Yö on vuonna 1981 perustettu suomalainen rockyhtye, joka kuuluu pitkäaikaisimpiin ja suosituimpiin suomirock-yhtyeisiin. Yhtyeen suosituimpia kappaleita ovat ”Likaiset legendat I”, ”Joutsenlaulu”, ”Rakkaus on lumivalkoinen” ja ”Pettävällä jäällä”. Yhtye on julkaissut 23 studioalbumia.
Yön viimeinen alkuperäinen jäsen, laulusolisti ja keulakuva Olli Lindholm kuoli vuonna 2019. Lindholmin kuoleman jälkeen Yö jatkoi esiintymisiä vierailevien laulusolistien kanssa. Marraskuussa 2024 yhtye tiedotti uuden solistinsa olevan JP Leppäluoto, jonka kanssa se oli aiemminkin esiintynyt.
Historia 1980-luku Perustaminen ja ensilevytykset (1981–1985)
Yö perustettiin Porissa vuonna 1981. Yhtyeen nimen keksi sen laulusolisti Olli Lindholm. Lindholmin mukaan idea yhtyeen nimestä syntyi toteamuksesta: ”Yö on kaunista aikaa”. Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulaja Olli Lindholm, laulaja-kosketinsoittaja Jussi Hakulinen, kitaristi Jani Viitanen, basisti Juha ”Liuhu” Rauäng ja rumpali Harry Varhala, jonka sijalle tuli kolmen kuukauden kuluttua Tapio Wallin. Pian perustamisensa jälkeen Yö osallistui rockin SM-kisojen Porin karsintoihin ja sijoittui kolmanneksi kokonaiskilpailussa.Lindholm & Rantanen 2007, s. 41–45
Olli Lindholm ja Juha Rauäng perustivat 1980-luvun alussa Appendix-yhtyeen,. Lindholm ja Rauäng erosivat yhtyeestä ennen sen ensimmäisen albumin Ei raha oo mun valuuttaa ilmestymistä. Lindholmin säveltämästä ja Jussi Hakulisen sanoittamasta kyseisen albumin nimikappaleesta tuli myöhemmin klassikko punk-piireissä.Lindholm & Rantanen 2007, s. 43–44
Yö esiintyi vuoden 1982 alussa vain muutamia kertoja. Sinä aikana rumpali Tapio Wallin vaihtui Veikko ”Veke” Lehtirantaan, joka oli sitä ennen toiminut orkesterissa nimeltä Uiva ooppera.Lindholm & Rantanen 2007, s. 42 Keväällä kitaristi Jani Viitasen suorittaessa asevelvollisuutta Yön muut jäsenet harjoittelivat viikonloppuisin. Syksyllä yhtye teki demonauhan, jossa ei kuitenkaan levy-yhtiön mukaan ollut ”kaupallista potentiaalia”. Tämän demonauhan kappaleet olivat kaikki Jussi Hakulisen sanoittamia ja säveltämiä, ja ne päätyivät myöhemmin yhtyeen ensilevylle.
Syksyllä 1982 Yö voitti rockin-SM-kilpailujen Porin-karsinnan. Sitä seuraava Seinäjoella järjestetty karsintakilpailu kesti viikonlopun. Lauantaina kilpailussa esiintyi viisitoista yhtyettä, joista viisi valittiin sunnuntain loppukilpailuun, yhtenä niistä Yö. Karsinnan jälkeen lauantai-iltana yhtye tapasi levy-yhtiö Poko Rekordsin perustajan ja toimitusjohtajan Epe Heleniuksen. Helenius oli jo aiemmin keskustellut Yön managerin Timo Järvenpään kanssa ja sopinut, että riippumatta loppukilpailun tuloksesta yhtye tekisi demonauhan Poko Rekordsille.Lindholm & Rantanen 2007, s. 46 Yö sijoittui kisassa kolmanneksi. Jäsenet haikailivat myöhemmin, että sijoitus olisi voinut olla parempi ilman edellisillan alkoholinkäyttöä. Suomen mestariksi valittiin 22 Pistepirkko -yhtye.
