pienoiskuva|oikea|Tammikuusta 2017 alkaen kaikki Maavoimien maakuntakomppaniat käyttävät samaa joukko-osastotunnusta Maakuntajoukot ovat Suomen puolustusvoimien kokoonpanoon kuuluvia alueellisia joukkoja, jotka muodostetaan reserviin kuuluvista vapaaehtoisista asevelvollisista ja muista vapaaehtoisista, jotka täyttävät Puolustusvoimien kriteerit ja ovat sitoutuneet toimimaan kriisiaikana maakuntajoukoissa.Laki puolustusvoimista (551/2007). 28 §. Viitattu 6.8.2007 Maakuntajoukkojen koulutuksesta vastaa Puolustusvoimat sekä Puolustusvoimien valvonnassa Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK).
Maakuntajoukkoihin kuuluvat Etelä-Karjalan, Etelä-Kymenlaakson, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Helsingin, Hiidenveden, Itä-Uudenmaan, Kainuun, Kanta-Hämeen, Keski-Uudenmaan, Lapin, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Kymenlaakson, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Lapin, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Päijänteen, Päijät-Hämeen, Satakunnan, Suomenselän, Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Ylä-Lapin maakuntakomppania sekä merivoimien yhdeksän maakuntajoukkoa.
Pääesikunta laati vuonna 2003 selvityksen, jonka mukaan maakuntajoukot olisivat puolustusvoimien sodanajan paikallispuolustusjoukkoja. Vapaaehtoiset, sijoituskelpoiset reserviläiset voisivat hakeutua niihin ja sitoutua niiden toimintaan. Koulutuksen saatuaan joukko tai sen osa voisi ehkä toimia (varusmiesten lisäksi tai heidän asemastaan) myös palo- ym. siviiliviranomaisten tukena mutta vain jos nämä erikseen pyytävät virka-apua. MPK:llä olisi merkittävä rooli maakuntajoukkojen rekrytoinnissa ja kouluttamisessa. Maakuntajoukon tyypillisiä tehtäviä olisivat kohteensuojaus, valvonta ja vartiointi sekä koulutus ja virka-apu. Suunniteltiin, että maakuntajoukkoihin sijoitetut saisivat henkilökohtaisen varustuksen, jota he voisivat säilyttää kotonaan, aseita lukuun ottamatta.
Valmistelu
Vapaaehtoinen maanpuolustustyö tuli mahdolliseksi, kun Suomi yksipuolisella päätöksellään 21. syyskuuta 1990 julisti Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat sisältävän III luvun mitättömäksi. Kyseinen luku kielsi myös armeijan ulkopuolisen sotataitojen koulutuksen. Vuonna 1993 maanpuolustusjärjestöt perustivat Maanpuolustuskoulutus ry:n, jonka tehtävä on johtaa ja organisoida vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Säädösperusta toiminnalle saatiin vuonna 1994, ja organisaatiota kehitettiin vähitellen koko 1990-luvun loppupuoli. Pääperiaatteena oli, että MPK antaa koulutusta yksilöille, mutta puolustusvoimat harjoittaa joukkokokonaisuuksia.Puolustusministeriön vapaaehtoisen maanpuolustustyön selvitystyöryhmän raportti. 1. kesäkuuta 2004. PLM KD nro 1087/0100/2002, s. 11. Viitattu 6.8.2007 Vuoden 2001 puolustuspoliittisessa selonteossa päätettiin kehittää tuntuvasti vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Puolustusministeri Jan-Erik Enestam asetti 1. lokakuuta 2002 ministeriötason työryhmän pohtimaan sitä, miten vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tehtävät, vapaaehtoiset järjestöt sekä niiden tuottamat palvelut voitaisiin kytkeä viranomaisten toimintaan. Raportti julkaistiin 1. kesäkuuta 2004, ja siinä ehdotettiin – pääesikunnan edellisenä vuonna tekemän selvityksen pohjalta –, että luotaisiin uusi puolustusvoimien sodan ajan joukkotyyppi nimeltä maakuntajoukot.
Maakuntajoukkojen tukena olisivat koulutus- ja tukiyksiköt, joissa voisivat toimia halukkaat yli 18-vuotiaat Suomen kansalaiset. Maanpuolustuspiireillä olisi alueellisia toimintakeskuksia, joissa voisivat kouluttautua ja harjoitella sekä maakuntajoukkoihin sijoitetut, MPK:n kurssilaiset että muutkin halukkaat, kuten palontorjunta- ja väestönsuojeluryhmät.
Vuoden 2004 puolustusselonteossa päätettiin perustaa maakuntajoukot ja luoda asianmukainen lainsäädäntö työryhmien ehdotuksien pohjalta. Tätä varten puolustusministeriö asetti maaliskuussa 2005 toimikunnan, joka valmisteli lainsäädäntöä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Komitea pyysi lausuntoja 63 taholta, joiden joukossa olivat eduskuntapuolueet, ministeriöt, työmarkkinoiden keskusjärjestöt ja maanpuolustusjärjestöt. Lausunnot olivat pääosin myönteisiä, ja niissä esitettiin teknisluonteisia muutoksia eri aloja sivuaviin lain kohtiin.
Valmisteluvaiheessa esitettyä kritiikkiä Valmisteluvaiheessa merkittävimmät periaatteelliset vastalauseet tulivat Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys ry:ltä,Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 11 ja 21–22. Viitattu 6.8.2007. Vihreältä liitoltaLausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 23. Viitattu 6.8.2007. ja Vasemmistoliitolta.Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 20–21. Viitattu 6.8.2007. Puolustusministeriön laatiman lausuntotiivistelmän mukaan Vasemmistoliitto katsoi, että ainoastaan puolustusvoimien palkattu henkilökunta voi antaa sotilaallista koulutusta. Puolue kritisoi myös Maanpuolustuskoulutus ry:n organisaation raskautta ja piti maanpuolustustahdon edistämistä periaatteessa tarpeettomana ja vahingollisena. Vihreä liitto piti tarpeettomana, että valtiovalta puuttuisi vapaaehtoisen maanpuolustustyön epäsotilaallisiin osiin, kuten esimerkiksi vapaaehtoisiin pelastustoimen tai turvallisuusalan yhdistyksiin. Suomen rauhanliitto puolestaan piti lakiehdotusta tarpeettoman raskaana ja pelkäsi sen johtavan erityisesti naisvaltaisten alojen militarisoimiseen. SDP kannatti ehdotusta, mutta korosti parlamentaarisen valvonnan asemaa. Tärkeimpänä muutoksena SDP edellytti, että valtioneuvosto nimittäisi enemmistön Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen hallituksen jäsenistä.Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 19, 33, 65. Viitattu 6.8.2007.
Pelastusalan järjestöt, muun muassa Suomen Punainen Risti, vastustivat sitä, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö ulottuisi niiden hoitamalle alueelle, eli rauhan ajan vapaaehtoiseen pelastuspalveluun.Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 25. Viitattu 6.8.2007.
Suomalaisen rauhanliikkeen piirissä suurimmaksi uhaksi nähtiin, että maanpuolustustoiminta saa poliittisesti värittyneitä piirteitä.
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta thumb|300px|Satakunnan maakuntakomppania valtakunnallisessa lippujuhlapäivän paraatissa 2009 Helmikuussa 2007 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen maakuntajoukkoja ja muuta vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 172/2006). Ehdotuksen mukaan maakuntajoukot muodostavat uuden puolustusvoimien joukkotyypin, jonka jäsenet kootaan tehtävään sitoutuneista reserviläisistä. Maakuntajoukot voivat toimia kantahenkilökunnan johtamina virka-aputehtävissä, mutta tarkoituksena ei ole luoda virka-apuosastoja, jotka olisivat jatkuvassa välittömässä valmiudessa.
Virka-aputehtävään osallistuvaan sovelletaan rikoslain (39/1889) 45 luvun 1 §:n 1 momentin ja 2 momentin 1 kohdan sekä 2―8 §:n säännöksiä. Henkilö on mainittujen säännösten alainen siitä, kun virka-aputehtävä alkaa, siihen kun virka-aputehtävä päättyy.
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta sisältää säännökset maakuntajoukon jäsenen sosiaalisista etuuksista ja oikeudellisesta vastuusta. Joukon jäsen on vastuussa haltuunsa annetuista varusteista. Toisaalta hänellä on soveltuvin osin samat oikeudet kuin varusmiehellä. Hänellä on oikeus harjoituksissa ilmaiseen vaatetukseen, muonitukseen ja sotilasmajoitukseen sekä ilmaisiin matkoihin harjoitusalueelle. Päivärahaa maakuntajoukon jäsen saa vähintään varusmiehen alimman päivärahan verran. Reserviläispalkkaa ei sen sijaan hallituksen esityksen mukaan makseta. Maakuntajoukon jäsen rinnastetaan vahingonkorvausasioissa varusmieheen: valtio vastaa hänen ulkopuolisille aiheuttamastaan vahingosta.
Kansainvälisoikeudellisesti maakuntajoukon jäsenet ja muut vapaaehtoisesti kriisiajan tehtäviin sijoitetut rinnastetaan sotilaisiin. Tätä ei kuitenkaan kirjattu lakiin, sillä puolustusvaliokunta katsoi, ettei kansallisella lailla voida säätää kansainvälisen oikeuden tulkinnasta tavalla, joka sitoisi muita valtioita.PuVM 3/2006 Yksityiskohtaiset perustelut, 39§. Viitattu 6.8.2007
Eduskunnan puolustusvaliokunta muokkasi mietinnössään paljon lakiehdotuksen merkittävintä uutta säädöstä, lakia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Muutokset olivat kuitenkin enimmäkseen teknisiä. Muutokset, jotka oli tarkoitus tehdä vanhaan puolustusvoimista annettuun lakiin, hylättiin ja siirrettiin uuteen puolustusvoimista annettuun lakiin, joka oli samaan aikaan eduskunnan käsittelyssä. Hallituksen esitys olisi antanut vain nykyiselle ja aikaisemmalle kantahenkilökunnalle oikeuden johtaa kouluammuntoja, mutta puolustusvaliokunta antoi tämän oikeuden myös puolustusvoimien erikseen hyväksymille reserviläisille. Virka-aputehtäviin osallistuville reserviläisille säädettiin oikeus saada reserviläispalkan suuruinen korvaus. Lisäksi täsmennettiin, että vapaaehtoisia reserviläisiä saisi käyttää virka-apuun ulkomailla vain silloin, kun reserviläinen antaa tähän erikseen suostumuksensa. Sotilaallisten voimakeinojen osalta lakia selkiytettiin siten, että siinä on sama periaate kuin puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa: poliisin apuna toimittaessa sotilaallisia voimakeinoja saavat käyttää vain puolustusvoimien virkamiehet. Maakuntajoukkojen käyttöperiaatteita rajattiin vastaavasti. Reserviläisjärjestöjen toiveistaPTK 155/2006 vp Kauko Juhantalon puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007. huolimatta virka-aputehtävien johto pidettiin tiukasti puolustusvoimien palkatun henkilökunnan vastuulla.PuVM 3/2006 Viitattu 26.3.2007
Keskustelu eduskunnassa
Vasemmistoliiton ja vihreiden eduskuntaryhmät vastustivat lakiehdotusta eduskuntakäsittelyn kaikissa vaiheissa. Vasemmistoliiton mielestä maakuntajoukot uhkasivat muodostua uusiksi suojeluskunniksi, joita voitaisiin käyttää sisäisten levottomuuksien kukistamiseen. Myös pelko siitä, että joukkoihin hakeutuisi "pyssyuskovaisia ja ramboja", esitettiin keskustelun aikana. Vastauksessaan hallituksen edustaja, puolustusministeri Seppo Kääriäinen muistutti, että virka-aputehtävien yhteydessä henkilökohtaista asetta järeämpiä voimakeinoja saa käyttää vain puolustusvoimien palkattu henkilökunta, ja sekin vain poliisin ohjauksessa.PTK 155/2006 Jaakko Laakson (vas.) ja Erkki Pulliaisen (vihr.) puheenvuoro. Vastauksena näihin Seppo Kääriäisen (kesk.) puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007 Vihreät puolestaan painottivat sitä, että uusi joukkomuoto saattaa viedä rahoitusta siviilipuolen kriisinhallinnalta.PTK 155/2006 Esim. Tarja Cronbergin puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007Kääriäisen puheessa viitataan Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain (781/1980) neljänteen pykälään ja "sotilaallisten voimakeinojen käyttöön" virka-avussa, mikä on varattu kantahenkilökunnalle. Sotilaallisten voimakeinojen käsite on tässä yhteydessä määritelty mainitun lain (viitattu 15.10.2007) 4. pykälässä, jossa sotilaallisiksi voimakeinoiksi määritellään henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampi voimankäyttö. Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) neljäs pykälä määrittelee puolestaan sotilaallisiksi voimakeinoiksi myös henkilökohtaisen aseen käytön. Tässä artikkelissa Kääriäisen puheenvuoroa referoitaessa on käytetty lain 781/1980 mukaista määritelmää, jota Kääriäinen myös tarkoitti.
Muut eduskuntapuolueet olivat esitykseen tyytyväisiä. Eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen puolustusvaliokunnan esittämässä muodossa 14. helmikuuta 2007 äänin 160 puolesta, 15 vastaan ja 24 poissa.PTK 159/2006 kohta 1) Viitattu 26.3.2007 Tasavallan presidentti Tarja Halonen vahvisti lain 11. toukokuuta 2007.
Maakuntajoukkojen organisaatio