Zarathustralaisuus (harvemmin mazdalaisuus) on uskonto ja filosofia, joka syntyi muinaisessa Persiassa joskus vuosien 1500–600 eaa. välillä. Zarathustralaisuus oli Persian valtionuskonto 500-luvulta ennen ajanlaskumme alkua aina islamilaisten arabien valloitukseen 600-luvulle asti. Uskonnon perustajana pidetään profeetta Zarathustraa, joka oli mahdollisesti myyttinen hahmo. Zarathustralaisuuden perusajatuksena on yhden jumalan, Ahura Mazdan, palvominen. Zarathustralaisuus pelkisti iranilaiset jumaluudet kahteen vastakkaiseen voimaan: hyvään Ahura Mazdaan ja pahaan Angra Mainyuhun (eli Ahrimaniin). Zarathustralaisuudessa on voimakkaita dualistisia piirteitä. Dualismista huolimatta uskonto ei aseta vastakkain henkeä ja ainetta. Zarathustralaisuus korostaa sekä ihmisen henkistä kehitystä että ruumiin, terveyden ja luonnon merkitystä.

Monet tutkijat katsovat, että zarathustralaisuus vaikutti merkittävästi juutalaisuuteen ja manikealaisuuteen ja sitä kautta kristinuskoon ja islamiin, erityisesti eskatologisten ja demonologisten ilmiöiden osalta.Duchesne-Guillemin 1988, s. 815. Black & Rowley 1987, s. 607b. Lisäksi zarathustralaisuuden uskotaan vaikuttaneen jossain määrin myös kreikkalaiseen filosofiaan, gnostilaisuuteen, buddhalaisuuteen ja Bahai-uskoon. Millainen vaikutus oli, jakaa tutkijoiden mielipiteitä. Vaikutus on luultavasti ulottunut myös toiseen suuntaan. Jotkut tutkijat uskovat zarathustralaisuuden saaneen vaikutteita myös ympärillään olleista monoteistisistä uskonnoista, kuten kristinuskolta sekä erityisesti muilta alueellisilta uskonnoilta joita harjoitettiin Persian valtakunnan alueella aikana jolloin zarathustralaisuuden otaksutaan olleen Persian valtionuskonto. Mithra on zarathustralaisille sekundaarinen jumala. Mithralaisuus esiintyi myöhemmin itsenäisenä uskontona Rooman valtakunnassa.

Vuonna 2012 zarathustralaisia laskettiin olevan noin 111 000. Islaminuskoiset laskevat zarathustralaisuuden ”kirjan uskontoihin”, joihin kuuluvat myös juutalaisuus ja kristinusko.