Muutama viikko kilpailun jälkeen Yö ryhtyi demonauhan tekoon ulvilalaisessa Laser-studiossa, jossa tehtiin kappaleet ”Likaiset legendat I” ja ”Kuljen”. Viikon kuluttua Helenius soitti ja kertoi, että kappaleista tehtäisiin yhtyeen ensimmäinen single. Yö aloitti levy-uransa 2. tammikuuta 1983 tekemällä singlen MSL-studiolla. Sen A-puoleksi tuli ”Likaiset legendat I”. Lindholm lauloi singlen uudelleen, koska ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon.Lindholm & Rantanen 2007, s. 47 Yö esiintyi heti levytyksensä jälkeen Poko Rekordsin viisivuotisjuhlassa Tampereella hotelli Rosendahlissa. Samana iltana Juice Leskinen tapasi yhtyeen. Yö esiintyi 19. maaliskuuta Leskisen lämmittely-yhtyeenä Köyliön Lallintalolla.Lindholm & Rantanen 2007, s. 49–50 Kesällä Yö esiintyi jo Pihtiputaalla Saapasjalkarockissa ja Turussa Ruisrockissa.Lindholm & Rantanen 2007, s. 51–52Lindholm & Rantanen 2007, s. 57
Elokuussa 1983 ilmestynyt single ”Särkynyt enkeli” nousi singlelistan kärkeen.Lindholm & Rantanen 2007, s. 53 Syyskuussa Yö levytti Varietee-albumin kuudessa päivässä. Albumi ilmestyi 13. marraskuuta televisiomainonnan vauhdittamana.Lindholm & Rantanen 2007, s. 57–60 Vuodenvaihteeseen mennessä sitä oli myyty yli 50 000 kappaletta.Lindholm & Rantanen 2007, s. 63 Helenius lähetti yhtyeelle sähkeen, jossa ilmoitti Yön tehneen ”musiikin historiaa”. Vuonna 1984 Yö kiersi ympäri Suomea ja synnytti teinihysterian: yhtye sai yhdessä päivässä yli 130 kirjettä. Helmikuussa yhtye esiintyi pari kertaa yhteiskeikoilla Eppu Normaalin kanssa.
Yö julkaisi 1984 Tavastian konsertistaan tallenteen ...ja tapahtui niinä päivinä, joka sisälsi harvinaisia kappaleita.Lindholm & Rantanen 2007, s. 65 Albumia tehtiin vain 14 000 kappaletta, joista C-kasettina julkaistiin 8 000 kappaletta. Yhtye teki myös kesäsinglen ”Laulu meille kahdelle”, joka myi lähes 10 000 kappaletta. Kesän kohokohta oli Tuuliajolla-kiertue.Lindholm & Rantanen 2007, s. 66 Kiertueen loputtua yhtye meni kolmeksi viikoksi Lempäälään studioon.
Nuorallatanssija-albumin (1984) kokoamisen jälkeen Yö aloitti kaksiviikkoisen Lapin-kiertueen. Nuorallatanssija-albumi sai nopeasti kultalevyn, mikä tiesi yhtyeelle lisää esiintymisiä.Lindholm & Rantanen 2007, s. 71 Levyn kuudennesta raidasta ja LP:n B-puolen avaavasta kappaleesta ”Joutsenlaulu”, tuli menestys, joka myöhemmin järjestetyssä Radiomafian äänestyksessä sai parhaan kotimaisen kappaleen tittelin. Helsingin Sanomien kesällä 2006 järjestämässä äänestyksessä Suomen synkimmästä laulusta ”Joutsenlaulu” sijoittui yhdeksänneksi.Synkin laulu -äänestyksen tulokset Helsingin Sanomat 2006 Sitä ei kuitenkaan julkaistu singlenä ennen albumin julkaisua. Olli Lindholm myönsi myöhemmin päätöksen olleen virhe.Lindholm & Rantanen 2007, s. 70–71
Samoihin aikoihin Yön kanssa läpimurtonsa teki toinen porilainen yhtye, Dingo. Lehdistö pyrki luomaan yhtyeiden välille kilpailua ja vastakkainasettelua. Vastakkainasettelu oli suurelta osin keinotekoinen. Esimerkiksi musiikkilehti OK järjesti tilaisuuden, jossa Dingon Neumann ja Yön Olli Lindholm sopivat riitansa ja kättelivät sovinnon merkiksi. Myöhemmin Olli Lindholm on kertonut koko tapauksen olleen lehdistön keksimää teatteria, sillä heillä ei ollut riitaa keskenään. Lindholm myöntää kuitenkin olleensa harmissaan siitä, että Dingo päihitti 1980-luvulla Yön niin levy- kuin konserttimyynnissä ja lehdet vertailivat yhtyeitä keskenään.Lindholm & Rantanen 2007, s. 73
Toukokuussa 1985 yhtye julkaisi vielä T. T. Oksalan tuottamana ”Kuorotyttö” -maksisinglen. Singlen tarkoituksena oli ohittaa Dingo suosiossa. Yritys epäonnistui.Lindholm & Rantanen 2007, s. 74
Hakulisen eroamisen jälkeen (1985–1989)
Nuorallatanssija -kevätkiertueella 1985 Yön jäsenet esiintyivät Jussi Hakulisen pyynnöstä melkein selvin päin. Muiden yhtyeen jäsenten oli vaikea noudattaa sitä, koska he halusivat olla kuin muutkin tunnetut yhtyeet.Lindholm & Rantanen 2007, s. 72 Juhannuksen konsertin jälkeen Hakulinen erosi Yöstä ja siirtyi soolouralle.Lindholm & Rantanen 2007, s. 77 Hakulinen oli ollut yhtyeelle tärkeä, sillä hän oli sanoittanut ja säveltänyt kaikki yhtyeen siihen mennessä julkaistut kappaleet. Muun muassa Lindholm pelkäsi koko yhtyeen hajoavan eikä ollut selvitä Hakulisen eroamisesta.Lindholm & Rantanen 2007, s. 78–79
Heinäkuussa viisihenkinen yhtye oli muuttunut nelihenkiseksi ja Lindholm sekä soitti kitaraa että lauloi. Yhtye sai kuulla X-dreamsin Jyrki Honkakummulta kitaristi Markku Petanderista ja tapasi tämän elokuun puolivälissä Lahdessa. He harjoittelivat pari päivää yhdessä, ja Petander liittyi yhtyeeseen. Petander esiintyi ensimmäistä kertaa Yön jäsenenä Säkylän Eenokilla.Lindholm & Rantanen 2007, s. 80–81
Syyskuussa Yö oli taas viisihenkinen ja harjoitteli uutta albumia varten. Petanderilla oli paljon teemoja ja säkeitä, joka helpotti albumin tekoa. Myrskyn jälkeen julkaistiin marraskuussa 1985.Lindholm & Rantanen 2007, s. 82–83 Pelle Miljoona teki levylle tekstin kappaleeseen Onnellinen perhe, ja Lindholm oli onnellinen, koska sai laulaa Pelle Miljoonan kanssa.Lindholm & Rantanen 2007, s. 83 Albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti kiertueelle.Lindholm & Rantanen 2007, s. 85
Yö teki keväällä 1986 singlen ”Lasisilmä”.Lindholm & Rantanen 2007, s. 88 Syksyllä Lindholm muutti Tampereelle, vähän myöhemmin myös Viitanen ja Rauäng. Yhtyeen jäsenistä Lehtiranta jäi ainoana asumaan Poriin.Lindholm & Rantanen 2007, s. 97–98 Juice Leskinen oli mukana niin ”Lasisilmän” teossa kuin syksyllä työvoimaministeriölle tehdyssä musiikkivideossa Et ole liian villi oppimaan, jonka sanoituksissa Leskisen panos oli tärkeä. Yön agentiksi tuli vuoden 1986 alusta Jouko J. Karppanen, joka on siitä saakka myynyt Yön keikat. Marraskuussa 1986 Yö julkaisi neljännen studioalbuminsa Äänet.
