Soikkokämmekkä (Orchis militaris) on Euroopassa laajalle levinnyt kämmekkälaji. Suomessa se on harvinainen tulokaskasvi ja rauhoitettu Ahvenanmaata lukuun ottamatta.Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 19.11.2012.Hæggström 2012, s. 251.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|vasen|Soikkokämmekän kukat muistuttavat kypäräpäistä ihmistä. pienoiskuva|Kukinto. pienoiskuva|Kukinto. Monivuotinen soikkokämmekkä kasvaa Suomessa 25–30 senttimetriä korkeaksi. Maan alla kasvilla on kaksi munanmuotoista juurimukulaa. Kasvin varsi on vihreä ja sen tyvellä on ruusukemaisesti kasvavia paksuja, selväsuonisia ja täplättömiä lehtiä. Varressa on tuppimaisia ylälehtiä, jotka suojaavat kehittyvää kukintoa. Soikkokämmekän kukinto on tiheähkö, leveänsoikea tähkä. Kukkien kaikki tukilehdet ovat kalvomaisia. Kukka on ulkopinnaltaan vaaleanpunainen ja sisäpinnaltaan tummanpunainen, paksuhko kannuksellisen huulen keskiosa on vaaleampi. Kukan ylimmät kehälehdet ovat kypärämäisesti liuskaisen huulen yllä. Soikkokämmekkä kukkii Suomessa kesäkuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 494–495, 503.
Kuten muillakin kämmekkälajeilla, soikkokämmekän kukissa ei ole mettä eikä hyönteisille käyttökelpoista siitepölyä. Kasvi hoitaa pölyttämisen huijaamalla, sillä kukat näyttävät hyviltä mesilähteiltä. Kimalaiset ja muut pölyttäjät kuitenkin oppivat nopeasti välttämään soikkokämmekän kukkia, joten vain kukinnon alimmat kukat muodostavat kypsiä siemenkotia. Siemenet ovat pölymäisen pieniä.Retkeilykasvio 1998, s. 494.
Pallerokämmeköiden suku Orchis kuin kämmekkäkasvien heimokin (Orchidaceae) on saanut nimensä niille tyypillisestä versojuurimukulaparista. Orchis merkitsee kivestä muinaisen Kreikan kielellä.Den virtuella floran: Nycklar Viitattu 19.11.2012. Soikkokämmekän tieteellinen lajinimi tulee kukan muodosta: kukan neliliuskainen huuli muistuttaa ihmishahmoa ja sen yläpuolella muut kehälehdet muodostavat "kypärän" tälle pienelle militaariselle hahmolle.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 107. Suomalaisen nimensä kasvi lienee saanut näyttävän ruusukkeen muodostavista leveistä lehdistään.
Levinneisyys Euroopassa soikkokämmekkää esiintyy paikoin runsaasti. Sitä tavataan yleisesti Espanjan itäosista läpi Keski- ja Itä-Euroopan Keski-Venäjälle saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Ranskaan, Keski-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Etelä-Ruotsiin, jossa se on varsin yleinen Öölannissa ja Gotlannissa, sekä Etelä-Suomeen ja Baltiaan. Isossa-Britanniassa laji esiintyy harvinaisena. Venäjällä levinneisyysalue jatkuu satunnaisempana pitkälle itään lähes Kiinaan saakka.Den virtuella floran: Johannesnycklar (myös levinneisyyskartat) Viitattu 19.11.2012.
Suomesta ensimmäinen soikkokämmekkä löydettiin vuonna 1983 Paraisilta kalkkitehtaan lähistöltä. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä lajia havaittiin Hangosta, Lappeenrannasta ja Lohjalta.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 107–108. Vain Hangon esiintymä lienee näistä pysyvämpi. Vuonna 2008 kukkiva soikkokämmekkäyksilö löytyi yllättäen Lieksasta. Esiintymä lienee maailman pohjoisin.Lappi 2008, s. 83. Ahvenanmaalta laji löytyi vuonna 1999 yhdeltä kasvupaikalta Vårdöstä, jossa laji on vähitellen lisääntynyt.Ålands flora 2010, s. 418. Tuoreimmat soikkokämmekkähavainnot Suomessa ovat Lappeenrannasta (2009), Helsingistä (2010) ja Kirkkonummelta (2012).Saarinen 2009, s. 88.Hiironniemi 2012, s. 95.
Soikkokämmekkää on esiintynyt Suomessa jo paljon ennen uusimpia löytöjä. Kasvimuseon kokoelmista on tunnistettu jo vuonna 1867 Ruotsinpyhtäältä kerätty soikkokämmekkänäyte. Elias Lönnrot puolestaan mainitsee vuoden 1860 kasviossaan lajin esiintyneen Ahvenanmaalla.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 108.
Elinympäristö Soikkokämmekkä on kalkinvaatija. Se kasvaa, kuivilla ja avoimilla kalkkipitoisilla paikoilla. Suomessa tällaiset paikat ovat tyypillisesti olleet ihmisten voimakkaasti muokkaamia alueita, esimerkiksi kalkkitehtaiden lähialueita. Lajille on tyypillistä hyvin voimakkaat kannanvaihtelut. Levinneisyysalueensa pohjoisrajalla Suomessa kasvavan soikkokämmekän runsastuminen Ahvenanmaalla ja uudet havainnot Manner-Suomesta saattavat olla seurausta viime vuosikymmenen lauhkeammista talvista.
Lähteet Hiironniemi, Kalevi: Soikkokämmekän uusi kasvupaikka Kirkkonummella. Lutukka 3/2012. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2012, s. 94–95. Hæggström, Carl-Adam: Soikkokämmekkä. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 250–251. . Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987. Lappi, Esko: Soikkokämmekkä löytyi Lieksasta. Lutukka 3/2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2008, s. 83. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Saarinen, Kimmo: Soikkokämmekkä palasi Lappeenrantaan. Lutukka 3/2009. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2009, s. 88. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Pohjolan kasvien pauloissa: Orchis militaris - soikkokämmekkä Kasviatlas 2020: Soikkokämmekän levinneisyys Suomessa. Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Soikkokämmekkä (Orchis militaris)
Luokka:Pallerokämmekät Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit