Pirkko Helena Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein.
Saisiolla on laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi näytelmiä, elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia, pienoismusikaaleja, librettoja, laulujen sanoituksia ja suomennoksia. Hän on ohjannut monet kirjoittamistaan näytelmistä ja näytellyt myös itse teatterissa ja elokuvissa.
Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijäntutkinnon vuonna 1975. Hän toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2001.
Prosaistin ura Nuoruus Saisio syntyi kommunistiseen kotiin, ja nuoruudessaan hän koki perheen arvomaailman olevan jyrkässä ristiriidassa ympäristön vallitsevien arvojen kanssa. Vanhempien ateistisuudesta huolimatta Saisio kasvoi hyvin uskonnolliseksi, ja omien sanojensa mukaanKecskeméti-Lahtela-Pulkkinen, 2003. hän olisikin opiskellut yliopistossa teologiaa, mikäli 1960–1970-luvun taitteessa olisi ollut lainkaan todennäköistä, että naisesta voisi tulla pappi. Niinpä muutaman mutkan kautta hän päätyi 1971 Suomen teatterikouluun (nykyinen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu), jonne hän pääsi toisella yrittämällä. Saisio aloitti dramaturgilinjalla mutta siirtyi näyttelijälinjalle samoihin aikoihin kuin alkoi kirjoittaa esikoisromaaniaan Elämänmeno.
Pirkko Saisio – työläiskirjailija? Elämänmeno ilmestyi Saision Teatterikoulusta valmistumisvuonna 1975. Romaanissa oli alun perin sivujuonne, jossa päähenkilö löytää homoseksuaalisuutensa, mutta kustantaja neuvoi kirjailijaa poistamaan sen. Jotkut ovat sitä mieltä, että Saision kirjailijapersoonaa näin kavennettiin, mutta Saisio on jälkikäteen todennut, että kustantaja oli oikeassa: tuohon aikaan aihe oli niin kohuttu, että kirjan vastaanotto olisi saattanut jäädä kapeaksi vain yhden sivujuonteen vuoksi. Saisio sai Elämänmenolla J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta, ja myöhemmin teoksesta muokattiin televisiodramatisointi, jota on alettu pitää televisioteatterin klassikkona.
Esikoisteoksen ja 1976 ilmestyneen teoksen Sisarukset myötä Saisio sai työläiskirjailijan ja realistin leiman. Vaikka hän siihen aikaan kallistui taistolaisuuteen, hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi tässä roolissa ja pyrki siitä seuraavissa teoksissaan tietoisesti eroon.
Nimileikkejä Lopulta Saisio kyllästyi kriitikoihin, jotka olivat tietävinään hänestä ja hänen kirjoittamisestaan paljon enemmän kuin hän itse. Saisio päätti kirjoittaa salanimellä ja hämmentää lehdistöä. Yleisessä tiedossa on kaksi hänen käyttämäänsä salanimeä: Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisio näki vaivaa esimerkiksi salanimihenkilöidensä taustojen luomisessa. Jukka Larsson -nimellä julkaistavia kirjoja kirjoittaessaan hän jopa käytti miesten vaatteita eläytymismielessä. Saision mukaan salanimihenkilöt yllättäen erkaantuivat sivupersooniksi, joilla oli oma elämä ja oma tyyli.
Jukka Larsson oli 32-vuotias Göteborgissa asuva mies, joka oli peräisin herätysuskovaisesta perheestä. Hän oli opiskellut teologiaa ja psykologiaa sekä toiminut vankilapappina ja psykologina. Larssonin ”esikoisteoksen” Kiusaajan (1986) ilmestymisen aikaan KOM-teatterissa esitettiin Pirkko Saision omalla nimellään kirjoittamaa näytelmää Hissi, joka sijoittui Kiusaajan tavoin vankilaan, tosin naisvankilaan. Kriitikot olivat yleisesti sitä mieltä, että Saisio ei tunne vankilaa riittävän hyvin, kun taas Larsson käsitteli vankilaa asiantuntevasti – lukihan kirjan kansiliepeessä, että kirjoittaja on työskennellyt vankilassa.