Yö julkaisi 1987 maaliskuussa uuden singlen ”Tia-Maria”, josta tuli 1990-luvulla hitti.Lindholm & Rantanen 2007, s. 99 Yhtye vietti toukokuun lomalla ja esiintyi kuun lopussa Hämeenlinnan jäähallissa, jossa Petander ilmoitti eroavansa Yöstä heinäkuun lopussa. Hän lähti Dingosta soolouralle lähteneen Jarkko Even yhtyeen kitaristiksi. Yö levytti vielä samana kesänä kesäsinglen ”Tää kesä”. Petanderin esiintymiset yhtyeessä päättyivät kesällä 1987 Saapasjalkarockiin.Lindholm & Rantanen 2007, s. 100
Syksyllä Yö levytti uuden albuminsa Lanka palaa joka julkaistiin tammikuussa 1988. Levyllä soitti kitaristina uusi mies nimeltään Juha Mielonen, jonka kanssa Lindholm ei tullut toimeen.Lindholm & Rantanen 2007, s. 103–104 Vuonna 1988 Suomeen alkoi ilmestyä täysin uuden tyylin omaavia yhtyeitä, kuten Pääkköset. Yön työt alkoivat vähentyä ja sitä myöten yhtyeen ryhmähenki rakoilla.
Lokakuussa 1988 Yö aloitti uuden levyn äänitykset, mutta niiden päätteeksi valmista materiaalia oli kasassa vain 27 minuuttia. Levy-yhtiö Poko Rekordsin johtaja Epe Helenius siirsi levyn julkaisua odottamaan sitä, että yhtye saisi kasaan lisää materiaalia täysimittaista albumia varten.Lindholm & Rantanen 2007, s. 108 Tässä vaiheessa levyn tuottaja T. T. Oksala alkoi olla väsynyt. Yö sai lopulta keväällä 1989 valmiiksi uuden albumin joka kantoi nimeä Toinen puoliaika. Levy julkaistiin kesäkuussa. Lindholm oli innoissaan kappaleista ”Kaipaan luoksesi kotiin” ja ”Palapeli” sekä toivoi niiden antavan uutta potkua yhtyeen uralle. Hän joutui kuitenkin toteamaan, että alamäen pysäyttäminen oli vaikeampaa kuin ylöspäin nouseminen. Lindholmin mukaan albumista tuli Yön uran huonoin.
Vuoteen 1988 tultaessa Yön keikkamäärät ja siten myös tulot olivat vähentyneet, joten yhtyeen jäsenten oli hankittava lisätuloja muualta. Jani Viitanen pääsi Costello Hautamäen ja Mika Sundqvistin studiotyöoppiin, ja Lindholm oli osapäivätöissäLindholm & Rantanen 2007, s. 111-112, mutta Rauängillä ja Lehtirannalla ei ollut muuta työtä.
Syksyllä Yö teki Johnny Lee Michaelsin, Giddyupsin ja Alice in Wastelandin kanssa Fun Rock Tourin. Kiertue ei tuottanut paljon.Lindholm & Rantanen 2007, s. 110–111 Vuonna 1989 Olli Lindholm toimi siivoojana Servi Systemsissä ja sai työparikseen Skädämon entisen laulajan Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvarin. Rakastuttuaan Servin työnjohtajaan Lindholm jättäytyi sivummalle musiikkikuvioista ja laiminlöi velvollisuuksiaan yhtyeessä.Lindholm & Rantanen 2007, s. 112
1990-luku
Olli Lindholm hajotti Yön alkuvuodesta 1990. Poko Rekordsin johtaja Epe Helenius vaati yhtyettä jatkamaan, sillä Yö oli velkaa levy-yhtiölle ja verottajalle.Kangasjärvi & Poijärvi 2024, s. 74–75 Sen jälkeen päätettiin, että yhtye jatkaa uudella kokoonpanolla. Yhtye erotti kaikki jäsenensä lukuun ottamatta laulaja Olli Lindholmia ja kitaristi Jani Viitasta. