David Keith Lynch (20. tammikuuta 1946 Missoula, Montana, Yhdysvallat – 15. tammikuuta 2025) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja sekä kuvataiteilija ja valokuvaaja. Hänet tunnettiin omaperäisestä tyylistään, ja hänen elokuviaan yhdistää vahvasti surrealistinen sävy. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat muun muassa elokuvat Elefanttimies (1980), Blue Velvet (1986) ja Mulholland Drive (2001) sekä yhdessä Mark Frostin kanssa luotu televisiosarja Twin Peaks (1990–1991, 2017). pienoiskuva|David Lynch vuoden 1990 Emmy-palkintogaalassa.
Elämä
Lynchin taideopinnot
Lynchin isä oli maatalousministeriön tutkija, minkä takia perhe joutui muuttamaan alati. Monet Lynchin kotikaupungeista muistuttivat niitä idyllisiä mutta outoja pikkukaupunkeja, joihin hän sijoitti myöhemmin useat elokuvistaan.Rodley 2007, s. 17–21, David Lynchillä on suomenruotsalaisia sukujuuria: hänen äidinpuoleinen isoisänsä, sukunimeltään Sundholm, muutti nuorena miehenä Suomesta Yhdysvaltoihin.http://juhansuku.blogspot.fi/2007/11/david-lynch-suomalainen.html
Vuonna 1964 Lynch pääsi opiskelemaan bostonilaiseen taidekouluun, mutta jätti opinnot pian kesken ja aloitti ne jälleen Pennsylvaniassa. Tuolloin hän tapasi myös tulevan vaimonsa Peggy Reaveyn. Reaveyn kanssa hän sai tyttärensä Jenniferin, josta myös tuli myöhemmin elokuvaohjaaja. Lynch ja Reavey asuivat Philadelphian pahamaineisimmalla alueella, jonka kurja ilmapiiri epäilemättä heijastui myöhemmin tärkeänä osana Lynchin rujoa elokuvamaailmaa.Rodley 2007, s. 63–66.
Lynch ei alun perin ollut kiinnostunut elokuvista oman taiteensa välineenä, vaan opiskeli kuvataidetta tyydyttääkseen kunnianhimoaan maalarina. Lynch sai kuitenkin idean tehdä ”liikkuvan maalauksen” ja osallistua sillä Pennsylvanian taideakatemiansa jokavuotiseen kokeelliseen maalauksen ja kuvanveiston kilpailuun. Lynchin teos ”Kuusi miestä voi pahoin” oli stop motion -tekniikalla toteutettu animaatio ja se heijastettiin kaksi kertaa kolme metriä suurelle kankaalle. Lynch piti sitä kertaluontoisena ja kalliina kokeiluna – toteutus oli maksanut noin 200 dollaria – mutta eräs hänen projektinsa nähnyt tilasi Lynchiltä samanlaisen kotiinsa.Lynch 2008, s. 22–23.
Eraserhead
Vuonna 1967 Lynch teki elokuvakoulussa pari muutaman minuutin mittaista lyhytelokuvaa, ja myöhemmin 34-minuuttisen elokuvan The Grandmother. Lopulta syntyi Eraserhead (1977), Lynchin ensimmäinen pitkä elokuva. Pienistä pätkistä lähtenyt, viisivuotiseksi hankkeeksi venynyt, pieni ja äärimmäisen omalaatuinen filmi leimattiin jopa liian sairaaksi julkaista. Lopulta Eraserhead näki kuitenkin päivänvalon ja saavutti nopeasti kulttimaineen.
Viisivuotisen työrupeaman aikana Lynchin ja Reaveyn avioliitto päättyi, ja Eraserheadin ilmestymisvuotena 1977 Lynch avioitui toisen vaimonsa Mary Fiskin kanssa.
Elefanttimies
Lynch nousi suuren yleisön tietoisuuteen seuraavalla elokuvallaan. Tositapahtumiin ja Sir Frederick Trevesin kirjaan perustuva Elefanttimies (The Elephant Man, 1980) oli kaukana Eraserheadista, vaikka tyyli pysyikin painostavana. Elokuvan tuotti Mel Brooks, ja päärooleissa nähtiin John Hurt sekä Anthony Hopkins. Elefanttimieheksi kutsutun John Merrickin elämästä kertovaa filmiä ylistivät niin kriitikot kuin yleisökin, ja se sai peräti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta. Vuonna 1982 syntyi Austin, David Lynchin toinen lapsi. Sittemmin hänellä on ollut kaksi pientä roolia isänsä töissä: Pierre Tremond Twin Peaksissa sekä Devon Berkin kuski Inland Empiressä.
