on harvinaistunut ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Koko levinneisyysalue huomioon ottaen se on kuitenkin luokiteltu elinvoimaiseksi.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Lähikuva kukasta pienoiskuva|vasen|Epipactis palustris var. ochroleuca pienoiskuva| Suoneidonvaipalla on laajalle levittyvä, runsashaarainen ja vaakasuora maavarsisto, jonka avulla se voi muodostaa monikymmenvartisia klooneja. Varren vihreät lehdet ovat suvun Suomessa kasvavista lajeista pisimmät ja kapeimmat. Ne kasvavat 6–12 cm pitkiksi ja ovat puikeita–kapeansuikeita ja ehytlaitaisia. Varsi on 15–50 senttimetrin korkuinen, ja sen latvassa on 3–15-kukkainen kukinto. Kukkien ulkopinta vaihtelee vihertävästä rusehtavaan. Kukan labellum eli huuli on kermanvalkoinen, ja siinä on punaista kirjailua. Huulen valkea kurouma on laaja ja siten hyvin erottuva. Suoneidonvaippa kukkii heinä-elokuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 495.
Lukuisat eri hyönteislajit käyvät suoneidonvaipan kukissa. Tärkeimmiksi pölyttäjiksi on havaittu muurariampiaisten koiraat. Suoneidonvaipan kukkien kaksiosaisen huulen kärkiosa liikkuu kosketettaessa, ja sen on uskottu auttavan pölyttäjän asennon muuttamisessa niin, että siitepölymyhkyt tarttuvat sen päähän.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 22–23.
Levinneisyys Suoneidonvaippaa tavataan laajalti Euroopassa, läntisessä sekä pohjoisessa Aasiassa sekä Pohjois-Afrikasta. Suomessa kasvi on pääasiassa Etelä-Suomen laji, mutta pohjoisimmat kasvupaikat ovat Etelä-Lapissa. Ahvenanmaalla, erityisesti Eckerössä, lajilla on vielä useita kasvupaikkoja, mutta muualla niitä tunnetaan vain noin kaksikymmentä. Suoneidonvaippa on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajalla.Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Suoneidonvaippa (Epipactis palustris)Ranta 1997, s. 146.
Elinympäristö Laji on lettojen kasvi, ja se on menettänyt lukuisia esiintymiä soiden ojituksen vuoksi. Lajia tavataan joskus myös kalkkipitoisilla merenrantaniityillä. Tehokkaan siementuotantonsa ansiosta suoneidonvaippa ilmestyy joskus ihmisen muovaamaan ympäristöön, kuten teiden varsille, vanhoihin kalkkilouhoksiin ja jätemaille. Kasvia pidetään Suomessa erityisen vaateliaana varsinkin kalkin määrän suhteen. Se on meillä kalkinvaatija.
Lähteet Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987. Ranta, Pertti: Suoneidonvaippa. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 146–147. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2018: Suoneidonvaipan levinneisyys Suomessa Pohjolan kasvien pauloissa: Epipactis palustris - suoneidonvaippa
Luokka:Neidonvaipat Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit