Jürgen Habermas (18. kesäkuuta 1929 Düsseldorf – 14. maaliskuuta 2026 Starnberg) oli Frankfurtin koulukuntaan lukeutunut saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko, joka tunnetaan erityisesti kommunikatiivisen rationalismin ja julkisuuden () teorioiden kehittäjänä. Habermas edusti kriittistä teoriaa ja pragmatismia.
Habermas itse näki jatkavansa Immanuel Kantin ja valistusajan sekä demokraattisen sosialismin perinnettä painotuksellaan, jonka mukaan ihmiskunta kykenee saavuttamaan järjenkäytön avulla inhimillisemmän ja tasa-arvoisemman maailman.
Tausta
Habermas vietti lapsuutensa Gummersbachin pikkukaupungissa, jossa hänen isänsä toimi teollisuus- ja kauppakamarin johtajana. Hän opiskeli vuosina 1949–1954 Göttingenin, Zürichin ja Bonnin yliopistoissa. Hänen väitöskirjansa (1954) käsitteli filosofi Friedrich von Schellingiä. Vuonna 1955 hän siirtyi Frankfurt am Mainiin Theodor Adornon assistentiksi. Professoriksi Habermas tuli 1961 ja vuosina 1971–1983 hän johti Max Planck -instituuttia, joka tutki tieteellis-teknisen maailman elinolosuhteita. Vuonna 1983 hän palasi professoriksi Frankfurtiin.
Filosofia
Habermasin ensimmäinen laajaa huomiota herättänyt työ oli habilitaatioväitöskirja Strukturwandel der Öffentlichkeit (1962). Sen mukaan moderni porvarillinen yhteiskunta synnyttää ajatuksen julkisuudesta, joka perustuu vapaaseen ja argumentoivaan keskusteluun. Se on välittäjänä kansalaisyhteiskunnan ja päättäjien välisessä suhteessa. Vuonna 1968 Habermas julkaisi tietoteoriaan keskittyvän tutkimuksen Erkenntnis und Intresse. Se on sekä positivistisen tietoteorian kritiikki että kriittisen yhteiskuntateorian metodologinen perustelu. Teoksessa hän piti kriittisenä tieteenä esimerkiksi psykoanalyysiä, sillä se pyrkii ihmisten vapauttamiseen sisäisistä ja ulkoisista pakoista.
Habermas piti tärkeimpänä saavutuksenaan kommunikatiivisen järjen tai kommunikatiivisen rationalismin käsitteen ja teorian kehittämistä, joka eroaa perinteisestä rationalismista sijoittamalla järjen henkilöidenvälisen viestinnän rakenteisiin eikä niinkään tietoisiin henkilöihin. Hänen pääteoksenaan on pidetty vuonna 1981 julkaistua Kommunikatiivisen toiminnan teoriaa (Theorie des kommunikativen Handelns). Teoksessaan Habermas eritteli rationaalistumiskehitystä, joka on johtanut moderniin kapitalismiin. Lisäksi hän perusteli, miksi yhteiskunta-käsitettä olisi laajennettava liittämällä siihen systeemiteorian ja toimintateorian näkökulmat.
Monet suhtautuvat Habermasin ajatuksiin kriittisesti, etenkin postmodernistit, poststrukturalistit ja feministit.
Teoksia Saksaksi Das Absolute und die Geschichte: Von der Zwiespältigkeit in Schellings Denken (väitöskirja, 1954) Student und Politik: Eine soziologische Untersuchung zum politischen Bewußtsein Frankfurter Studenten (yhdessä L. v. Friedburgin, Ch. Oehlerin ja F. Weltzin kanssa) (1961) Strukturwandel der Öffentlichkeit: Untersuchungen zu einer Kategorie der bürgerlichen Gesellschaft (habilitaatio, 1962) Erkenntnis und Interesse (1968) Technik und Wissenschaft als ”Ideologie” (1968) Protestbewegung und Hochschulreform (1969) Zur Logik der Sozialwissenschaften (1970) Theorie der Gesellschaft oder Sozialtechnologie: Was leistet die Systemforschung? (yhdessä Niklas Luhmannin kanssa) (1971) Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (1973) Zur Rekonstruktion des Historischen Materialismus (1976) Theorie des kommunikativen Handelns (1981) Moralbewußtsein und kommunikatives Handeln (1983) Die neue Unübersichtlichkeit. Kleine Politische Schriften V (1985) Der philosophische Diskurs der Moderne (1988) Faktizität und Geltung: Beiträge zur Diskurstheorie des Rechts und des demokratischen Rechtsstaates (1992) Die Einbeziehung des Anderen: Studien zur politischen Theorie (1996) Vom sinnlichen Eindruck zum symbolischen Ausdruck: Philosophische Essays (1997) Kommunikatives Handeln und Detranszendentalisierung der Vernunft (2001) Öffentlicher Raum und politische Öffentlichkeit: Lebensgeschichtliche Wurzeln zweier Gedankenmotive (2004) Der gespaltene Westen (2004) Zwischen Naturalismus und Religion: Philosophische Aufsätze (2005) Ach, Europa. Kleine politische Schriften XI. Frankfurt am Main: Suhrkamp, 2008. . Europäische Perspektiven. Essen: Klartext, 2008. . (Frank-Walter Steinmeierin kanssa) Philosophische Texte 1–5. Frankfurt am Main: Suhrkamp, 2009. . Inhaltsverzeichnis Zur Verfassung Europas. Ein Essay. Berlin: Suhrkamp, 2011. . Nachmetaphysisches Denken II. Aufsätze und Repliken. Berlin: Suhrkamp, 2012. . Im Sog der Technokratie. Kleine politische Schriften XII. Berlin: Suhrkamp, 2013. . Auch eine Geschichte der Philosophie. Band 1: Die okzidentale Konstellation von Glauben und Wissen; Band 2: Vernünftige Freiheit. Spuren des Diskurses über Glauben und Wissen. Berlin: Suhrkamp, 2019. .
Englanniksi
Suomennettuja teoksia
Katso myös Tiedonintressi
Lähteet
Kirjallisuutta Aarnio, Aulis: Ajatuksia hyvästä elämästä: Jürgen Habermasin näkökulmia yhteisöllisyyteen. Niin & näin 4/2001, s. 55–59.
Kaunismaa, Pekka: Habermas vielä kerran. (Arvio teoksesta Järki ja kommunikaatio.) Niin & näin 1/1995, s. 64–66.
Aiheesta muualla
Geuss, Raymond: A Republic of Discussion. The Point 18.6.2019.
Kauppinen, Antti (toim.): Habermas links Robinson, Steve (toim.): The Jürgen Habermas Web Resource. Tykkyläinen, Saila: Deliberatiivinen demokratia: Jürgen Habermas . Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 15.8.2009.
Luokka:Frankfurtin koulukunta Luokka:Saksalaiset filosofit Luokka:Saksalaiset politiikan tutkijat Luokka:Saksalaiset sosiologit Luokka:Vuonna 1929 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit