Golf on mailapeli, jossa pelaajat yrittävät lyödä golfpalloa reikään. Golfradalla on yhdeksän tai 18 jaksoa eli reikää, ja pelaajien tavoitteena on käyttää koko radan läpäisemiseen mahdollisimman vähän lyöntejä. Rei’ille johtavat väylät voivat olla pituudeltaan useita satoja metrejä. Pelaaja aloittaa jokaisen reiän lyömällä palloa tiiauspaikalta, minkä jälkeen hän jatkaa lyömällä palloa kohti reikää aina siitä paikasta mihin se on pysähtynyt.
Golfkentällä on vaihtelevaa maastoa. Reikää ympäröivällä viheriöllä ruoho on lyhyttä, mutta reiälle johtavan väylän ympärillä on korkeaa ruohoa ja erilaisia esteitä. Golfaaja käyttää erilaisia mailoja, joiden avulla lyöntiin saadaan etäisyyden ja maaston mukaan erilainen lentorata ja pituus.
Golfissa on useita pelimuotoja. Niistä yleisimpiä ovat lyöntipeli, jossa koko radalla käytetyt lyönnit lasketaan yhteen, sekä reikäpeli, jossa pelataan yksittäisten reikien voitosta.
Golfin tärkeimpiä kilpailuja ovat ammattilaisten major-turnaukset sekä joukkuekilpailu Ryder Cup. Golf palasi olympialajiksi yli sadan vuoden tauon jälkeen vuoden 2016 olympialaisissa.
Pelin kulku
Golfissa pelaajat yrittävät pelata pallonsa mailalla lyöden reikään. Täydessä pelikierroksessa on 18 reikää, ja pelaajien tavoitteena on käyttää koko kierroksen läpäisemiseen mahdollisimman vähän lyöntejä. Pelaaja aloittaa jokaisen reiän lyömällä palloa tiiauspaikalta, minkä jälkeen hän jatkaa lyömällä palloa kohti reikää aina siitä paikasta mihin se on pysähtynyt. Pallon asemaa, lyönnin vaatimaa aluetta tai pelilinjaa ei normaalisti saa parannella. Reikäpelissä pelataan yksittäisten reikien voitosta, ja lyöntipelissä voittaja on se, joka pelaa koko pelikierroksen vähimmillä lyönneillä.Golfin säännöt . Suomen Golfliitto.
Kenttä
Osat
pienois|pysty=1.1|Golfradan reikä. Ylhäällä tiiauspaikka, alhaalla viheriö. Ruskealla näkyvät hiekkaesteet ja sinisellä vesiesteet. Golfkenttä on golfin pelaamiseen ja siihen liittyvään oheistoimintaan käytettävä alue. Golfrata on varsinaiseen golfin pelaamiseen tarkoitettu golfkentän alue. Radalla on yhdeksän tai 18 reikää. Reiäksi kutsutaan niin tällaista kentän jaksoa kuin sen lopussa olevaa maahan kaivettua koloakin. Jokaisella reiällä on tiiauspaikka, väylä, puttausviheriö ja reikä. Avauslyönti suoritetaan tiiauspaikalta. Reikä on läpimitaltaan 10,8 senttimetriä ja vähintään 10 senttimetriä syvä. Reikään on usein pystytetty lippu kertomaan sen sijainti. Reikää ympäröivä viheriö eli griini on erittäin lyhyeksi leikattua ruohoa. Väylä on lyhyeksi leikattu alue tiiltä viheriölle, ja pelaajat pyrkivät pitämään lyöntinsä väylällä. Väylällä ei ole puita, ja ruoho on siinä lyhyempää kuin puolikarheikossa ja karheikossa väylän ympärillä. Reiällä voi lisäksi olla hiekkaesteitä ja luonnonesteitä kuten puita, lampia ja puroja. Jos pallo jää vesiesteeseen, pelaaja saa yhden lyönnin rangaistuksen. Kun pallo on saatu reikään, pelaaja siirtyy seuraavalle tiiauspaikalle.Suuri urheilulajikirja, s. 266–271.
Golfkentällä on usein myös driving range ja harjoitteluviheriö harjoittelua ja lämmittelyä varten. Golfautoja varten voi olla erityisiä polkuja.
Par-luku
Jokaisella reiällä on sen pituuden mukaan laskettu par-luku, joka on se lyöntimäärä, jolla reiästä tulisi kohtuudella selvitä. Par 3 -reikä on enintään 220 metriä, par 4 on 220–430 metriä ja par 5 yli 430 metriä. Jokaiseen par-lukuun on laskettu mukaan oletus siitä, että pelaaja puttaa viheriöllä kahdesti.
Reiän par-luvun mukaan määräytyvät reikäkohtaisten tulosten nimet: par on sama lyöntimäärä kuin reiän par-luku birdie on yksi lyönti alle parin eagle on kaksi alle parin albatrossi on kolme alle parin, hyvin harvinainen tulos condor (myös kondori, triplaeagle tai tupla-albatrossi) on neljä alle parin, saavutettu tiettävästi vain kuusi kertaa golfin historiassa bogey on yksi yli parin tuplabogey on kaksi yli parin
Pelaajalla on henkilökohtainen tasoitus, joka on keskiarvo siitä, miten monella lyönnillä hänen tuloksensa ylittävät reikien par-luvut.
Välineet ja varusteet
Mailat
pienois|Puumaila, putteri ja rautamaila. Pelaaja saa kantaa kierroksella mukanaan enintään 14 mailaa. Mailan lyöntipinnan kaltevuuskulma määrittää sen, missä kulmassa pallo nousee: suuri kaltevuuskulma antaa lyönnille korkeutta ja matala kaltevuuskulma pituutta.Siukonen & Rantala 2006, s. 141–142.
Mailat ovat tyypiltään puumailoja, rautamailoja, hybridejä ja puttereita. Puumailat valmistetaan nimestään huolimatta nykyisin teräksestä ja titaanista. Mailan osia ovat kuminen tai nahkainen kädensija eli grippi, josta pelaaja pitää kiinni, punos, sekä mailan pää, jossa on kärki, pohjalevy, lyöntipinta ja siinä upotus.
Pisimpiin lyönteihin käytetään puumailoja, joita on ainakin viittä lajia. Draiveri eli puuykkönen on tarkoitettu lähinnä aloituslyöntiin, mutta aloituslyönnin voi suorittaa myös siihen tarkoitetuilla rautamailoilla (numerot 1 ja 2). Rautamailoilla tehdään lyhyempiä lähestymislyöntejä, ja niitä on ainakin 12 erilaista. Rautamailoihin kuuluu erikoismailoja, kuten hiekkamaila sand wedge ja karheikkomaila pitching wedge. Hybridimailat ovat puu- ja rautamailan välimuotoja. Putterimailaa käytetään viheriöllä puttaamisessa. Siinä on suuri lyöntipinta mutta ei kallistuskulmaa.
Keskitason golfaajalla on valikoimassaan usein puuykkönen, -kolmonen ja -vitonen, rautamailat 2–9, pitching wedge, hiekkamaila ja putteri.
Pallo
pienois|Golfpallo reiän vieressä. Pinnan kolot saavat pallon lentämään pidemmälle kuin sileä pallo. Golfpalloja on rakenteeltaan, materiaaliltaan ja pintakuvioinniltaan erilaisia, ja niillä on sen mukaan erilaiset kierre- ja lento-ominaisuudet. Jos esimerkiksi pallon koostumus on tiheä, se lentää pitkälle, mutta kierrettä syntyy vähän.
Golfpallot ovat muuttuneet useasti historiansa aikana. Aina 1600-luvulle asti käytettiin puupalloja ja 1700-luvulla höyhenpalloja. Pallojen materiaalina alettiin 1850-luvulla käyttää guttaperkkaa. Pelaajat huomasivat nopeasti, että pinnaltaan rosoisemmat guttaperkkapallot lensivät pidemmälle kuin sileät, joten palloista alettiin tehdä rosoisia. Nykyaikaisella kolotulla pallolla on vain noin puolet sileän pallon ilmanvastuksesta, mikä saa sen lentämään paljon pidemmälle. Kolot synnyttävät ohuen turbulenssikerroksen, joka pitää ilman kiinni pallossa. Sen seurauksena peräaallon leveys pienenee ja paine-erot ympäri palloa tasoittuvat. Lisäksi kolot voimistavat alakierteisen pallon synnyttämää nostetta.Collinson, Andrew & Willmott, Sandy (Golfin tiede, 2014), s. 100–101.
Pallossa voi olla nesteydin tai kiinteä ydin. Kiinteä ydin on kumia tai muovia, ja päällyskerrokset voivat olla balataa, uretaania tai elastomeeria.
Vaatteet ja varusteet
Golfaajalla voi olla hanska, joka antaa hänelle hyvän otteen mailasta. Oikeakätinen pelaaja pitää hanskaa vasemmassa kädessään ja vasenkätinen oikeassaan. Kengissä on oltava pitoa, mutta ne eivät saa vaurioittaa rataa. Kengissä voi olla piikit. Pelaajat pukeutuvat siististi pikee- tai poolopaitaan ja suoriin housuihin. Säännöissä ei pukeutumiseen varsinaisesti puututa, mutta eri golfklubeilla voi olla omat pukeutumisetikettinsä.Siukonen & Rantala 2006, s. 142.
Mailoja kuljetetaan mailalaukussa eli bägissä, jota voi kantaa olalla tai kuljettaa golfkärryillä. Puumailojen päissä käytetään usein suojuksia. Tii on väline, jonka päälle pallon voi asettaa avauslyönnissä. Tiit valmistetaan yleensä muovista tai puusta. Griinihaarukalla paikataan griinille eli viheriölle tulleita pallon alastulojälkiä. Merkkausnastoilla merkitään viheriöllä oman pallon paikka, jos se täytyy siirtää syrjään vastustajan lyöntireitiltä.Siukonen & Rantala 2006, s. 142–143.
Pelaajalla on kierroksella mukana usein myös eväitä, sadevarusteet ja muuta tarpeellista. Tavaroita kannetaan kantobägissä tai kärrybägissä, ja niitä voi kantaa mailapoika tai golfkärry.
Golflyönti
pienois|Golfsvingi. Golflyöntejä ovat pisimmästä lyhimpään: täysi svingi, lyhennetty svingi eli pitchi, chippi ja puttaus. Täysi svingi tehdään yli 80 metrin etäisyyksiltä, ja pitch-lyöntejä sitä lähempää. Aivan viheriön läheltä lyödään chippejä: ne voivat olla hyvin matalia lyöntejä, jotka rullaavat reiälle, tai hyvin korkeita lyöntejä eli lobeja, jotka pysähtyvät nopeasti. Viheriöllä lyödään puttauslyöntejä, joissa pelaaja ottaa tarkasti huomioon viheriön pinnanmuodot.
Hiekkaesteestä pallo lyödään pois normaalilla svingillä, jossa maila osuu ensin hiekkaan noin viiden senttimetrin päässä pallosta, jolloin hiekka sinkoaa pallon ylös.
Oikeaoppinen svingi suoritetaan hartioiden levyisessä haara-asennossa, polvet hiukan koukussa ja pallo suunnilleen jalkojen puolivälissä. Mailaotteita on useita: pikkusormi voi esimerkiksi olla yläkäden päällä tai kiedottuna toisen käden etusormen ympärille. Svingin alkuosa on yhtenäinen liike, jossa maila nostetaan selän ylös taakse. Kun maila on kohonnut 45 astetta, pelaaja alkaa kääntää ranteitaan ja kiertää ylävartaloaan sivuttain lantioon nähden. Alasviennissä maila viedään alas ja hartiat ja ylävartalo kiertyvät auki.
Pallon suunta ja kierre riippuvat siitä, missä kulmassa maila osuu palloon ja siitä, missä asennossa mailan lapa on lyöntihetkellä. Jos svingin suunta ja mailan lapa ovat suoraan kohti maalia ja pallo osuu mailan lavan keskiosaan, pallo lähtee suoraan kohti maalia ja ilman sivuttaiskierrettä. Joissain tilanteissa pelaaja voi tarkoituksella haluta ottaa palloon kierrettä. Alakierre saadaan aikaan lyömällä osittain pallon alle.Saunders 2002, s. 46–47.
Yleisimpiä pelimuotoja
Golfissa on useita kilpailumuotoja. Peliä voi pelata yksilökilpailuna tai joukkuekilpailuna, ja pisteet voidaan laskea reikä reiältä tai kaikkien reikien yhteistuloksena. Klubiturnauksissa pistemäärään voidaan laskea kunkin pelaajan tasoitus, mutta ammattilaiset pelaavat ilman tasoitusta.
Lyöntipelissä pelaajan tulokseen lasketaan kaikkien reikien kaikkien lyöntien summa. Lyöntipeli voi olla yksittäisten pelaajien välinen tai kahden kaksihenkisen joukkueen välinen.Siukonen & Rantala 2006, s. 143–144. Pelaajan nettotulos saadaan vähentämällä lyöntimäärästä pelaajan tasoitus.Saunders 2002, s. 208–209.
pienois|pysty|Golfaaja Lorena Ochoa vuonna 2007. Reikäpelissä pelataan reikä reiältä yhtä vastustajaa tai paria vastaan, ja alemman tuloksen kullakin reiällä lyönyt voittaa reiän. Reiän voitosta saa yhden pisteen, ja tasapelissä kumpikin saa pisteen tai nollan. Kilpailun voittaa se, jonka yhteispistemäärä on suurempi kaikkien reikien jälkeen, mutta kilpailu lopetetaan yleensä siinä vaiheessa, kun häviöllä oleva ei voi enää tavoittaa johtajaa. Tasoituksellisessa reikäpelissä heikomman pelaajan saama tasoitus annetaan tuloskorttiin merkityssä reikäjärjestyksessä.
Pistebogeyssa kilpailija pelaa reiän par-tulosta vastaan. Hän saa bogeysta yhden pisteen, par-tuloksesta kaksi pistettä, birdiestä kolme pistettä ja niin edelleen. Pistebogey soveltuu hyvin aloittelijoille, sillä pelaaja voi jättää huonosti alkaneen reiän kesken, jos siltä ei ole tulossa pisteitä.
Scramble on 3–5 pelaajan joukkuepeli. Joukkue lyö joka lyönnit samasta paikasta sen mukaan, kenen pallo kulloinkin meni parhaalle paikalle. Skin on 2–4 pelaajan lyöntipeli, jota pelataan kunkin reiän voitosta, ja pelissä on usein rahapalkinnot jokaisella reiällä. Lippukilpailussa pelaaja saa käyttää lyöntejä tietyn määrän, joka riippuu kentän vaikeusasteesta ja pelaajan tasoituksesta. Kun kaikki lyönnit on käytetty, pelaaja pystyttää oman lippunsa kentälle siihen kohtaan, missä lyönnit loppuivat.