Pohjanmaan Kokoomus on Vaasan vaalipiirin alueella – Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa – toimiva Kansallisen Kokoomuksen piirijärjestö. Nykymuotoinen koko vaalipiirin yhdistävä piirijärjestö on perustettu Seinäjoella 5. helmikuuta 1961 nimellä Vaasan läänin Kansallisliitto. Piirijärjestön nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1997.
Pohjanmaan Kokoomus asettaa 16 ehdokasta eduskuntavaaleihin. Kokoomuksen kansanedustajia Vaasan vaalipiiristä vaalikaudella 2023–2027 ovat Janne Jukkola Kokkolasta ja Paula Risikko Seinäjoelta. Piirijärjestön puheenjohtaja on Jesse Luhtala ja toiminnanjohtaja Riikka Varila.
Historia Tausta: Suomalaisuusliike Vaasan läänissä
Suomenkielinen Etelä-Pohjanmaa oli autonomian ajalla suomalaisuusliikkeen sävyttämää. Kulttuurifennomania levisi maakuntaan 1870-luvulla ja Etelä-Pohjanmaalla osallistuttiin aktiivisesti Uuden Suomettaren kampanjaan suomenkielisen yksityisoppikoulun perustamiseksi. 1870-luvulla Lauri Kivekäs nousi suomalaisuusliikkeen johtohahmoksi ja tavoitti talonpoikaisväestön kärkijoukon.Latikka 1987, s. 82–84
Kivekkään perhe järjesti Alavudella kansanjuhlia ja jatkui suomenkielisen oppikoulun ja sanomalehtien perustamisena Vaasaan sekä nuorisoseurojen organisoimisena. Vuosikymmenen lopulla voimat kohdistettiin suomenkielisen lyseon saamiseksi Vaasaan. Pohjanmaan herännäisyys tuki fennomaniaa, mutta kristillinen liikehdintä oli monille ensisijaista suhteessa yhteiskunnalliseen toimintaan. Kuortaneen kokouksessa 1879 todettiin kristillisen herätyksen demokraattisen perusluonteen ja suomalaisuusliikkeen yhdenvertaisuusvaatimusten yhteensopivuus.
1880-luvulla pohjalaiset kannattivat suomalaisen puolueen eheyttä ja puolueen jakautuminen näkyi lähinnä julkisen sanan piirissä. Waldemar Sandmanin Vaasan Lehti (1881–1893) sekä Suupohjan Työmies (1884–1885) kallistuivat uudistusmieliselle linjalle. Otto Könnin ja Emanuel Antilan julkaisema Kansan Lehti (1886–1887) taas oli edeltäjiään maltillisempi. Sandmanin lehti hävisi uudistusmielisten kisan Ossian Ansaan Pohjalaiselle. Vuoden 1884 vaaleissa suomalaisen puolueen jakautuminen näkyi lähinnä pyrkimyksenä syrjäyttää meurmanilaisena tunnettu F. V. Lagerstedt. Talvella 1901 joukko suomalaisen puolueen tunnettuja jäseniä kokoontui Seinäjoelle perustamaan uutta lehtiyhtiötä. Vaasa-lehti pyrki vetoamaan suomenkieliseen talonpoikaistoon kuin kaupunkien ja maaseudun työväkeenkin.
