pienois|pysty|Kahden tunnetun salaliittoteorian, Uuden maailmanjärjestyksen ja Illuminatin, vertauskuvaksi sanotun katkaistun pyramidin kuva Yhdysvaltain dollarin setelissä. Salaliittoteoriaksi kutsutaan ilman riittäviä perusteita ja todisteita esitettyä käsitystä, jonka mukaan jonkin asian takana on salaliitto. Useimmiten salaliittoteoria poikkeaa yleisesti hyväksytystä, tiedeyhteisössä ja tiedotusvälineissä esitetystä selityksestä asioiden kulusta. Tyypillisiä salaliittoteorioita ovat oletukset vaikutusvaltaisten tahojen juonimista poliittisista rikoksista, epädemokraattisten salaseurojen valtapyrkimyksistä sekä salailuoperaatioista. Salaliittoteorioihin uskovat etenkin ääriryhmät, niin oikealla kuin vasemmalla.
Salaliittoteoria on pyrkimys selittää haitallisia tai traagisia tapahtumia pienen, voimakkaan ryhmän toiminnan seurauksiksi. Monessa salaliittoteoriassa oletetaan salaliittolaisten olevan hyvin vaikutusvaltaisia ja kieroja sekä taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Salaliittoteoreetikot etsivät tapahtumasta ja sen raportoinnista poikkeavuuksia, jotka he näkevät todisteina salaliitosta siinä kun muut voivat nähdä niissä vain tavanomaisia inhimillisiä virheitä tai sattumaa. Salaliittoteoriat hylkäävät tapahtumien ympärille hyväksytyn kertomuksen ja saattavat nähdä virallisen versionkin todisteena salaliitosta.
Useissa kyselytutkimuksissa on havaittu, että yhteen salaliittoteoriaan uskova ihminen uskoo usein tavallista useammin myös muihin salaliittoteorioihin. Salaliittoteorioihin uskovia saatetaan arvostella puutteellisesta arvostelukyvystä, herkkäuskoisuudesta ja varomattomasta yksittäistapauksista yleistämisestä. Salaliittoihin uskovilla ihmisillä on kyselytutkimusten perusteella myös muita ihmisiä enemmän uskoa ja kiinnostusta muunkintyyppisiin epätavallisiin käsityksiin, kuten näennäistieteisiin, uskomuslääkintään, yliluonnollisiin ilmiöihin ja taikauskoisuuteen.
Määritelmiä ja rajauksia
Salaliittoteorian sanakirjamääritelmät ovat yleensä kirjaimellisia, ja ne mainitsevat vain oletuksen salaliiton olemassaolosta. Joskus niissä mainitaan, että väitetyt salaliittolaiset, kuten hallitus tai salainen järjestö, ovat vaikutusvaltaisia ja kieltävät kaiken vastuunsa tapahtumasta.Thomas 2013, s. 2. Termiä ”salaliittoteoria” ei kuitenkaan yleisessä kielenkäytössä käytetä minkä tahansa salaliiton oletuksen yhteydessä. Rikollisten tai suuryritysten tavanomaisista juonista ja salaisista suunnitelmista teoretisoiminen ei ole salaliittoteoria, sillä niissä ei katsota olevan mitään erikoista. Salaliittojen tutkija Richard Hofstadter puhuikin salaliittoteorioista selitysten ”tyylinä”.
Etenkin journalismissa, politiikassa ja osassa akateemista tutkimusta on yleistä kutsua salaliittoteorioiksi väitteitä, joita pidetään ilmiselvän harhaisina. Jonkin teorian kutsuminen salaliittoteoriaksi on usein pyrkimys mitätöidä se.Brotherton 2015, s. 79. Salaliittoteoria-sanassa on halventava sävy, ja sitä käytettäessä annetaan ymmärtää, että salaliittoteoriaksi leimattu näkemys on naurettava, väärä, vainoharhainen, perusteeton, kummallinen tai järjenvastainen.Ayto, John: 20th Century Words, s. 15. Oxford University Press, 1999. Birchall, Clare: Knowledge Goes Pop. From Conspiracy Theory to Gossip. Oxford: Oxford University Press.
Salaliitosta syytetään usein poliittista vastustajaa. Kielitieteilijä Noam Chomskyn mukaan ”salaliittoteoria” on eräs niistä termeistä, joita kohteliaat ihmiset käyttävät kirosanojen ja nyrkkien älyllisenä korvikkeena silloin kun kuulevat jotain, josta eivät pidä. Yhdysvaltain hallituksen julkaisemalla, siihen itseensä kohdistuvien salaliittoteorioiden vastaisella sivulla sanotaan: ”Salaliittoteoriat elävät myyttien maailmassa, missä mielikuvitus laukkaa, pelot ohittavat tosiasiat ja todisteet sivuutetaan. Supervaltana Yhdysvallat nähdään usein näiden draamojen roistona.”Thomas 2013, s. 3.
