Puolan merivoimat () on yksi Puolan asevoimien kolmesta puolustushaarasta, ja sen tehtävänä on maan merialueen puolustaminen.
Merivoimat perustettiin Puolan itsenäistyttyä uudelleen ylipäällikkö Józef Piłsudskin käskyllä 28. marraskuuta 1918. Puolan merivoimat koostuvat nykyisin laivastosta, merivoimien lentoprikaatista sekä rannikkopuolustusjoukoista. Puolan merivoimilla on kaikkiaan 149 alusta, joista viisi on sukellusveneitä, yksi (museo)hävittäjä, kaksi fregattia, kolme korvettia ja viisi ohjusvenettä. Laivaston alusten etuliitteenä on perinteisesti käytetty lyhennettä ORP ().
Maan merivoimat on suunniteltu toimimaan sodan aikana nimenomaan Itämerellä, minkä lisäksi ne vastaavat pelastuspalvelusta ja merentutkimuksesta. Puolan merivoimat osallistuivat Irakin sotaan tarjoamalla logistista tukea.Watson, Bruce W. et al s. 260
Merivoimien organisaatio pienoiskuva|vasen|Puolan merivoimien lippu. Merivoimat muodostuu kahdesta erillisestä laivueesta ja merivoimien lentoprikaatista. Laivueet ovat Gdańskiin sijoitettu 3. laivue ja Świnoujścieen sijoitettu 8. Rannikkopuolustuslaivue, ja lisäksi on 1. merivoimien lentoprikaati, joka myös on sijoitettu Gdańskiin.
Merivoimien tärkeimpänä tehtävänä on maan aluevesien, rannikkoalueen ja maan etujen puolustaminen. Muina tehtävinä on Naton operaatioihin osallistuminen esimerkiksi Lähi-idässä sekä etsintä- ja pelastuspalvelu Itämerellä.
Puolan merivoimien historia Arkeologisten tutkimusten perusteella Puolan rannikko oli slaavilaisten heimojen asuttama jo varhain. Heimot kalastivat, kävivät rannikkokauppaa ja harjoittivat merirosvousta.Peszke, Michael Alfred s. 9
Puolan laivaston ensimmäisenä varsinaisena saavutuksena pidetään kolmetoistavuotisen sodan (1454–1466) aikaista tapausta, jossa vuonna 1456 kolmetoista Gdańskin kaupungin varustamaa alusta ryösti Königsbergiin matkalla olleen alankomaalaisen saattueen, joka kuljetti saksalaisen ritarikunnan tavaroita. Vuonna 1457 Gdańskin kaupungin varustamat kaljuunat tuhosivat Tanskan ja Kuurinmaan muodostaman laivaston Bornholmin edustalla. Menestyksensä jälkeen gdańskilaiset joukot hävittivät aluksia Lyypekissä, Rostockissa ja Stralsundissa. Vuonna 1463 Puolan hallitsija kokosi laivaston torjuakseen saksalaisen ritarikunnan ja Tanskan laivaston maihinnousun. Seuranneessa Veikselinhaffin taistelussa neljästäkymmenestäneljästä hyökänneestä aluksesta selvisi ainoastaan yksi, joka kuljetti saksalaisen ritarikunnan suurmestaria. Voitto takasi maalle esteettömän pääsyn Itämerelle. Toisessa Thornin rauhassa 1466 Puolalle luovutettiin Gdańskin kaupunki, mikä mahdollisti merikelpoisen laivaston ylläpidon. Lisäksi se sai Toruńin, Elblągin, Olsztynin ja Malborkin. Voitettuaan Venäjän keisarikunnan laivaston 1561 maa sai hallintaansa toisen tärkeän sataman Riiasta.Peszke, Michael Alfred s. 10
Olivan taistelussa 1627 saavutettu voitto Ruotsin laivastosta varmisti maan alusten pääsyn Atlantille ja mahdollisti kaupankäynnin kaikkialla Euroopassa. Kuningas Sigismund II perusti 1625 kuninkaallisen laivaston esikunnan () eli amiraliteetin, jolle Sejmin 1637 luovuttama määräraha mahdollisti laivaston luomisen. Laivaston saama taloudellinen tuki jäi vähäiseksi, ja se kuihtui vuoteen 1650 mennessä.Peszke, Michael Alfred s. 10–11
Kuurinmaan herttuakunnalla oli kuitenkin samanaikaisesti voimakas laivasto, joka perusti siirtokunnat muun muassa Tobagoon Länsi-Intian saaristoon (Uusi Kuurinmaa) ja Gambianjoen suistoon. Puola-Liettua ei kuitenkaan valtiona perustanut olemassaolonsa aikana merkityksellistä laivastoa.
Luominen 1918–1939 Puolan tasavallan merivoimat perustettiin 28. marraskuuta 1918, vain seitsemäntoista päivää itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Perustettaessa niille asetettiin kaksi tehtävää, jotka olivat Pommeriin kohdistuvien vaatimusten tukeminen sekä maan vesireittien suojaaminen. Tehtävien täyttämiseksi laivaston käyttöön asetettiin aluksia, jotka oli kerätty siviileiltä ja aseistettu. Samalla aloitettiin varsinaisten sotalaivojen suunnittelu. Laivaston ensimmäisenä komentajana oli Bogumił Nowotny.Gardiner, Robert (ed.), Conway's 1906–1921 s. 419
Versailles’n rauhan perusteella Puolan merivoimille siirrettiin joulukuussa 1919 kuusi Saksan keisarillisen laivaston torpedovenettä, mikä oli Puolan edustajien mielestä aivan liian vähän. Puolan edustajien mukaan heille olisi pitänyt luovuttaa kaksi risteilijää, kaksi hävittäjää sekä sukellusveneen torjunta-aluksia, moottoriveneitä ja tukilaivoja. Alukset siirrettiin Puolalle joulukuussa 1919.
Puola määritteli alueelleen 42 merimailin rajan 10. helmikuuta 1920. Samalla Gdańskista tehtiin vapaakaupunki. Merivoimien tukikohdat sijaitsivat Puckissa ja Helissä. Gdańskin varustelu sotasatamaksi aloitettiin 1922.
Maa aloitti laivastonsa nykyaikaistamisen 1920- ja 1930-luvuilla merivoimien esikuntapäällikön, vara-amiraali Jerzy Świrskin ja laivaston komentajan kontra-amiraali Józef Unrugin johdolla. Maan ensimmäiset uutena hankitut sota-alukset olivat tammikuussa 1920 Danziger Werftiltä tilatut neljä Warszawa-luokan jokimonitoria, jotka valmistuivat vuoden loppuun mennessä. Alukset sijoitettiin Veikselille. Veikselille ja toinen Pinajoelle asetettu laivasto-osasto olivat ainoat merkitykselliset laivastoyksiköt sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan 1919–1921.
Puolan ja Neuvostoliiton välisissä rauhanneuvotteluissa Riiassa 1921 Puola vaati kahta Gangut-luokan taistelulaivaa, kymmentä suurta hävittäjää, viittä sukellusvenettä, kymmentä miinanraivaajaa sekä 21 tuki- ja kuljetusalusta. Näiden lisäksi Neuvostoliiton olisi tullut vielä luovuttaa kaksi keskeneräistä Svetlana-luokan risteilijää sekä muuta kalustoa. Vaikka vaatimuksia lievennettiin myöhemmin, neuvottelujen tuloksena 18. maaliskuuta 1921 solmittu Riian rauhansopimus ei edellyttänyt sotalaivojen luovuttamista Puolalle.
Merivoimat tilasi 1923 Krakovasta vielä kaksi jokimonitoria, jotka olivat viimeinen varsinainen jokilaivueisiin tehty hankinta. Vuonna 1924 laadittu kunnianhimoinen hankintasuunnitelma käsitti kaksi risteilijää, kuusi hävittäjää, 12 torpedovenettä ja 12 sukellusvenettä, ja suunnitelma oli tarkoitus toteuttaa kahdentoista vuoden aikana. Hankintasuunnitelman perusteella anottiin varoja yhdeksän sukellusveneen, kelluvan telakan sekä vanhan Ranskan laivaston risteilijän Desaix’n tilaamiseksi, mutta maan taloudellisen tilanteen heikkenemisen vuoksi voitiin tilata ainoastaan kolme sukellusvenettä. Yllättäen kuitenkin annettiin lisävaltuutus kahden hävittäjän tilaamiseksi Ranskasta.Gardiner, Robert (ed.), Conway's 1922–1946 s. 347Warship Volume IV s. 59
1930-luvun lama esti kaikki hankinnat. Mahdollisuus uusiin tilauksiin tuli talouden toipuessa 1933, jolloin puolalaisilta telakoilta tilattiin neljä miinanraivaajaa. Suuremmat alukset oli kuitenkin tilattava ulkomailta, ja 1934 tilattiin miinalaiva Ranskasta ja kaksi hävittäjää J. Samuel White and Companyltä Britanniasta.
Pommerin hallinnasta nousseen keskustelun seurauksena kansanliike keräsi varat sukellusveneen hankkimiseksi 1935, ja tilaus tehtiin Alankomaista. Samalla valtio rahoitti toisen sukellusveneen. Hieman ennen toisen maailmansodan puhkeamista esitettiin 17 moottoritorpedoveneen hankintaa.
Saksan sotilaallisen mahdin nousu aloitti Puolan varustautumisen. Laivasto teki 1936 suunnitelman, jonka mukaan seuraavien kuuden vuoden aikana tuli hankkia kahdeksan hävittäjää, 12 sukellusvenettä, miinalaiva, 12 miinanraivaajaa ja 10 moottoritorpedovenettä. Ohjelmaa kuitenkin supistettiin esiteltäessä voimakkaasti, ja lopulta se sisälsi ainoastaan kaksi hävittäjää, kaksi sukellusvenettä, kaksi miinanraivaajaa ja kaksi moottoritorpedovenettä, jotka tilattiin ennen sodan puhkeamista. Lisäksi suunniteltiin kahden miinanraivaajan ja viiden moottoritorpedoveneen hankintaa sekä Wicher-luokan alusten nykyaikaistamista.
Puolan laivaston kalusto ennen toista maailmansotaa Torpedoveneet: Saksan keisarikunnan laivaston A56-luokan rannikkotorpedoveneet ORP Krakowiak (ent. A64) ORP Kujawiak (ent. A68) ORP Ślązak (ent. A59) Saksan keisarikunnan laivaston A80-luokan rannikkotorpedoveneet ORP Goral (ent. A80) vuodesta 1922 alkaen ORP Podhalanin Saksan keisarikunnan laivaston V105-luokan torpedoveneet ORP Mazur (ent. V105, ent. Alankomaiden laivaston Z1) ORP Kaszub (ent. V108, ent. Alankomaiden laivaston Z4)
Tykkiveneet: Filin-luokka ORP General Haller (ent. Vodorez) ORP Komendant Piłsudski (ent. Lun)
Hävittäjät: Wicher-luokan hävittäjät ORP Wicher ja ORP Burza Grom-luokan hävittäjät ORP Grom ja ORP Błyskawica
Sukellusveneet: Wilk-luokan sukellusveneet ORP Ryś, ORP Wilk ja ORP Żbik Orzeł-luokan sukellusveneet ORP Orzeł ja ORP Sęp
Muut: miinalaiva ORP Gryf Warszawa-luokan jokimonitorit ORP Warszawa, ORP Horodyszcze, ORP Pińsk ja ORP Mozyrz (myöhemmin Toruń) Kraków-luokan jokitykkiveneet ORP Kraków ja ORP Wilno Tanskasta ostetut entiset Saksan keisarillisen laivaston FM-luokan miinanraivaajat ORP Czajka (ent. FM27), ORP Jaskółka (ent. FM2), ORP Mewa (ent. FM31) ja ORP Rybitwa (FM28) Jaskółka-luokan miinanraivaajat ORP Czajka, ORP Jaskółka, ORP Mewa, ORP Rybitwa, ORP Czapla ja ORP Żuraw Lisäksi runsaasti aseistettuja siviilialuksia
Toinen maailmansota 1939–1945 pienoiskuva|Hävittäjä ORP Grom, joka upposi taisteluissa Narvikin lähellä Norjassa 1940. Saksan hyökättyä Puolaan Puolan merivoimat oli valmistautumaton ja sen kehitysohjelmat kesken. Paras kalusto siirrettiin Peking-suunnitelman mukaisesti Britteinsaarille, jossa ne liittyivät liittoutuneiden laivastoihin. Hävittäjät ORP Burza, ORP Blyskawica ja ORP Grom lähtivät 30. elokuuta merelle kohti Skotlantia ja Leithin laivastotukikohtaaPeszke, Michael Alfred s. 36. Hävittäjien lisäksi Britteinsaarille matkasivat sotatoimien alettua sukellusveneet ORP OrzelPeszke, Michael Alfred s. 39 ja ORP WilkPeszke, Michael Alfred s. 42–49, ja loput kolme internoitiin RuotsiinPeszke, Michael Alfred s. 40–41 Sukellusveneet osallistuivat ennen lähtöään operaatio Worekiin, jossa niiden tehtävä oli estää rannikkolinnakkeiden ampuminen mereltä.Peszke, Michael Alfred s. 43
Puolaan jääneet alukset osallistuivat maansa puolustamiseen muun muassa miinoittamalla rannikkoa. Pääosa aluksista tuhoutui ilmahyökkäyksissä tai miehistö upotti ne. Saksalaiset nostivat osan aluksista ja liittivät ne laivastoonsa.Peszke, Michael Alfred s. 49–50
Sodan aikana marraskuussa 1939 Puolan pakolaishallituksen laivastolle luovutettiin Pariisissa allekirjoitetun yhteistyösopimuksen mukaisesti runsaasti aluksiaPeszke, Michael Alfred s. 57 ja Liite A. Muun muassa Belgian ja Ranskan antauduttua Brittensaarille jäi runsaasti aluksia, joiden miehistöt palasivat perheidensä luokse mannermaalle, esimerkiksi hävittäjä Ouragan, partioalukset Medoc ja Pomerol ja sukellusveneidentorjunta-alukset Ch-11 ja Ch-15. Näin saaduista aluksista kuitenkin osa palautettiin Vapaan Ranskan laivastolle.Peszke, Michael Alfred s. 72–73 Britannian kuninkaallinen laivasto luovutti muun muassa kaksi risteilijää, seitsemän hävittäjää, kolme sukellusvenettä ja muutamia pienempiä aluksia. Laivaston alukset osallistuivat liittoutuneiden mukana sotatoimiin NorjassaPeszke, Michael Alfred s. 63–65 ja Dunkerquen evakuointiinPeszke, Michael Alfred s. 67–68, Saksan laivaston taistelulaivan Bismarckin upottamiseenPeszke, Michael Alfred s. 81–83, saattueiden suojaamiseen Atlantilla, JäämerelläPeszke, Michael Alfred s. 109–132 ja Välimerellä (operaatio Halberd, Harpoon)Peszke, Michael Alfred s. 95–96 sekä Pohjois-Afrikan, Sisilian, Calabrian, Salernon, Anzion, Etelä-RanskanPeszke, Michael Alfred s. 139–140 ja Normandian maihinnousuihinPeszke, Michael Alfred s. 151–160.
Sodan aikana sen aluksista tuhoutui risteilijä, neljä hävittäjää, miinalaiva, torpedovene, kaksi sukellusvenettä ja pienempiä aluksia, kaikkiaan 26 alusta, joista pääosa jo Puolan taisteluiden aikana syyskuussa 1939.
Toisen maailmansodan jälkeen (Varsovan liitto)