Suomalaisen ja Nuorsuomalaisen puolueen järjestäytyminen Vaasan suomalainen seura perustettiin vuonna 1882 suomalaisuusliikkeen pohjalta ja vuonna 1890 seura muuttui Kansallisseuraksi. Vanhasuomalaisten keskuudessa alettiin syksyllä 1904 vaatia kiinteämpää puolueorgnanisaatiota ja puoluesihteeri K. N. Rantakari vieraili tässä tarkoituksessa myös Seinäjoella suurlakkovuonna 1905. Kokouksessa pyrittiin paikallisyhdistysten eli Suomalaisten seurojen perustamiseen maaseudulle ja tätä varten valittiin perustamiskokousten kokoonkutsujat.Latikka 1987, s. 170–171
Ensiksi syntyivät Lapuan, Ilmajoen, Kuortaneen Seinäjoen ja Ylistaron suomalaiset seurat. Toisessa vaiheessa, 1908 vaaleihin mennessä järjestöverkko kattoi jo lähes koko maakunnan. Todennäköisesti maan vanhin kokoomusyhdistys on Suomalaisen Seuran naisyhdistyksen nimellä vuonna 1907 perustettu Kauhajoen yhdistys. Suomalaiset seurat kokosivat yhteen laajasti porvarillisesti ajattelevia äänestäjiä.Latikka 1987, s. 42Tilus 1978, s. 4 Suomalaista puoluetta Lapualle perustanut Vihtori Filppula teki aloitteen myös Lapuan Kansallismielisen nuorisoliiton osaston perustamiseksi syksyllä 1908. Nuorisoliiton osastot vaikuttivat vahvasti nuorisoseuroihin mm. Seinäjoella, Lapualla ja Isojoella.Latikka 1987, s. 189
Etelä-Pohjanmaan Suomalaisten Seurain Liitto perustettiin Lapualla 4. helmikuuta 1906. Liiton luottamustoimisena sihteerinä toimi Heikki Lipponen Kurikasta vuoteen 1914 ja hänen jälkeensä P. A. Korpikuusi Ilmajoelta vuoteen 1919. Vuoden 1907 vaaleissa toiminta jakautui vaalipiirien sisäiseksi toiminnaksi. Suomalaisen puolueen vaalikeskuksiksi tulivat Seinäjoki, Kokkola ja Lapua. Lapualta käsin hoidettiin myös itäiseen vaalipiiriin kuulunutta Järviseutua. Vanhasuomalaisten vahvinta tukialuetta olivat Etelä-Pohjanmaan suuret rintapitäjät.Lamminmäki 1981, s. 7Latikka 1987, s. 195
Perustuslaillista nuorsuomalaista henkeä esiintyi vahvimmin Järviseudulla, Kauhavalla sekä Suupohjan eteläosissa. Kauhavan nuorsuomalanen yhdistys perustettiin 1905 ja Vaasan yhdistys 1906. Nuorsuomalaiset tukivat Pohjan Poika-lehden ilmestymistä. Toiminta tapahtui epävirallisen kansalaisryhmän kautta ja pian nuorsuomalainen toiminta siirtyi maalaiskunnissa alkiolaiseen nuorsuomalaiseen maalaisliittoon.
Suomen ensimmäinen kokoomuspiiri Suomen itsenäistymisen yhteydessä Suomalainen puolue ja Nuorsuomalainen puolue yhdistyivät alueella Kansalliseksi Kokoomukseksi.Vaasan läänin kokoomus 1972, s. 6 Puolueet alueella yhdistävä kokous järjestettiin Seinäjoella silloisen Vaasa-lehden johtokunnan toimesta 19. lokakuuta 1918. Kokouksen julkilausumassa puolueen äänenkannattajiksi ilmoittautuivat Vaasa-lehden lisäksi Keskisuomalainen ja Kokkola. Puolue perustettiin paria kuukautta myöhemmin 9. joulukuuta 1918 Kokoomuksen perustamisvaiheessa puolueen eduskuntaryhmään liittyivät alueelta Eveliina Ala-Kulju, Juho Erkki Antila, Aleksanteri Koivisto, Kaarlo Lanne, Wilhelmi Malmivaara ja Paavo Virkkunen.
Piiritoiminnan alku (1920–1925) Aluksi piiritoimintaa koordinoitiin epävirallisten piiritoimikuntien kautta. Orgnisoidut toimielimet perustettiin 1920-luvulla. Eteläinen Kansallisliitto perustettiin Vaasan läänin eteläiseen vaalipiiriin 1. joulukuuta 1921 Seinäjoella. Pohjoinen Kansallisliitto perustettiin vastaavasti Nurmossa 17. tammikuuta 1922. Nämä piirijärjestöt ovat nykyisen Pohjanmaan Kokoomuksen suorat edeltäjät.
Heinäkuussa 1922 pidettiin Ilmajoella Pojanluoman talossa Herman Pojanluoman aloitteesta kokous, jossa tehtiin päätös läänin alueella toimivien kolmen kansallisliiton yhteistoiminnasta. Sitä varten perustettiin Vaasan läänin Yhdistyneitten Kansallisliittojen toimikunta. Toiminta aloitettiin elokuun alussa 1922. Seuraavan vuoden aikana yhteistoiminta tiivistyi tapahtumaan eteläisen ja pohjoisen kansallisliiton kesken. Piirisihteereinä ajanjaksolla toimivat Vilho Lauttajärvi Kurikasta (1920) ja Kaarlo Saarnivaara vuodesta 1921 lähtien. Puoluetoimintaa vaalien välillä tosin vierastettiin sisällissodan, vasemmiston ja ääriliikkeiden vuoksi pitkään.
Kansallisseurojen kasvu (1925–1945) Järjestötoiminta etsi vakiintuneita toimintamuotojaan 1920-luvun mittaan. 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Lapuanliike ja Isänmaallisen Kansanliikkeen aktiivisuus aiheuttivat myös Kokoomuksen voimakasta poliittisen aktiviteetin lisäystä. 1930-luvun alussa piirin alueella perustettiin runsaasti uusia kansallisseuroja, erityisesti suurten maalaiskuntien sivukylissä. Kyläseurat olivat vastapaino IKL:n toiminnalle. Toimeliaisuuden seurauksena järjestöverkko laajeni ja jäsenmäärä kasvoi. Piirin arkisto on sota-vuosien osalta pääosin tuhoutunut.Lamminmäki 1981, s. 9 Vuonna 1927 perustettiin naisjärjestöt Kauhajoen lisäksi myös Seinäjoelle ja Vaasaan.Tilus 1978, s. 5
Toimittaja Saarnivaaran jälkeen piirisihteeriksi valittiin eteläiselle alueella Otto Ylänkö (1933–1935), E. J. Toivonen (1936–1937) ja vuodesta 1938 Armas Leppänen. Pohjoisella alueella piirisihteerinä toimi P. Voltti (1933–1936) ja Juho Lehto (1940–1945). Tunnettuja kokoomuslaisia vaikuttajia ovat mm. eduskunnan puhemiehenä ja ministerinä toiminut tohtori Paavo Virkkunen sekä Vaasan Jaakkoo eli maisteri Jaakko Ikola. Tunnettuja lapualaisia kokoomuslaisia ovat olleet mm. kunnallisneuvos Ernsti Turja sekä maanviljelysneuvos ja ministeri Niilo Kosola.
Toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvun puolivälissä kokoomustoiminta laajeni jälleen merkittävästi. Sotien jälleenrakentamistyön jälkeen puolueorganisaatio kehittyi, kun kansallisseurojen alaosastoiksi perustettiin alueelliselta pohjalta toimivia kyläosastoja, jotka myöhemmin kehittyivät kylätoimikunniksi. 30. maaliskuuta 1948 perustettiin eteläisen kansallisliiton alueella koko piiriä käsittävä naisvaliokunta. Tuo päivämäärä käsitetään nykymuotoisen Pohjanmaan kokoomusnaiset-järjestön perustamispäiväksi. Naispiirin puheenjohtajaksi valittiin opettaja Kerttu Ala-Kulju. Vuonna 1956 naisvaliokunta valittiin myös pohjoisen kansallisliiton alueella puheenjohtajanaan Martta Särkijärvi.Tilus 1978, s. 6
Jälleenrakennustyötä johtivat piirisihteereinä Aarne Nokso-Koivisto (1945–1946) Kurikasta, opettaja Jussi Kivelä (1947–1948) Nurmosta ja E. R. Aaltonen Seinäjoelta. Antero Tanninen Lapualta toimi eteläisen vaalipiirin toiminnanjohtajana 1953–1957. Pohjoisessa vaalipiirissä toiminnanjohtajina toimivat lisäksi Matti Kaminen Seinäjoelta (1950–1951), Niilo Muilu Lapualta (1951–1959) ja opettaja Reima Rannikko (1959–1961).
Vaalipiirin yhdistyminen (1960–1980) Vuonna 1961 läänijakoa uudistettiin niin, että entinen Vaasan läänin itäinen osa erotettiin Keski-Suomen lääniksi. Samalla tuli tarpeelliseksi yhdistää pohjoinen ja eteläinen piiri. Uuteen Vaasan läänin kokoomukseen tuli kuulumaan myös useita entisiä Itäisen Kansallisliiton paikallisyhdistyksiä, jotka jäivät Vaasan läänin alueelle. Vaasan läänin Kansallisliitto perustettiin 5. helmikuuta 1961 Seinäjoella. Uuden piirin toiminnanjohtajaksi valittiin eteläisen piirin toiminnanjohtaja Martti Ojala (1957–1977) Kurikasta. Naispiirin osa-aikaisena sihteerinä toimi 1960-luvulla hetken aikaa Aune Latva-Kokko. Vuonna 1968 naisten piirisihteeriksi valittiin Sipi Tilus. Vuoden 1962 vaaleissa kansanedustajaksi valittu agronomi Väinö Kuoppala kuoli kesken vaalikauden ja hänen tilalleen kansanedustajaksi nousi Martti Valkama Kurikasta.Tilus 1978, s. 9
Uuden piirijärjestön jäseniksi merkittiin perustamistilaisuudessa 36 kansallisseuraa, 2 naisyhdistystä ja 7 nuorten yhdistystä.Vaasan läänin kokoomus 1972, s. 7 1960- ja 1970-luvulla kokoomus kasvoi erityisesti naisten ja nuorison keskuudessa. Vuonna 1972 jäsenyhdistysten määrä oli noussut 101:een. Näistä 48 oli kansalliseuroja, 16 naisyhdistystä ja 37 nuorten yhdistystä.
Sotien jälkeisenä aikana vaalipiirin tunnetuin kokoomuslainen vaikuttaja oli vuonna 1966 eduskuntaan valittu parlamentaarikko Pentti Mäki-Hakola. Muita vaalipiirin kansanedustajia ovat olleet mm. Heikki Ala-Mäyry, Johannes Wirtanen, Sakari Huima, Eeva Kauppi, Mauri Seppä, Helge Saarikoski sekä Kirsti Ala-Harja.
Toiminnan ammattimaistuminen (1980–1995) Piirin toiminta on perustunut vuosien ajan kattavaan edustukseen ympäri toimialuetta. Tätä toimintalinjaa vahvisti osaltaan myös 1970- ja 1980-luvuilla piirin puheenjohtajna toiminut kunnallisneuvos Reijo Taittonen. Pitkäaikaisina toiminnanjohtajina ovat toimineet Jarmo Lamminmäki (1977–1987) ja Jaakko Sairo (1988–2010). Naispiirissä vahvoja vaikuttajia ovat olleet mm. Sipi Tilus ja Liisa Harjunpää.
1990-luvulta lähtien puolue on käynyt kovaa kilpailua Keskustan kanssa. Tämä näkyy erityisesti Pohjanmaan Kokoomuksen alueella. Vuoden 1992 kunnallisvaaleissa puolue kasvatti äänimääräänsä 2,5 %, mikä oli eniten kokoomuksen piirijärjestöistä. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa piirijärjestö oli vaaliliitossa Perussuomalaisten kanssa. Valtiopäivä Pentti Mäki-Hakola jätti samana vuonna eduskunnan kolmenkymmenen vuoden työn jälkeen. Vuoden 1995 vaaleissa eduskuntaan nousi Heikki Koskinen Vaasasta, joka toimi vaalikauden loppuun yhdessä Kirsti Ala-Harjan kanssa. Piirihallituksen puheenjohtajana toimi vuosina 1988–1993 Antti Niemi-Aro. Vuonna 1994 tehtävässä seurasi Petri Salo, joka toimi tehtävässä vuoteen 2000 saakka.
Piiri nykypäivänä (1995–)