pienoiskuva|Lapinjärvellä sijaitsevan Siviilipalveluskeskuksen A-talo. Siviilipalvelus on Suomen perustuslain 127 §:n tarkoittama vaihtoehto varusmiespalvelukselle. Siviilipalveluksen voi suorittaa kuka tahansa niin haluava asevelvollinen henkilö, jonka vakaumus estää varusmiespalveluksen suorittamisen. Lisäksi siviilipalveluksen joutuu suorittamaan nainen, joka haluaa keskeyttää vapaaehtoisen asepalveluksensa sen jälkeen, kun on kulunut 30 päivää hänen astumisestaan asepalvelukseen. Siviilipalveluksesta ei voi palveluksen alettua vaihtaa asepalvelukseen eikä siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen voi liittyä reserviin.
Siviilipalveluksen pituus on 347 vuorokautta eli hieman alle 12 kuukautta. Ne siviilipalvelusmiehet, jotka aloittivat siviilipalveluksensa ennen vuoden 2008 alkua, jolloin nykyinen siviilipalveluslaki tuli voimaan, palvelivat kuitenkin aiemman lain mukaiset 395 vuorokautta. Kesken asevelvollisuuden siviilipalvelukseen siirtyvän palveluajasta vähennetään jo suoritettu palvelus kertoimia käyttäen. Kertoimet määräytyvät asevelvolliselle määrätyn varusmiespalvelusajan perusteella.
Siviilipalvelus koostuu 28 päivän koulutusjaksosta sekä noin 11 kuukauden työpalvelusta. Koulutusjakso suoritetaan Siviilipalveluskeskuksessa, joka sijaitsee Lapinjärvellä.
Koulutusjaksolla on viisi vaihtoehtoista suuntautumisvaihtoehtoa: kansalaisvaikuttaminen (KAVA) palo, pelastus ja väestönsuojelu (PP) ympäristö ja yhteiskunta (YKS) väkivallan ennaltaehkäisy (VÄKE) arjen turvallisuus (ATU).
2010-luvun alussa siviilipalveluksen valitsi vuosittain noin 2 500 asevelvollista, joista 4–5 oli naisia. Se vastasi ikäluokan koosta riippuen noin seitsemää prosenttia koko miesikäluokasta.Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmä, 2011, s. 20–21. Maaliskuussa 2020 siviilipalveluksen työpalvelua oli suorittamassa noin 950 henkilöä. Vuonna 2022 hakemuksia tuli 2 405, ja vuonna 2023 Siviilipalveluskeskus vastaanotti 1 951 hakemusta.
Työpalvelu suoritetaan siviilipalveluspaikassa. Palveluspaikkana voi toimia valtion tai kunnan viranomainen tai laitos, hyvinvointialue, kuntayhtymä, yliopisto, ammattikorkeakoulu, ammatillisen koulutuksen järjestäjä, Pelastusopisto, uskonnollinen yhdyskunta tai yleishyödyllistä toimintaa harjoittava yhteisö, yhdistys tai säätiö. Myös Siviilipalveluskeskus voi toimia palveluspaikkana. Palveluspaikaksi ei kelpaa voittoa tavoitteleva yritys tai yhteisö, puolue, ammattiliitto tai puolustusministeriön hallinnonalan virasto tai laitos. Siviilipalveluspaikan tulee solmia sopimus Siviilipalveluskeskuksen kanssa. Siviilipalvelusmies ei myöskään saa olla palveluksen aikana työ- tai virkasuhteessa palveluspaikkaansa. Näin ollen, vaikka esimerkiksi Helsingin poliisilaitos toimiikin palveluspaikkana, ei siviilipalvelusmies voi toimia poliisin virkatehtävissä.
Siviilipalveluksen suunnittelusta ja kehittämisestä vastaa työ- ja elinkeinoministeriö valtioneuvoston asettaman siviilipalvelusasiain neuvottelukunnan avustuksella. Siviilipalveluksen toimeenpanosta vastaava viranomainen on Siviilipalveluskeskus. Neuvottelukunnan jäsenet edustavat työ- ja elinkeinoministeriötä, puolustusministeriötä, pääesikuntaa, siviilipalveluskeskusta, palveluspaikkoja sekä siviilipalvelusmiehiä.
Historia
Suomen suuriruhtinaskunnan aikana Suomi oli 1800-luvulla Venäjän keisarikunnan osana autonominen ja demilitarisoitu alue, eikä yleistä asepalvelusta ollut voimassa. 1900-luvun alussa keisari Nikolai II pyrki venäläistämään Suomea ja määräsi miehiä 1800-luvun lopussa perustettuun Suomen armeijaan, joka toimi Venäjän määräysvallan alaisena. Tämä aiheutti Suomessa laajoja kutsuntalakkoja, ja vuoden 1902 kutsuntoihin jätti tulematta puolet ikäluokasta. Tämän seurauksena Nikolai II vapautti suomalaiset asevelvollisuudesta.
Itsenäisyyden alkuajat Itsenäisen Suomen ensimmäiset kutsunnat pidettiin sisällissodan aikana vuonna 1918. Suomen ensimmäinen väliaikainen asevelvollisuuslaki vuodelta 1919 ei sisältänyt vakaumuksen suojaa koskevia säännöksiä. Vuoden 1922 uusi asevelvollisuuslaki mahdollisti aseettoman palveluksen suorittamisen Puolustusvoimissa. Aseeton palvelus oli mahdollista vain uskonnollisista syistä. Aseetonkin palvelus tapahtui osana armeijan joukkoja kasarmilla. Rauhanliikkeet vaativat oikeutta kieltäytyä aseellisesta palveluksesta muillakin eettisillä perusteilla, kuin uskontoon vedoten.
Rauhanliikkeet olivat syntyneet Suomessa itsenäistymisen ja sisällissodan aikana, ja ne vastustivat yhteiskunnan militarismia, mikä ilmeni esimerkiksi jääkäriliikkeenä, punakaartina ja suojeluskuntina. Suomen Rauhanliitossa toiminut Arndt Pekurinen kieltäytyi menemästä kutsuntoihin vuonna 1924. Asiasta ei seurannut aluksi ongelmia. Sen jälkeen Pekurinen alkoi toimia myös Suomen Antimilitaristisessa liitossa, joka ajoi asevelvollisuuden lakkauttamista. Etsivä keskuspoliisi kiinnitti huomionsa Antimilitaristiseen liittoon, kun ilmeni että Pekurinen pakoili edelleen kutsuntoja. Tultuaan valituksi liiton puheenjohtajaksi hänet pidätettiin ja vietiin väkisin Santahaminan varuskuntaan palveluksen suorittamista varten. Pekurinen kieltäytyi palveluksesta ja ryhtyi nälkälakkoon, jolloin sotaoikeus antoi hänelle kolmen kuukauden vankeustuomion niskuroinnista.
Pekurisen tueksi syntyi keväällä 1930 laaja kampanja, johon kuului muun muassa puolustusministeri Juho Niukkaselle luovutettu kansainvälinen vetoomus. Sen allekirjoittivat Britannian parlamentin 60 jäsenen lisäksi muiden muassa H. G. Wells, Henri Barbusse ja Albert Einstein. Suomen Sosialidemokraatti ryhtyi puolustamaan Pekurista kirjoituksissaan. Pekurisen tuomiota kuitenkin vain pidennettiin ja kesällä 1930 Lapuan liike muilutti ja pahoinpiteli hänet. Tammikuussa 1931 tuomiota pidennettiin vielä yhdeksällä kuukaudella.
Pekurisen tapauksen herättämän kansainvälisen huomion seurauksena eduskunnassa tehtiin kesällä 1930 aloite asevelvollisuuslain muuttamisesta siten, että siviilipalveluksen voisi suorittaa myös eettisen vakaumuksen perusteella ja täysin armeijan ulkopuolella. Lakimuutos eli niin sanottu Lex Pekurinen hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti. Tämä Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki astui voimaan 14. huhtikuuta 1931. Laki oli kuitenkin voimassa vain rauhan aikana.Nieminen, Tommi: Kirjeitä A. Einsteinilta. Helsingin Sanomat 11.4.2021, s. B 3–5.
Sotien aika Ensimmäisen kahdenkymmenen vuoden aikana siviilipalveluksen suoritti 500–600 henkilöä. Laista huolimatta siviilipalvelukseen pääsi käytännössä vain uskonnollisista syistä ja suurin osa sen suorittaneista oli Jehovan todistajia.
Toisen maailmansodan puhjettua, talvisodassa, siviilipalveluksen suorittaneet määrättiin töihin kouluihin ja sairaaloihin. Jatkosodassa heidät määrättiin kuitenkin rintamalle. Asepalveluksesta kieltäytyneitä määrättiin vankiloihin ja teloitettiin rintamalla. Myös Arndt Pekurinen kuljetettiin rintamalle, jossa hänet teloitettiin.
Sotien aikana rintamalta karkasi tilastojen mukaan yli 15 000 miestä. Sodasta kieltäytyneitä oli erityisen paljon jatkosodassa sen jälkeen, kun Suomen armeija ylitti valtion rajat ja aloitti hyökkäyssodan ja aiemmin Venäjälle kuuluneiden alueiden valloituksen. Antimilitaristi-lehden mukaan tämä voidaan tulkita aatteelliseksi aseistakieltäytymiseksi. Monet rintamalta karanneet teloitettiin ja 2 700 sai vankeustuomion.
1960-luvun kohut Vakaumusta arvioiva tutkijatoimikunta perustettiin vuonna 1959, kun säädettiin Laki asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana. Laissa sallittiin nyt asevelvollisuudesta kieltäytyminen myös "siveellisistä syistä" eli eettisistä omantunnon syistä. Siitä huolimatta uskontoon liittymättömiä perusteluita ei yleensä kelpuutettu. Vakaumus piti osoittaa erityisen tutkintalautakunnan edessä, johon kuului tuomari, upseeri, sosiaaliministeriön edustaja, pappi ja psykiatri.
Vuonna 1967 Erik Schüller kehotti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Vanhalla ylioppilastalolla kieltäytymään asepalveluksesta. Aseista kieltäytymiseen yllytys oli säädetty rikokseksi jatkosodan aikana, joten Suojelupoliisi ilmiantoi Schüllerin. Hänen tueksi Suomessa kerättiin 2 000:n ihmisen lista, jotka myös yllyttivät aseistakieltäytymiseen. Kun viranomaiset sivuuttivat listan, rauhanaktivistit toimittivat nimilistan itse Suojelupoliisille ja lehdistölle. Syytetyt suhtautuivat Yllytysoikeudenkäynneissä oikeuslaitokseen epäkunnioittavasti ja pyrkivät tekemään oikeus- ja puolustuslaitoksen naurunalaiseksi. Presidentti armahti kaikki syytetyt.
Siviilipalveluksen kestoksi määrättiin 1959 asevelvollisuutta pidempi 14 kuukautta. Jehovan todistajille määrättiin muita pidempi 16 kuukauden palvelusaika Karvian erityistyölaitoksessa, jonka olot olivat Antimilitaristi-lehden mukaan hyvin huonot. Laitoksen sisälämpötila oli talvisin vain noin 10 °C. Monesti Jehovan todistajille määrättiin vielä vuoden verran lisäpalvelusta siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen.
Presidentti Urho Kekkonen lakkautti Karvian erityistyölaitoksen kohun saattelemana vuonna 1969, kun julkisuudessa laitosta nimitettiin "keskitysleiriksi". Vuonna 1969 säädettiin laki aseettomasta siviilipalveluksesta, jonka mukaan vakaumuksen tutkintamenettelyllä voitiin ohjata asevelvollinen siviilipalvelukseen. Kieltäytymisperusteeksi hyväksyttiin uudessa vuoden 1969 laissa myös yhteiskunnalliset ja "rationaaliset" syyt ensimmäistä kertaa.
Siviilipalveluksen osallistujien määrä kasvoi 1980-luvulla tuhanteen. Vakaumuksentutkintalautakunta vastasi kasvaneisiin hakemusmääriin hylkäämällä yhä enemmän hakemuksia. Vuonna 1974 perustettu Siviilipalvelusmiesliitto alkoi vaatia tutkintalautakunnan lakkauttamista.
Vakaumuksentutkintalautakuntien lakkautus Aseistakieltäytyjä Pertti Haaparannan hakemus hylättiin ja hänet määrättiin vankilaan. Amnesty International määritteli Haaparannan mielipidevangiksi. Haaparanta vaihtoi hakemuksessaan "tolstoilainen" sanan "gandhilaiseksi" ja uusi hakemus hyväksyttiin. Presidentti armahti Haaparannan tämän seurauksena. Siviilipalveluslakia alettiin uusimaan.
Vakaumuksen tutkinnasta luovuttiin vuonna 1985 säädetyllä väliaikaislailla, joka oli voimassa vuosina 1987–1991. Väliaikaislain säännöksillä sovitettiin yhteen uskonnon- ja omantunnon vapaus sekä maanpuolustusvelvollisuus. Vuoden 1987 laki vapautti Jehovan todistajat asepalveluksesta kokonaan. Uudessa laissa siviilipalveluksen kesto piteni jälleen 16 kuukauteen. Amnesty International julisti kymmenkunta miestä mielipidevangiksi.
Siviilipalvelukseen osallistujat aloittivat työnseisauksen. Lakkoon osallistuneet 400 miestä kieltäytyivät tekemästä työtä noin neljä viikkoa. Tämän seurauksena ministeriö aloitti uuden lain valmistelun. Vuoden 1991 siviilipalveluslain valmistelussa oli lähtökohtana kehittää siviilipalvelusta itsenäisenä palvelusmuotona. 1992 voimaan tullut laki irrotti siviilipalveluksen puolustushallinnosta lähes kokonaan. Kesto lyheni 13 kuukauteen. Myös yleishyödyllisille järjestöille annettiin rajoitettu oikeus toimia siviilipalveluksen palveluspaikkana.
2000-luvun muutokset Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen siviilipalveluslain mukaan siviilipalvelukseen hakemisen perusteeksi ei enää edellytetä eritellysti joko uskonnollista tai eettistä vakaumusta. Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta. Toisin kuin aiemmin vapautus asevelvollisuudesta koskee myös erityisoloja (normaaliajan vakavat häiriötilanteet ja liikekannallepano).
Siviilipalveluksen suorittaminen Palvelukseen hakeutuminen