Dyyni
Pian Elefanttimiehen jälkeen Lynch palkattiin filmatisoimaan scifiromaani Dyyni (Dune, 1984). 40 miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva jäi kaksikymmentä miljoonaa dollaria tappiolle ja siitä tuli hänen uransa suurin floppi. Elokuvan sekavuutta arvosteltiin ja se sai yleisesti kielteisiä arvosteluja. Myöhemmin Lynch on todennut, ettei hänen olisi ikinä pitänyt ohjata Dyyniä.Dune: Retrospective, Extrovert magazine .
Suosio kasvaa elokuvien Blue Velvet ja Villi sydän myötä
Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (1986) nosti Lynchin kuitenkin jälleen suursuosioon. Elokuvassa ilmenevät selkeästi Lynchin tavaramerkit: pikkukaupunkiin sijoittuva, synkkä mutta romanttinen trilleri. Uskaliaasti väkivaltaista seksiä ja ihmismielen kiemuroita esittelevä elokuva toi Lynchille toisen Oscar-ehdokkuuden, mutta herätti myös paljon kohua. Lynch ja Mary Fisk erosivat vuonna 1987, minkä jälkeen huhuiltiin Lynchin ja Blue Velvet -tähti Isabella Rossellinin romanssista. Rossellini oli mukana myös Lynchin seuraavassa elokuvassa Villi sydän (Wild at Heart, 1990). Elokuva nappasi Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun. Nyt Lynchin elokuviin oli löytynyt myös vakiosäveltäjä: Lynchin tiivis yhteistyö Angelo Badalamentin kanssa oli sittemmin tärkeä osa hänen elokuviensa ilmapiiriä.
Twin Peaks
Samoihin aikoihin Lynch oli tekemässä pilottia ensimmäiselle televisiosarjalleen yhdessä Mark Frostin kanssa. Twin Peaks laajeni suosituksi sarjaksi, joka esitettiin ensimmäisen kerran 1990–1991. Kaksi vuotta myöhemmin Lynch ohjasi sarjan jatkoksi myös elokuvan, jossa valotettiin tapahtumia ennen varsinaista murhaa. Twin Peaks – Tuli kulje kanssani (Twin Peaks: Fire Walk with Me, 1992) ei kuitenkaan saanut yhtä lämmintä vastaanottoa kuin itse sarja, mutta fanien keskuudessa elokuvaa on yleisesti pidetty arvossa. Vuoden 2017 aikana esitettiin 18-jaksoinen Twin Peaks: The Return, joka on jatko-osa kahdelle ensimmäiselle Twin Peaksin tuotantokaudelle sekä elokuvalle.
Lynchin ja Frostin toinen televisiosarja On the Air (1992) ei menestynyt.
Lost Highway
Villi sydän -romaanin kirjoittanut Barry Gifford alkoi kirjoittaa Lynchin kanssa 1990-luvun puolivälissä uutta elokuvakäsikirjoitusta. Lost Highway (1997) oli unenomainen palapeli, joka yhdisteli eri elokuvagenrejä.
The Straight Story
The Straight Story (1999) ei tunnu selittelemättömässä kiltteydessään Lynchiltä juurikaan. Kyseessä on kuitenkin paljon kiitelty, tositapahtumiin perustuva elokuva Alvin Straightistä, joka lähtee tapaamaan aivohalvauksen saanutta veljeään toiseen osavaltioon kulkuneuvonaan ruohonleikkuri. Elokuvassa pääosaa esittänyt Richard Farnsworth sairasti syöpää, ja teki itsemurhan elokuvan valmistumisen jälkeen. Elokuva jäi hänen viimeisekseen.
Mulholland Drive
The Straight Storyn jälkeen Lynch palasi tuttuihin kuvioihinsa. Mulholland Drive (Mulholland Dr., 2001) on pitkälti samanlainen elokuva kuin Lost Highway, vaikkakin selvästi pehmeämpi ulkoasultaan. Alun perin televisiosarjaksi suunniteltu Mulholland Drive näki vastoin odotuksia päivänvalon, kun Studio Canal suostui tuottamaan sen elokuvana.
Inland Empire
Mulhollandin jälkeen Lynch on auttanut myös muita, omasta mielestään lupaavia ohjaajanalkuja pääsemään alkuun urallaan – esimerkkinä Eli Roth (Cabin Fever, 2002). Vuonna 2006 Lynchiltä tuli ensi-iltaan Inland Empire. Tämä lähes kolmen tunnin mittainen elokuva kuvattiin kolmen vuoden aikana ilman valmista käsikirjoitusta halvalle digivideokameralle.nyt.hs.fi. Viitattu 16.11.2007. Pääroolia näyttelevä Laura Dern palasi 16 vuoden tauon jälkeen yhteistyöhön Lynchin kanssa.
Dokumenttielokuva Lynch (2007) kuvaa ohjaajaa työssään Inland Empiren kuvausten aikoihin.
Lynch ja Suomi Lynch harjoitti transsendenttistä meditaatiota 1970-luvun alusta lähtien ja vuonna 2007 hän vieraili Suomessa markkinoimassa mietiskelytekniikasta kertovaa kirjaansa. Hän kertoi tuolloin aikeestaan perustaa "Voittamaton Suomi -yliopisto". Samalla vierailulla Lynch kertoi omaavansa suomalaisia sukujuuria. Hänen äitinsä isoisä oli syntyjään Suomesta, Säkylästä, Sundholmien suvusta. Lynchin äidin isoäiti taas on kotoisin Laihialta Konsterin suvusta.
Vuonna 2022 Helsinki Photo Festival -organisaatio toi Helsinkiin David Lynchin valokuvanäyttelyn "Infinite Deep", joka oli esillä Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevassa entisessä laivaterminaalissa. Näyttelyssä oli 120 Lynchin valokuvaa. Näyttelyyn kuului myös huone, jossa pystyi kokemaan Twin Peaks -tunnelmia.
Lynchin elämän loppuvaiheet Vuonna 2024 Lynch kertoi sairastavansa keuhkolaajentumaa elinikäisen tupakoinnin seurauksena. Hän ei pystynyt kävelemään pitkiä matkoja ja pelko kohtalokkaasta tartuntataudista esti häntä poistumasta kotoaan. Hän kuitenkin jatkoi työskentelyä edelleen elokuvien parissa käsikirjoitus- ja animaatioelokuvahankkeiden muodossa.
Lynch kuoli 78-vuotiaana sydämenpysähdykseen, joka johtui kroonisesta keuhkosairaudesta. Kuolintodistuksessa myös nestehukka mainittiin merkittäväksi kuolemaa edistäneeksi tekijäksi.
Lynchin muut taiteelliset tuotokset
Elokuviensa ohella Lynch teki myös kuvataidetta ja julkaisi musiikkia. Vuosina 1983–1992 Lynch piirsi viikoittaista strippisarjakuvaa Los Angeles Reader -lehteen. Sittemmin sitä julkaistiin myös The Baltimore Sun -lehdessä.Lynch 2008, s. 44–45.
Palkinnot
1990 Cannesin elokuvajuhlilla elokuva Villi sydän palkittiin Kultaisella palmulla. 2001 Cannesin elokuvajuhlilla Lynch palkittiin parhaan ohjaajan palkinnolla elokuvasta Mulholland Drive. 2006 syyskuussa Lynch sai elämäntyöstä myönnettävän Kultaisen leijonan Venetsian elokuvajuhlilla. 2019 Lynchille myönnettiin Oscar-kunniapalkinto. "To David Lynch, for fearlessly breaking boundaries in pursuit of his singular cinematic vision." 2025 Lynchille myönnettiin postuumisti Writers Guild Awardsin elämäntyöpalkinto Laurel Award for Screenwriting Achievement. "Writer-director David Lynch’s uncompromising vision pushed the boundaries of filmmaking. We’re proud to honor him and his legacy."
Filmografia (ohjaajana)
Teatterielokuvat Eraserhead (1977) Elefanttimies (The Elephant Man, 1980) Dyyni (Dune, 1984) Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (Blue Velvet, 1986) Villi sydän (Wild at Heart, 1990) Twin Peaks – Tuli kulje kanssani (Twin Peaks: Fire Walk with Me, 1992) Lost Highway (1996) The Straight Story (1999) Mulholland Drive (2001) Inland Empire (2006)
Televisio Twin Peaks (1990-1991) On the Air (1992) Hotel Room (1993) Twin Peaks: The Return (2017)
Lyhytelokuvat Six Men Getting Sick (1966) The Alphabet (1968) The Grandmother (1970) The Amputee (1974) The Cowboy and the Frenchman (1988) Industrial Symphony No. 1: The Dream of the Broken Hearted (1990) Lumière: Premonitions Following an Evil Deed (1996) Darkened Room (2002) Boat (2007) What Did Jack Do? (2017)
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta David Lynch -teemanumero, Filmihullu 2/2012. Rodley, Chris: ”David Lynch – eksyneenä pimeydessä ja sekasorrossa”, Filmihullu 4–5/1997. Taskinen, Mikko: ”David Lynch, kynnyksen taiteilija”, Takoja : antroposofinen kulttuurilehti 27 (1999) : 1, s. 18–20.
Aiheesta muualla
David Lynchin viralliset kotisivut. David Lynch biography by Finn Film Entertainment .
Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Yhdysvaltalaiset televisio-ohjaajat Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvatuottajat Luokka:Yhdysvaltalaiset taidemaalarit Luokka:Amerikansuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1946 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit