Meksikonkarvatonkoira () eli Xolo (, ) on meksikolainen alkukantainen koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi meksikonkarvatonkoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö Meksikonkarvatonkoira on virallisesti kaikkein karvattomin koirarotu.Least hairy dog breed. Guinness World Records. Haettu 5.10.2021. Rodussa kuitenkin esiintyy myös karvallisia yksilöitä.
Meksikonkarvattomatkoirat jaetaan kokonsa puolesta kolmeen eri kokoluokkaan: pieni (säkäkorkeus 25–35 cm), keskikokoinen (36–45 cm) ja suuri (46–60 cm). Erittäin hienoille yksilöille sallitaan säkäkorkeus 62 cm:iin saakka. Runko on mittasuhteiltaan tasapainoinen, rinta leveä ja rintakehä tilava, raajat ja häntä ovat pitkät.
Rodun erityispiirre on karvapeitteen täydellinen puuttuminen rungosta. Kuitenkin otsassa ja niskassa kasvaa lyhyttä, karkeaa ja tiheää karvaa, joka voi olla minkä väristä tahansa. Tämä karva ei koskaan saa muodostaa pitkää, laadultaan pehmeää päätupsua. Karkeaa karvaa esiintyy usein käpälissä ja hännänpäässä, sen puuttuminen ei kuitenkaan ole virhe. Karvallisillä yksilöillä tulisi olla lyhyttä ja sileää.
Yksivärisyys ja tummat värisävyt ovat toivotuimmat. Väri vaihtelee mustasta mustanharmaaseen, liuskeenharmaaseen, tumman harmaaseen, punertavaan, maksanruskeaan, pronssinväriseen tai kullankeltaiseen. Väri voi olla kirjava, johon luetaan myös valkoiset läiskät.
Koirien karvattomuus johtuu FOXI3 mutaatiosta. Homotsygoottina geeni on letaali. Yhden kopion kantajilla puuttuu karvapeite lähes kokonaan ja niiltä puuttuu usein hampaita.
Luonne ja käyttäytyminen Meksikonkarvattomatkoirat ovat valppaita ja omalle perheelleen uskollisia. Rodun edustajat ovat hyviä vahtikoiria. Alkukantaisina koirina ne ovat usein vieraita ihmisiä kohtaan välinpitämättömiä ja varautuneita.
Alkuperä pienoiskuva|Usea meksikonkarvatonkoira Meksikonkarvattomankoiran historia ulottuu kauas menneisyyteen. Sitä pidettiin Xolotl-jumalan edustajana, mistä se sai toisen nimensä; itzuintli tarkoittaa puolestaan koiraa. Alkuperäisasukkaat pitivät meksikonkarvattomia pyhinä koirina, jotka auttoivat omistajiensa sieluja matkalla tuonpuoleisessa. Alkuperäisasukkaat söivät koirien erittäin arvokkaana pidettyä lihaa erityisissä seremonioissa.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2026 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus ja syöpäsairaudet. Meksikonkarvattomankoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, hammaspuutokset, iho-ongelmat ja patellaluksaatio.
Johtuen meksikonkarvattomien koirien pienestä koosta on rodun pienemmillä muunnoksilla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
FOXI3 mutaatio aiheuttaa karvattomuuden lisäksi merkittäviä ongelmia koirien hampaistoon. Karvattomille koirille on ominaista sekä alaleuan että yläleuan pysyvien kulmahampaiden, poskihampaiden ja jossain määrin myös etuhampaiden puuttuminen. Lisäksi karvattomilla koirilla on vajaasti kehittyneet karvatupet ja niillä esiintyy karvatuppien tukkeutumisia, mistä seuraa erinäisiä iho-ongelmia. Kesällä karvattomilla yksilöillä valkokirjavien koirien ihoa voi joutua suojaamaan vaatetuksella tai aurinkorasvalla.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 12 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja meksikonkarvattomiakoiria. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Katso myös Amerikankarvatonterrieri Boliviankarvatonkoira Ceyloninkarvatonkoira Ecuadorinkarvatonkoira Inkojenkarvatonkoira Intiankarvatonkoira Kiinanharjakoira Mantšuriankarvatonkoira Mayojenkarvatonkoira Perunkarvatonkoira Pila
Lähteet
KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Suomen Karvattomat Rodut ry
Viitteet
Aiheesta muualla
Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
Luokka:Meksikolaiset koirarodut Luokka:FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Karvattomat koirat