Politiikan tutkijat Cass Sunstein ja Adrian Vermeule rajaavat omassa määritelmässään salaliittoteoriat sellaisiksi teorioiksi, jotka voidaan osoittaa valheellisiksi, mutta rajaavat ulkopuolelle sellaiset, jotka ovat totta tai joiden totuudellisuutta ei voi määrittää.Brotherton 2015, s. 64. Tutkija Kathryn Olmstedin mukaan salaliittoteoria on ”salaliiton oletus, joka voi olla totta tai ei – sitä ei vielä ole todistettu”.Brotherton 2015, s. 65.
Salaliittoteorioiden yleisiä piirteitä pienois|Kuvitelma juutalaisista myrkyttämässä kaivoja. Kuvitus Édouard Drumont’n antisemitistisessä teoksessa vuodelta 1885. Salaliittoteorioihin erikoistuneen psykologi Rob Brothertonin mukaan salaliittoteoriaan kuuluu se, että se on ”laadittu todistamattomaksi”, ja että se on ”vastaamaton kysymys”. Salaliittoteoria siis olettaa yhä meneillään olevan salaliiton, johon kuuluu luonteenomaisesti se, että se ei ole selvinnyt, vaan totuus on vielä paljastamatta ja salaliittolaiset punovat yhä juoniaan tekonsa salaamiseksi. Tutkija Mark Fensterin mukaan salaliittoteorioiden tarkoituksena ei olekaan ainoastaan kuvailla jotain tapahtunutta, vaan niihin kuuluu lupaus paljastaa toistaiseksi piiloon jääneitä juonia, jotta suuret kuulijajoukot saataisiin vakuuttuneeksi teoriasta.Brotherton 2015, s. 65–66.
Salaliittoteorioihin kuuluu joskus oletus siitä, että mikään ei ole sitä, miltä se näyttää: ilmeisin selitys on aina väärä, ja piilossa on aina joitain asioita. Äärimmillään salaliittoteorioihin liittyy koko näkyvän todellisuuden kieltäminen ja oletus, että kaikki ovat kieroja ja toimivat rikollisesti Uuden maailmanjärjestyksen valmistelemiseksi.
Salaliittoteorioiden mukaan salaliittolaiset ovat macchiavellilaisia ja läpeensä pahoja ihmisiä, jotka tavoittelevat omaa etuaan kaikin keinoin. Jokainen tilanteesta hyötyvä voidaan nähdä salaliittolaisena, ja usein he ovat juuri niitä ihmisiä, joiden yleisesti kuvitellaan olevan yleisen edun asialla.Brotherton 2015, s. 72–73.
Jotkin suositut salaliittoteoriat, kuten syyskuun 11. päivän terrori-iskuja koskevat, olettavat kyseessä olleen lavastetun hyökkäyksen, jossa hallinto hyökkää ulkopuoliseksi tekeytyen omia kansalaisiaan vastaan päästäkseen aloittamaan sodan tai voidakseen laatia sortolakeja. Tällöin salaliittoteoreetikot puhuvat ”virallisesta totuudesta”, jota he pitävät täytenä valheena tai korkeintaan yhtenä mahdollisena teoriana. Toisinaan salaliittoteoria tosin syntyy jo nopeasti ennen minkään muun teorian tulemista julki.
Salaliittoteorian kehittämisen motiivit Yleinen syy kehitellä tai kannattaa jotain salaliittoteoriaa on se, että henkilö uskoo siihen liitettyihin väitteisiin ja pitää siksi teoriaa totena. Filosofi Juha Räikän mukaan kaikki tiettyä salaliittoteoriaa kannattavat henkilöt eivät kuitenkaan välttämättä itse usko kyseiseen teoriaan. Räikkä erottaa kuusi muutakin syytä siihen, miksi jotain salaliittoteoriaa voidaan kehitellä ja levittää. Salaliittoteoria voidaan keksiä vitsinä ja sitä levitetään vain siksi, että se on hauska. Toiseksi salaliittoteorioista voi hyötyä taloudellisesti esimerkiksi kirjoittamalla sitä käsitteleviä kirjoja. Kolmas syy levittää väitteitä salaliitosta on oman nahan pelastamiseksi esimerkiksi silloin, kun henkilöä syytetään julkisesti jostain väärinkäytöksestä. Neljänneksi, salaliittoja voidaan keksiä propagandan tueksi, kun tarkoituksena on mustamaalata jotain poliittista tahoa tai valtiota. Viides salaliiton levittämisen syy voi olla salaliittoteoria yhtenä keinona pyrkimyksessä vaikeuttaa päätöksentekoa aiheuttamalla hämmennystä. Vaikka tällaisten salaliittoteorioiden keksijät eivät teorioihinsa uskoisikaan, niiden kuluttajat kuitenkin usein saadaan uskomaan niihin. Kuudes syy levittää salaliittoteoriaa voi olla todellisen salaliiton suojelu. Kun jostain tapahtumasta aletaan levittää ilmeisen virheellistä salaliittoteoriaa, ihmiset voidaan saada uskomaan, että mitään todellistakaan salaliittoa ei ole ollut.Räikkä 2021, s. 94–103.
Salaliittoteorioiden levittämistä, niihin uskomista ja niiden ”kannattamista” voidaan pitää demokratian toteutumisen kannalta ongelmallisena. Politiikan tutkijat Ari-Elmeri Hyvönen ja Niko Pyrhönen erottelevat seuraavat ongelmat. Salaliittoteorioihin uskominen saattaa lisätä alttiutta poliittiselle ekstremismille eli sellaiselle ääriajattelulle, jossa myös väkivalta hyväksytään osaksi politiikan keinovalikoimaa. Salaliittoajattelu saattaa myös tehdä mielipiteiden vaihdon mahdottomaksi, sillä demokraattisen keskustelun lähtökohtana on se, että ihmisillä on jokseenkin jaettu käsitys todellisuudesta. Faktatietoon kohdistuva erimielisyys tekee näin ollen keskustelun erittäin hankalaksi. Viime vuosikymmeninä on myös alettu puhua uudesta salaliittoajattelusta, uuskonspirasismista, jossa salaliittoteoreettisia väitteitä käytetään poliittisten vastustajien ärsyttämiseen ja demokraattisen keskustelun tietoiseen manipulointiin.Hyvönen & Pyrhönen 2023, s. 12–20, 73–83.
Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset
Salaliittoteorioihin uskovia saatetaan arvostella puutteellisesta arvostelukyvystä, herkkäuskoisuudesta ja varomattomasta yksittäistapauksista yleistämisestä. Salaliittoihin uskovilla ihmisillä on kyselytutkimusten perusteella myös muita ihmisiä enemmän uskoa ja kiinnostusta muunkintyyppisiin epätavallisiin ja ”vääräoppisiin” käsityksiin ja ilmiöihin, kuten new ageen, homeopatiaan, yliluonnollisiin ilmiöihin ja taikauskoisuuteen. Useissa kyselytutkimuksissa on havaittu, että yhteen salaliittoteoriaan uskova ihminen uskoo usein tavallista useammin myös muihin salaliittoteorioihin. Kun ihmisille annetaan luettelo salaliittoteorioista ja pyydetään heitä arvioimaan niiden uskottavuus jollain numeroasteikolla, saman vastaajan kaikkien vastausten on tapana kasaantua asteikon jompaankumpaan päähän tai keskelle.
Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhdistää avoimuus uusille kokemuksille, epäluottamus sekä machiavellismi. Heillä on usein epämiellyttävä luonne (), eli he eivät ole erityisen luotettavia, yhteistyökykyisiä tai hyväntahtoisia. Machiavellismi tarkoittaa taas sitä, että he ovat niin keskittyneitä omiin päämääriinsä, että he ovat valmiita huijaamaan, hyväksikäyttämään ja manipuloimaan muita saavuttaakseen tavoitteensa. Salaliittoteorioihin uskovilla on keskivertoa todennäköisemmin narsistisia piirteitä sekä liioiteltu käsitys omasta itsestään. Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin vahvasti uskovat ihmiset ovat muita todennäköisempiä yliarvioimaan asioiden tapahtumisen todennäköisyyden, näkemään liian helposti asiayhteyksiä paikoissa, joissa niitä ei ole olemassa, sekä he ovat keskivertoa vähemmän analyyttisia ajattelussaan.
pienois|pysty|”Globaali eliitti”. Graffiti Britanniassa. Salaliittoteorioihin vahvasti uskovilla on muita suurempi tarve kokea olevansa ainutlaatuisia ja he kokevat salaliittoteorioiden kautta olevansa muita tiedostavampia ajankohtaisista tapahtumista. Masonin (2002) mukaan salaliittoteorioihin uskovat näkevät asiat salaisen tiedon kertomuksen kautta ja että he uskovat, että heillä on salaista tietoa, mitä muilla ei ole saatavilla. Lantian ym. mukaan tämä vahvistaa heidän omaa käsitystä omasta ainutlaatuisuudestaan, joka on taas yhteydessä korostuneeseen narsismiin. Cichocka ym. (2016) havaintojen mukaan paranoidiset ajatukset toimivat yhdistävänä välittäjänä salaliittoteorioiden ja yksilöllisen narsismin välillä salaliittoteorioihin uskovilla henkilöillä.