Ranskanbulldoggi () on pienikokoinen molossikoira. Se oli vuonna 2023 Ranskassa toiseksi suosituin paikallinen koirarotuInfo Presse: Top 20 des chiens préférés des Français: Le berger australien indétronamble N°1! Société Centrale Canine, 2024. Haettu 22.1.2024., ja se on levinnyt laajalti myös kotimaansa ulkopuolelle. Yhdysvalloissa se oli vuonna 2023 kaikkein suosituin rotu. Rotu oli vuonna 2025 Suomen 57. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–300 ranskanbulldoggia.

Ranskanbulldoggi on pieni ja aktiivinen perhekoira. Joillain yksilöillä on hiukan riistaviettiä johtuen rodun historiallisesta rottakoirataustasta, mutta nykyään ranskanbulldoggi on puhtaasti seurakoira.

Ulkonäkö Ranskanbulldoggin erityistuntomerkki ovat suuret lepakkomaiset korvat. Ne ovat suuret, leveät, kärjistään pyöristyneet ja pystyt. Rakenteeltaan ranskanbulldoggi on matala ja tiivis. Sillä on voimakas nelikulmainen pää ja löysä nahka muodostaa sille tyypillisiä poimuja. Kuono on lyhyt, huulet ovat riippuvat ja koiran leuassa on etualueen ristipurenta. Silmät ovat suuret, pyöreät ja tummat. Ranskanbulldoggi on noin 35 cm korkea. Lyhyen, suoran, joskus korkkiruuvimaisen hännän koira pitää alhaalla. Häntää ei typistetä. Karvapeite on lyhyttä, pehmeää ja sileää. Värityksistä hyväksytään keltainen (fawn) ja juovikas (brindle) valkoisin merkein tai ilman. Valkoinen luetaan keltaiseksi valkoisin merkein. Kirsun tulee olla musta. Musta väri ruskein merkein, sininen tai maksanruskea väritys ovat näyttelykoirilla hylkääviä virheitä.

Rakenteellisista syistä (leveä etuosa, kapea takaosa, suhteellisen sirot tassut) ranskanbulldoggi on melko huono uimaan ja isommat yksilöt vajoavatkin veteen joutuessaan suoraan pohjaan.thumb|upright|Ranskanbulldoggi

Luonne ja käyttäytyminen Ranskanbulldoggia kouluttaessa saa joskus eteensä haasteen, sillä rodun motivointi ei aina ole helppoa. Ranskanbulldoggi on toimelias koira, joka paremman puutteessa keksii kyllä itselleen puuhaa. Rodun ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat myös siihen, että sen eleet eivät ole muille koirille täysin selvät.

Tutkimuksissa on havaittu, että keskimääräiseen koirarotuun verrattuna ranskanbulldoggit esittävät vähemmän aggressiota ja pelkoa muita ihmisiä ja koiria kohtaan. Sisäsiisteysongelmat ja eroahdistukseen liittyvät ongelmat on ranskanbulldoggeilla tavallista yleisempiä. Rodun koulutettavuus on myös keskimääräistä alemmalla tasolla. Alkuperä Rodun alkuvaiheista tiedetään sen verran, että ranskanbulldoggi, kuten muutkin bulldogit, polveutuvat tiibetindogista ja tiibetinmastiffista, joista makedonialaiset kehittivät lyhytkarvaiset pelkoa herättävät vahti- ja sotakoiransa makedoniandogit. Näitä koiria tuli foinikialaisten mukana Englantiin, jossa niitä alettiin kutsua "Bretagnen tappelupukareiksi".

Rotu oli suurikokoinen ja luonteeltaan hurja. Sitä risteytettiin myöhemmin useiden muiden rotujen kanssa, ja varsinkin risteytykset terriereiden kanssa tuottivat pienempikokoisia muunnoksia. Ranskan ensimmäiset pienet bulldogit tulivat Normandiaan 1860-luvulla Nottinghamista muuttaneiden pitsinnyplääjien mukana, ja niitä risteytettiin ranskalaista alkuperää olevien koirien kanssa siten, että englantilaisten tappelukoirien rakenne ja ulkonäkö pysyivät lähes muuttumattomina, mutta koko pieneni. Pitkän aikaa ranskanbulldogeja käytettiin rottakoirina ja ne olivat yleisiä etenkin työläisperheissä. Nykyään ranskanbulldoggi on seurakoira.

thumb|Ranskanbulldoggin pentu|235x235px

Terveys pienoiskuva|Ranskanbulldoggin ulkonäkö altistaa koiran monenlaisille terveysongelmille Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja selkäsairaudet. Rodun merkittävimmät terveysongelmat ovat brakykefaalinen oireyhtymä, selkäsairaudet, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, synnytysongelmat, atopia ja allergiat.

Ranskanbulldoggi kärsii muiden lyhytkuonoisten koirien tavoin eriasteisista hengitysvaikeuksista. Hengitystieongelmat voivat ilmetä muun muassa äänekkäänä hengityksenä, tuhinana tai jopa rohinana, yskimisenä, kuorsaamisena nukkuessa ja voimakkaana rintakehän liikkeenä koiran hengittäessä. Joillakin ranskanbulldogeilla hengitystiet ovat niin ahtaat ja hengitysvaikeudet niin pahoja että niille joudutaan tekemään hengitysteitä avartavia leikkauksia. Hengitysvaikeudet johtavat myös merkittävään alttiuteen lämpöhalvaukselle ja voi rajoittaa yksilön kykyä liikkua normaalisti. Lievemmissä tapauksissa hengityspoikkeavuuksia esiintyy vain kuumalla ilmalla tai rasituksessa. Brittitutkimuksessa noin 90 %:lla ranskanbulldoggeista havaittiin oireita BOAS-testissä. Testissä mitataan hengitysteiden toimivuutta rasituksen aikana. Keskimääräinen kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli alle 0,20, kun voimakkaasti brakykefaalisina koirina pidetään tyypillisesti sellaisia yksilöitä joilla kyseinen suhde on alle 0,30. Isolla osalla ranskanbulldoggeista on ahtaat sieraimet, mikä on keskeinen BOAS-oireyhtymän riskitekijä.

Rodulta on löydetty DVL2-geenin mutaatio, joka liittyy sen ja kahden muun lyhytkallorodun (englanninbulldoggi, bostoninterrieri) kallon, rintakehän, kaulan sekä selkärangan luuston epämuodostumiin. Poikkeavuuksia on myös hampaistossa. Mutaatio on samantapainen kuin ihmisillä esiintyvä harvinainen Robinowin oireyhtymään, jossa ihmisellä on samalaisia ulkoisia poikkeavuuksia kuin tutkituilla koirarodulla. Ranskanbulldoggeilla ei ole normaalia geeniä ollenkaan. Risteyttämällä ongelma ratkeaa, koska ulkomuoto tulee vain homotsygootilla yksilöillä. Sama geeni altistaa myös nikamaepämuodostumille selkärangassa, jotka ovat hyvin yleisiä ranskanbulldoggeilla.

Ranskanbulldoggi on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä röntgenkuvista. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Selkäsairaudet ovatkin yksi ranskanbulldoggien yleisimmistä kuolinsyistä. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa ranskanbulldoggeista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota CDDY-retrogeenistä. Suomessa ranskanbulldoggien CDDY-alleelin esiintymisfrekvenssiksi on arvioitu 85 %.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 14 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja ranskanbulldoggeja. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia, puutteellista kyynelkanavan aukkoa ja silmäluomien kiertymistä sisään- ja ulospäin. Ranskanbulldoggin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen BOAS-testi, kyynärkuvauslausunto, selkälausunto, sydänkuuntelulausunto, polvilausunto ja silmälausunto.

Ranskanbulldoggeilla esiintyy paljon synnytysongelmia ja keisarileikkaukseen turvaudutaan melko usein. Rotujärjestön tekemän kyselyn perusteella vain noin 25 % synnytyksistä tapahtui luonnollisesti. Synnytysvaikeuksien taustalla on tavallisimmin emän ja sikiöiden välillä vallitseva rakenteellinen epäsuhta. Tosin tieteellisten tutkimuksien mukaan jopa 60 % ranskanbulldoggien synnytyksistä tapahtuu keisarileikkauksen avulla.

Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Ranskanbulldoggit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Ranskanbulldoggin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 22 %.

Roturisteytysprojekti Kesäkuussa 2023 Suomen Kennelliitto hyväksyi roturisteytysprojektin ranskanbulldoggeille. Risteytettäviksi roduiksi valittiin amerikanstaffordshirenterrieri, jackrussellinterrieri, mittelspitz ja perhoskoira, minkä lisäksi Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan roturisteytystyöryhmä ehdotti staffordshirenbullterrieriä ja tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa. Ensimmäinen risteytyspentue syntyi 30. joulukuuta 2023, ja siinä risteytysrotuna on tanskalais-ruotsalainen pihakoira; pentueeseen syntyi yksi pied uros ja yksi brindle narttuAjwande Pair Jingande. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 29.1.2025.. Toinen risteytyspentue syntyi myöskin 30. joulukuuta 2023, ja siinä risteytysrotuna on papillon; pentueeseen syntyi neljä narttua, kaksi fawn-väristä ja kaksi brindleäDarlingdarling Rohkea Askel. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 29.1.2025.. Kolmas risteytysprojekti hyväksyttiin 15. marraskuuta 2024, ja siinä rotuna tulee olemaan jackrussellinterrieri, mutta tälläista pentuetta ei ole vielä tähän mennessä syntynyt. Kolmas toteutettu pentue syntyi sen sijaan 1. joulukuuta 2025, ja siinä ristetytysrotuna oli mittelspitz; pentueeseen syntyi yksi uros ja kolme narttua (koska kyseessä oli kaksoisastutus, samaan pentueeseen syntyi myös kaksi puhdasrotuista ranskanbulldoggia). Katso myös

Bostoninterrieri Mopsi Englanninbulldoggi

Lähteet

HankiKoira.fi Suomen Ranskanbulldogit ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Bulldoggit Luokka:FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Ranskalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit