Neidonkenkä (Calypso bulbosa) on laajalle levinnyt, pohjoisen havumetsävyöhykkeen kämmekkälaji. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu. Neidonkenkä on sukunsa ainoa laji. Nimensä se on saanut näyttävästä, jalkinetta muistuttavasta kukastaan.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|left|Neidonkengän Pohjois-Amerikassa kasvava muoto. Neidonkengän kukka nousee 10–20 cm pitkän varren päähän. Varren tyvi on sipulinmuotoinen mukula. Kasvin ainoa lehti on ruodillinen, selväsuoninen ja pitkittäispoimuinen. Muodoltaan se on soikea tai pyöreähkö. Lehti on yläpinnaltaan tummanvihreä, alapinnaltaan sinipunertava. Lehti talvehtii vihreänä. Neidonkengän ainoa kukka on näyttävä, halkaisijaltaan 3–4 cm. Sen alin terälehti, labellum eli huuli muodostaa kelta-punakirjavan "tohvelin", jonka pohjalla on kaksi medetöntä valekannusta. Muut terälehdet tekevät vaaleanpunaiset "kruunun" tohveliosan päälle. Kukka on vaniljantuoksuinen. Kukinta-aika on touko-kesäkuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 504. Pölytys tapahtuu kimalaisten, pääasiassa kuningatarten, avustuksella, mutta kypsiä kotia tavataan vain harvoin. Neidonkenkä on täysin riippuvainen yhteiselämästä sienen kanssa.Ulvinen 1997, s. 88.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 120–123.
Suomessa neidonkengän läheisin sukulainen on harajuuri (Corallorhiza trifida).
Levinneisyys Neidonkenkää tavataan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Ruotsin keski- ja pohjoisosista Venäjälle, Koreaan, Kiinaan ja Japaniin saakka, sekä laajalti myös Pohjois-Amerikassa. Kaikkialla laji on suhteellisen harvinainen.Den virtuella floran: Norna (Arkistoitu versio) Viitattu 10.5.2009. Ruotsista Venäjään ja ehkä Kiinaan asti tavataan muunnosta C. bulbosa var. bulbosa, Kaukoidässä sen korvaa pidempikannuksinen C. bulbosa var. speciosa. Pohjois-Amerikan kasvit jaetaan kahteen muunnokseen, C. bulbosa var. americana ja C. bulbosa var. occidentalis.
Suomessa neidonkengän esiintymät ovat keskittyneet toisaalta Kemin-Rovaniemen seudulle, toisaalta Koillis-Kuusamoon. Kaikkiaan Lapin ja Oulun lääneistä tunnetaan parisataa kasvupaikkaa. Etelä- ja Keski-Suomesta neidonkengän kasvupaikkoja tunnetaan vain muutamia, joilta usealta se on hävinnyt. Suomessa neidonkenkä on luokiteltu vaarantuneeksi.
Elinympäristö Tavallisimmin neidonkengän tapaa kalkkiseutujen vanhoista kuusimetsistä, mutta se kasvaa myös männiköissä, lehdoissa ja lettokorvissa. Neidonkengän kasvupaikkojen suurimpana uhkana ovat metsien avohakkuut ja auraus. Niitä ovat tuhonneet myös pellonraivaus sekä rakentaminen. Monia esiintymiä on tuhoutunut yrityksissä siirtää kasveja puutarhoihin sekä kasvien keruun seurauksena.
Lähteet Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ulvinen, Tauno: Neidonkenkä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 88.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Neidonkengän levinneisyys Suomessa. Laji.fi: Neidonkenkä – Calypso bulbosa Pohjolan kasvien pauloissa: Calypso bulbosa – neidonkenkä UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja (PDF, s. 34) Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Neidonkenkä (Calypso bulbosa) Neidonkenkä Oulangan kansallispuistossa
Luokka:Kämmekkäkasvit Luokka:Suomen vaarantuneet kasvit