Historia

pienois|Zarathustralainen symboli faravahar, joka kuvaa ihmisen sielua. 1500-luvulla eaa. Persiaan saapuneet kansat kuuluivat arjalaiseen kansanryhmään, joka tunkeutui Persian lisäksi myös Intiaan. Zarathustralaisen uskonnon perusti muinaisessa Persiassa oletettavasti profeetta Zarasthustra. Hänen elinajastaan ei ole yksimielisyyttä. Todennäköisesti hänen elämästään kertovat tekstit ovat myyttien ja legendojen peittämiä eikä niitä voi tarkastella historialliselta kannalta sellaisinaan.Stausberg, Vevaina & Tessmann 2015, s. 60–61.Roomalainen kirjailija ja oppinut Plinius vanhempi mainitsee Zarathustran teoksessaan Naturalis historia ja sanoo hänen eläneen 6000 vuotta ennen Platonia. Jotkut tutkijat kielelliseen ja sosiologiseen tutkimukseen vedoten pitävät todennäköisempänä elinaikana 1500-lukua eaa, mutta myös 1200-luku eaa. on saanut huomiota. Muut ehdottavat suunnilleen 700–600 lukua eaa., Aikaisempaa ajoitusta on perusteltu esimerkiksi sillä, että Gathat eli Zarathustran laulamiksi sanotut hymnit eroavat muusta liturgisesta kielestä. Tekstin kieli, muinainen avestan kieli, muistuttaa paljon hindulaisten Rigvedassa, veda-kirjallisuudessa esiintyvää sanskriitin kieltä, joka yleensä on ajoitettu noin 1700–1100-luvuille eaa. Tekstit heijastavat myös paimentolaiselämää, jota on pidetty tyypillisenä Iranin tasangolle asettuneille ensimmäisille iranilaisille paimentolaisille. Siksi on ehdotettu Zarathustran kirjoittaneen ne joko tuona aikana tai eläneen alueella eristäytyneessä heimossa jolloin ne olisivat voineet syntyä myöhemminkin. Myös siitä, milloin zarathustralaisuudesta tuli monoteistinen, on keskusteltu. Zarathustra on mahdollisesti uutta uskontoa luodessaan yksinkertaistanut jo olemassa olleita uskonnollisia käsityksiä. Persian kielen sana div on samaa juurta, kuin esimerkiksi latinan ja sanskritin jumalaa tarkoittavat sanat. Zarathustralaiset alkoivat kuitenkin käyttää sanaa demonien ryhmästä, mikä saattaa viitata siihen, että Zarathustra määritteli alueen jo olemassa olevia jumaluuksia pahoiksi hengiksi. Lisäyksiä vanhempaan uskoon olivat myös hienostuneempi teologia. Zarathustralaisuudessa Ahura Mazda edustaa totuutta ja valoa ja Ahriman on puolestaan pimeys ja paha. Tästä hyvän ja pahan dualismista tuli keskeinen osa iranilaista ajattelua. Zarathustralaisuus on sittemmin kehittynyt monoteistisemmäksi, mutta aikanaan siihen sisällytettiin myös muita jumalolentoja enkeleinä tai arkkienkeleinä. Uusi usko onkin ehkä muovautunut alueen uusien asukkaiden kohdatessa uusia vaikutteita ja paineita uudessa ympäristössä ja uusilta naapureilta. Uskonnon vaikutus korostui Akemenidien (648–330 eaa.) ja Sassanidien (226 eaa. – 651 jaa.) hallitsijasukujen aikana. Zarathustralaisuus oli Persian valtionuskonto 500-luvulta ennen ajanlaskumme alkua aina islamilaisten arabien valloitukseen 600-luvulle asti. Tuona aikana zarathustralaisuus levisi Lähi-itään, Keski-Aasiaan ja Kiinaan. Persian jouduttua islamilaisen vallan alle zarathustralaisuus joutui vuosisadoiksi vainon kohteeksi ja lopulta islam syrjäytti sen.

pienois|pysty=1.1|Suur-Persian valtio ulottui vuonna 500 eaa. Akemenidien hallitsijasuvun aikana Lähi-idästä Intiaan. Persialainen traditio sijoittaa Zarathustran elämän vuoteen 570 eaa. Mikäli perinteinen käsitys pitää paikkansa, profeetta Zarathustra oli akemenidien hallitsijasuvun edustajan Kyyros II Suuren aikalainen. Persepoliissa tehdyt arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että hallitsijasuvun kuuluisin edustaja, Kyyros II Suuri, oli zarathustralainen hallitsija.Clark, Peter (1998): Zoroastrianism: An introduction to ancient faith, s. 56. Ajalta on säilynyt piirtokirjoituksia joissa mainitaan Ahura Madza nimeltä. Joissain kirjoituksissa ja rukouksissa esiintyy myös sodan ja sopimusten jumala Mithra tai vedenjumalatar Anahita. Tämä voi merkitä ettei Akemenidien valtakauden alussa zarathustralainen monoteismi ollut vielä vakiintunut.

Aleksanteri Suuren valloitusten yhteydessä hellenistiset uskonnot syrjäyttivät zarathustralaisuuden monilla alueilla. Uskonnon harjoittaminen jatkui silti satoja vuosia tämän jälkeenkin, niin Persiassa kuin myös Anatoliassa, Mesopotamiassa ja Kaukasuksella. Legendan mukaan Aleksanteri Suuri olisi Persepoliin hyökätessään tuhonnut zarathustralaisia tekstejä. Kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen näyttää tuntevan tapahtuman.Siculus, Diodorus. Bibliotheca Historica, 17.72.2–6. Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet Kserkseen palatsin, jossa legendan mukaan pyhiä tekstejä säilytettiin, tulleen poltetuksi ehkä joskus tapahtuman aikoihin mutta ei ole selvää tuhoutuiko poltossa todella uskonnollisia tekstejä. Tapahtumaa ei pidetä historiallisena, ja se on nykyisen kaltaisenakin merkitty muistiin vasta 1000-luvulla.

Sassanidien hallitsijasuvun aikana Persiaa hallitsi zarathustralaisuuden muoto, jota kutsuttiin nimellä zurvanismi. Se sai vaikutteita hellenistisestä filosofiasta. Sassanidien valtakautena maan älyllinen keskus oli Gundishapurin akatemia, joka tarjosi zarathustralaista koulutusta filosofian, lääketieteen ja luonnontieteiden alalta. Tämän akatemian välityksellä myös Platonin filosofinen perintö välittyi jälkipolville. Siitä muodostui maailman älyllinen keskus 500–600-luvulla jaa. Sen koulutuksessa yhdistyi sivistys, joka oli kulkeutunut Intiasta ja Kreikasta Persiaan.

Sassanidien hallitsijasuvun romahdettua valtaan nousi Umaijadien kalifaatti. Tämän seurauksena islam syrjäytti zarathustralaisuuden. Zarathustralaisuuden vaikutus jäi kuitenkin elämään monin tavoin myös islamilaisessa maailmankuvassa. Sassanidien aikana vaikuttanut Gundishapurin akatemia siirsi tieteellisen perintönsä osaksi islamilaista filosofiaa, josta se siirtyi myöhemmin keskiajan eurooppalaiseen filosofiaan.

Uskonnon lähteet

Pyhät kirjoitukset: Avesta

pienois|Zarathustralainen Yazdin tulitemppeli Iranissa. Avesta on zarathustralaisten pyhien kirjojen kokoelma, josta on säilynyt kolme neljäsosaa. Avesta tuli tunnetuksi Euroopassa 1700-luvun lopulla. Avesta on kirjoitettu muinaispersialaisella avestan kielellä, joka muistuttaa sanskritia.

Avesta jakaantuu neljään osaan: Jasna Visparad Vendidad Jašts

Sassanidien hallitsijasuvun aikaisien lähteiden mukaan Avestan vanhin osa, niin sanotut Zarathustran hymnit (gathat) olivat olemassa jo Akemenidien hallitsijasuvun aikana eli vuosien 648 eaa.–330 eaa. aikana. Näihin hymneihin lasketaan Jasna luvut 28–34, 43–51, ja 53.

Zarathustralaiset uskovat Avestan vanhimman osan olevan Zarathustran itsensä kirjoittama. Vanhimpien hymnien nimet ovat Ahunavaiti Gatha (Jasna 28-34), Uštavaiti Gatha (Jasna 43–46), Spentamainju Gatha (Jasna 47-50), Vohukšatra Gatha (Jasna 51), Vahištoišti Gatha (Jasna 53).Clark, Peter, 1998, Zoroastrianism, An introduction to ancient faith, s. 11–12.

Vanhimmat arkeologiset löydöt, joissa käsitellään Avestassa esiintyvää Viisauden herra (ahura mazda) nimistä jumaluutta, sijoittuvat vuoteen 600 eaa. Avestan tekstit siirtyivät suullisesti vuosisatoja. Muoto, jossa Avesta pyhinä kirjoituksina tunnetaan nykyään, perustuu tekstilaitokseen, joka ajoittuu vuoteen 1278. Avestan kirjoituksista on olemassa lukuisia erilaisia käännöksiä, jotka voivat poiketa toisistaan huomattavasti.

Oppi

Luonto ja oikeus

pienois|pysty|vasen|Zarathustralainen Jashan seremonia. Kuvassa siunataan koti. Zarathustralainen uskonto korostaa dualistista erottelua hyvän ja pahan välillä. Zarathustralaisten pyhän kirjan, Avestan mukaan hyvää, totta ja oikeudenmukaista on se, mikä on luonnonmukaista. Oikeudenmukaisesta luonnonjärjestyksestä käytetään avestankielistä sanaa aša. Sanskritin kielessä vastaava luonnonjärjestystä tarkoittava sana on rta.

Zarathustralaisen luomismyytin mukaan Ahura Mazda oli olemassa valossa ja hyvyydessä, kun taas Angra Mainyu eli pimeydessä ja tietämättömyydessä. Ne ovat olleet olemassa toisistaan ​​riippumatta koko ajan ja ilmentävät päinvastaisia ​​aineita. Ahura Mazda ilmaisi itsensä ensin seitsemässä jumalallisessa olennossa nimeltä Amesha Spentas, jotka tukevat häntä ja edustavat persoonallisuuden ja luomisen hyviä puolia sekä lukuisia Yazatoja, palvonnan arvoisia jumalia. Sitten Ahura Mazda loi itse aineellisen ja näkyvän maailman. Ahura Mazda loi kelluvan munanmuotoisen kaikkeuden kahdessa osassa: ensin hengellisen (menog) ja 3000 vuotta myöhemmin fyysisen (getig) maailman. Sen jälkeen Ahura Mazda loi Gayomardin, arkkityyppisen täydellisen ihmisen, ja Gavaevodatan, nautaeläimen (vrt. Auðhumla) ja kaikkien hyväntahtoisten eläinten esiäidin. Angra Mainyu taas loi kaiken pahan ja kieroutuneen, kuten demonit, käärmeet, kärpäset ja kaikki muut inhottavat eläimet hyvien vastineiksi, ihmistä lukuun ottamatta. Sen jälkeen hän hyökkäsi maailmaan minkä yhteydessä sekä alkuperäinen ihminen että nauta kuolevat. Nämä kuitenkin ehtivät tuottaa siemeniä joita Mah (’kuu’ Avestan kielellä) suojelee. Alkuhärän siemenistä kasvaa hyödylliset kasvit ja eläimet, ja alkuihmisen siemenistä kasvi jonka lehdistä tulivat ensimmäinen ihmispari.

Luonnonjärjestys ilmenee kasvien, ihmisten ja eläinten välisenä sopusointuna. Oikeudenmukaista luonnonjärjestystä ylläpitää Jumalallinen Viisaus Ahura Mazda (Viisas herra, myös muodossa Ohrmazd), jonka symbolina toimii aurinko. Auringolla ja tulella on zarathustralaisessa uskonnossa tärkeä rooli. Tästä syystä uskonnon edustajia on kutsuttu ”tulenpalvojiksi”. Parsilaisten temppeleissä palaa ikuinen tuli, joka symboloi jumaluuden kipinää ihmisen sielussa.

Luonnonjärjestyksen vastakohdasta käytetään sanaa drudž, joka tarkoittaa pahaa ja rappiota. Oikeuden- ja luonnon kanssa sopusoinnussa olevat teot edistävät ihmisten ja eläinten välistä harmoniaa, terveyttä ja hyvää mieltä. Luonnonvastaiset teot rikkovat luonnon ja ihmisten välistä harmoniaa. Ne tuottavat sairauksia ja surumielisyyttä. Uskomuksen, toiminnan tai tiedon arvo riippuu siitä edistääkö se elämälle myönteisiä asioita: iloluontoisuutta, terveyttä ja hyvää mieltä.