Larsson sai muutenkin varsin ylistävää kritiikkiä. Häntä verrattiin muun muassa Mika Waltariin. Kun Kiusaaja pääsi J. H. Erkon palkintoehdokkaaksi, kustantaja joutui paljastamaan, ettei kyseessä ollut esikoisteos. Lehdistössä tajuttiin lopulta varsin nopeasti Larssonin olevan fiktiivinen kirjoittaja, sillä missään oletetuissa työpaikoissa tai yliopiston kirjoissa ei ollut jälkeäkään hänen nimestään. Saisio kirjoitti Larssonin nimellä vielä kaksi romaania: Viettelijän (1987) ja Kantajan (1991), jotka yhdessä Kiusaajan kanssa muodostavat Kärsimystrilogian.
Välissä Saisiolta oli ilmestynyt matkaesseekokoelma Exit (1987) yhdessä elämänkumppani Pirjo Honkasalon kanssa sekä kirja salanimellä Eva Wein. Eva Wein oli nuori juutalainen opiskelija, ja esikoisteosta, lyhytproosaa sisältänyttä Puolimaailman naista (1990), pidettiin lupaavana mutta keskeneräisenä teoksena. Wein kuitenkin kehittyi nopeasti, ja Kulkue (1992) nousi Finlandia-palkintoehdokkaaksi.
Kirjailijasta tulee fiktiivinen henkilö Vuosina 1998–2003 ilmestyi Saision omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä romaanitrilogia. Saisio on korostanut, että Pienin yhteinen jaettava (1998), Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003) kertovat fiktiivisestä henkilöstä nimeltä Pirkko Saisio. Hänen mukaansa kaikki omaelämäkerrat ovat fiktiota, koska ihmisen muistot ovat fiktiota, eikä hän omissa kirjoissaan ole edes yrittänyt olla muistikuvilleen uskollinen.
Finlandia-palkintoehdokkuuksien sarja huipentui syksyllä 2003, kun Punainen erokirja kohosi voittoon asti. Palkintopuheessaan Saisio kritisoi tapaa, jolla Finlandia-palkinto jakaa suomalaisen kaunokirjallisuuden ”A- ja B-sarjaan”. Hän lahjoitti 26 000 euron palkintosumman Setalle.
Kun Saision romaani Voimattomuus ja Bo Carpelanin Kesän varjot päätyivät syksyllä 2005 Finlandia-ehdokkaiksi, ehdolla oli ensimmäistä kertaa myös palkinnon jo voittaneita kirjailijoita.
Saisio sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2007.
Elokuvakäsikirjoituksia Saisio on laatinut käsikirjoituksen Pirjo Honkasalon elokuviin Leonardon ikkunat (1986) ja Tulennielijä (1998). Hän toimi Honkasalon lisäksi toisena käsikirjoittajana Honkasalon ja Pekka Lehdon elokuvassa Da Capo (1985), joka kertoi Heimo Haitosta. Saisio on ollut mukana kirjoittamassa myös televisiosarjoja Pudonneita (1994) ja Yhteinen huone (2002). Sulevi Peltolan ohjaaman televisioelokuvan Paavo Pantteri (2002) käsikirjoitus on niin ikään Saision käsialaa. Lisäksi hän oli Honkasalon ohella toinen käsikirjoittaja Honkasalon ohjaamassa elokuvassa Betoniyö, joka perustuu Saision kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Viimeisin Saision käsikirjoittama elokuva on Honkasalon ohjaama Orenda.
Näyttelijänä Saisio on esiintynyt elokuvissa Kuutamolla, Helene ja Orenda.
Yksityiselämä Saisiolla on tytär Elsa Saisio näyttelijä Harri Hyttisen kanssa. Saisio elää rekisteröidyssä parisuhteessa elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalon kanssa. Saisiolla oli vuosikymmenen kestänyt suhde Eeva Elorannan kanssa.
Tuotanto Proosaa
Spuuki spaidermän ja raju nonna. Helsinki: Siltala, 2017. Epäröintejä: Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Helsinki: Siltala, 2019.
Suliko. Helsinki: Siltala, 2024.
Nimellä Jukka Larsson
Nimellä Eva Wein
Näytelmiä
Suomi-neito ja kosija (1976), pienoisoopperalibretto Sisarukset (1977), televisiodramatisointi Juhannushäät (1979), televisionäytelmä Maailman laidalla (1979), näytelmä Betoniyö (1982), teatteridramatisointi Hävinneiden legenda (1985), näytelmä Hissi (1986), näytelmä Leonardon ikkunat (1987), televisionäytelmä Mies ja nainen (1987), näytelmä Hernando ja jumalankantajat (1988), näytelmä Mutsi, mä diggaan huijaria (1990), pienoismusikaali Voima (1991), musiikkinäytelmä Yöihminen (1991), pienoismusikaali Törmäys (1992), teatterifresko Pula-ajan Cats (1993), pienoismusikaali Nyrkkeilijät (1993), televisionäytelmä Voiton päivä (1994), näytelmä
Ihana ihminen (1994), näytelmä Kabaree Kristiina (1995), kuusiosainen kabareesarja Veera, Verotska! (1996), näytelmä Toni Tiikeri (1996), televisionäytelmä Kuuhullut (1997), musiikkinäytelmä Ihmisiä isompi asia (1997), kolmiosainen televisioelokuva Kristiina H, 44, elämäsi on unta (1998), näytelmä Tänään on se ilta (2002), televisionäytelmä Baikalin lapset (2002), näytelmä Tunnottomuus (2003), näytelmä Virhe (2005), näytelmä Sorsastaja (ensi-ilta 10.3.2006), näytelmä Kuume (2007), komedianäytelmä HOMO! (2011), näytelmä Syvin kerros (2012), näytelmä SLAVA! Kunnia. (2015), näytelmä
Televisiosarjoja Elämänmeno (1976), pohjautuu romaaniin Elämänmeno Tehdas (2012–)
Muuta Leonardo (1991), balettilibretto Rakastuneet lapset (1992), lauluohjelma Leonardo (1996), balettilibretto Tulennielijä (1998), elokuvakäsikirjoitus
Betoniyö (2013), elokuvakäsikirjoitus (yhdessä Pirjo Honkasalon kanssa) Orenda (2025), elokuvakäsikirjoitus
Palkintoja ja ehdokkuuksia J. H. Erkon palkinto (Elämänmeno) 1975 Valtion kirjallisuuspalkinto 1985 Lea-palkinto 1986 (Hävinneiden legenda), 1994 (Voiton päivä), 2003 (Tunnottomuus), 2011 (Homo!) Finlandia-palkintoehdokkuus 1992 (Kulkue), 1998 (Pienin yhteinen jaettava), 2000 (Vastavalo), 2005 (Voimattomuus), 2008 (Kohtuuttomuus), 2021 (Passio) Runeberg-palkintoehdokkuus 2000 Suomi-palkinto 2002 Finlandia-palkinto 2003 (Punainen erokirja) Varjo-Finlandia 2003 Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ehdokkuus 2004 Pro Finlandia -mitali 2007 Aleksis Kiven palkinto 2016 Marja-Liisa Vartio -palkinto 2025. Runeberg-palkinto 2025 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2026
Lähteet Aarnio, Ritva – Loivamaa, Ismo: Kotimaisia nykykertojia 2. BTJ Kirjastopalvelu, 1998. Kecskeméti-Lahtela-Pulkkinen: Ammatti: Suomalainen kirjailija – Pirkko Saisio. TV 1 28.11.2003. Haavikko, Ritva (toim.): Miten kirjani ovat syntyneet 4. Pirkko Saisio. WSOY, 2000.
Larsson, Jukka (Saisio, Pirkko): Kärsimystrilogia. Jälkisanat. WSOY, 1993. Pakkanen, Johanna: Saisio kirjoitti rakkausromaanin eroista. Z 5/2003. Sanojen aika. Selin, Jaakko: Elämän menopaluu. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 12/2003.
Viitteet
Kirjallisuutta
Siren, Eero: Nukketeatteri ja näyttelijän maailma. Väitöskirja. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2017. ss.133–137; 169. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7218-12-9
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Suomalaiset teatteriohjaajat Luokka:Suomalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Suomalaiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Suomalaiset televisiokäsikirjoittajat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Finlandia-palkinnon saajat Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1949 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit