pienoiskuva|”Bunkkerissa skabaa, skulaa, futaa gimmat, kundit” – stadin slangilla kirjoitettu kyltti työmaa-aidassa Helsingin Jätkäsaaressa syksyllä 2024. Teksti viittaa Bunkkerin paikalle rakennettavaan liikuntakeskukseen. Stadin slangi tai Helsingin slangi on Helsingissä 1890-luvulla syntynyt puhekieli. Se juontaa juurensa Helsingin keskikaupungilla puhutusta ruotsinkielisestä koulupoikien slangista. Helsingin 1800-luvun lopulla nopeasti kasvanut työväenluokka oli pääosin yksikielisesti joko suomen- tai ruotsinkielistä ja siksi sille kehittyi viestintävälineeksi yhteinen slangisanasto ja sekakieli. Suomenkielisen enemmistön kasvettua sotien jälkeen 1940-luvulla slangi lakkasi olemasta eri äidinkieltä puhuvien yhteinen viestintäväline ja se eriytyi selvemmin ruotsalaiseksi ja suomalaiseksi nuorisokieleksi, jotka molemmat alkoivat saada vaikutteita myös englannin kielestä.

Slangi leimaantui alusta alkaen vahvasti katupoikien ja syntyperäisten helsinkiläisten kieleksi. Kieltä halveksuttiin erityisesti siksi, että se yhdistettiin alaluokkaan ja kansallisuuden vähättelyyn.

Stadin slangilla on yhtäläisyyksiä niin sanottuihin pidgin- tai kreolikieliin, jotka syntyvät helpottamaan viestintää monikielisessä ympäristössä.

Historia pienoiskuva|Helsinkiä 1890-luvulla. Helsingin slangin synnyn voi ajoittaa 1890-luvulle toisaalta kaupungin koulupoikien ja ylioppilaiden piiriin, toisaalta alempien yhteiskuntaluokkien nuorisojengeihin, niin sanottuihin sakeihin. Slangissa ruotsinkielisten koulupoikien slangisanasto kehittyi siten, että sanastoa voitiin käyttää niin suomen kuin ruotsin kielillä. Näiltä juurilta slangi kävi useita eri vaiheita ja levisi paljon suuremman ryhmän keskuuteen.

Slangin kultakausi oli 1900-luvun alkupuolella sodanjälkeiseen aikaan asti. Se säilyi lähes muuttumattomana 1940-luvulle saakka. 1950-luvulla se muuttui yhdysvaltalaisperäisen nuorisokulttuurin myötä ja hajosi viimeistään 1970-luvulla eri alakulttuureihin.

Vuonna 1995 perustettiin stadin slangin taltioimiseen, tutkimiseen ja vaalimiseen keskittyvä yhdistys, Stadin Slangi ry, joka toimittaa myös Tsilari-nimistä jäsenlehteä.

Sanasto ja puhetyyli Vanhalle Helsingin slangille olivat luonteenomaisia ruotsinkielisten puhujien kieleen hyvin sopineet äänteet, jotka olivat suomenkielisille vieraita ei-suomalaisia äänteitä, konsonanttiyhdistelmiä tai vokaaliyhdistelmiä. Suomalaiset slanginpuhujat käyttivät suomalaistuneita muotoja ruotsin sanoista.

Vanhassa stadin slangissa noin 3/4 sanoista oli ruotsin kielestä, suomalaista alkuperää olevia viidennes ja viisi prosenttia (noin sata sanaa) on venäjästä. Muutamia sanoja on lainautunut muistakin kielistä kuten slaafaaminen ’nukkuminen’ saksasta ja "donna" 'nainen' italiasta. Uudempi slangi on lainannut sanastoaan pääasiassa englannin kielestä ja 2000-luvulla maahanmuuttajien myötä myös arabiasta ja somalista. Kieliopiltaan slangi on kuitenkin pääosin suomea.

Stadin slangin sanasto ja puhetyyli vaihtelivat jonkin verran eri kaupunginosien välillä. Vahvimmat erot olivat Pitkänsillan eteläpuolella Punavuoressa (Rööperissä), Kruununhaassa (Krunikassa) ja pohjoispuolella Sörnäisissä (Sörkassa), Kalliossa (Bergassa), sekä Vallilassa (Valkassa) puhutun slangin välillä.

Esimerkki slangista Näyte 1930-luvun slangista emeritusprofessori Heikki Paunosen slangiarkistosta:

Tunnettuja stadin slangin taitajia Eero Salola julkaisi jo 1920-luvulla slangijuttukirjan Ilman fritsaria. Uudelleen slangin toi kirjallisuuteen Pentti Saarikoski kääntämällä alkujaan englanniksi kirjoitetun romaanin Sieppari ruispellossa suomeksi osittain stadin slangia käyttäen.

Pentti Saarikosken sisarenpoika, kokki Sami Garam, on kääntänyt Stadin slangille useita teoksia, muun muassa Aku Ankka -sarjakuvakokoelman Rotsi on mut byysat puuttuu ja Kiven Seitsemän veljestä (Seittemän broidii). Muita tunnettuja slangin taitajia ovat muun muassa Arvo Turtiainen, Klaus Bremer, Tuomari Nurmio, Remu Aaltonen ja Jussi Raittinen. Tunnetuksi on tullut myös Georg Malmsten, erityisesti laulunsa Stadin kundi (1952) ansiosta. Useat räppärit käyttävät myös varsinkin nykyslangia.

Kuuluisa Stadin slangilla kirjoitettu kappale on myös Tuomari Nurmion ”Tonnin stiflat”, joka on mukana myös Nurmion kokonaan slangiksi tehdyllä albumilla Dumari ja Spuget (2013).

Kirjallisuutta Kaunokirjallisuutta Arvo Turtiainen: Minä paljasjalkainen, Tammi 1962 Edvard Janzon: Rundi stadis välil snadis (Gummerus, 1997) Edvard Janzon: Palsa kanis, litski kalis (Gummerus, 2002) Edvard Janzon: Villi Vallila (Kesuura, 2006)

Sanakirjoja

Kaarina Karttunen: Nykyslangin sanakirja (WSOY, 1979) Juhani Mäkelä: Stadin snadi slangisanakirja  (WSOY, 2002, 1. painos 1997) Jukka Annala: Remusanakirja (Teos, 2008) Ulla-Maija Forsberg: Stadin slangin etymologinen sanakirja (Gaudeamus, 2021) (sisältyy myös verkkojulkaisuun Suomen etymologinen sanakirja)

Tutkimuskirjallisuutta Petri Kallio: "How Uralic is Stadin Slangi?" Rogier Blokland & Cornelius Hasselblatt (toim.), Language and Identity in the Finno-Ugric World, s. 176-191. Studia Fenno-Ugrica Groningana 4. Maastricht 2007.

Sarjakuvia Sami Garam: Aku Ankka – Rotsi on mut byysat puuttuu (2001) Sami Garam: Snögeli ja seittemän snadii starbuu  (WSOY, 2001) Sami Garam: Jörde-Juge Sami Garam: Kessen rehukotsa  (Egmont, 2005)

Uskonnollisia Olli Seppälä (toim.): Stadilaisten katkismus (Kirjapaja, 2000) Olli Seppälä (toim.): Luukkaan evankeliumi slangiks skrivattuna  (Kirjapaja, 2001) Pentti Malaste: Uusi testamentti stadin slangilla (Gummerus, 2001)

Muita Erkki Johannes Kauhanen: Slangivisa (Tammi, 2002) Erkki Mattsson: Ei se skulaa joka skagaa (Edico Oy, 1999) Erkki Mattsson: Griinataa kimpassa (Edico Oy, 2001)

Lähteet

Aiheesta muualla

Stadin Slangi ry. Urbaani sanakirja. Heikki Paunonen : Synonymia Helsingin slangissa. Virittäjä Vol 110 Nro 3/2006, s. 336

Artikkeleita Erkki Lyytikäinen: Kiitos sanoista, rakkaat rajanaapurit. Helsingin Sanomat 23.6.2000.

*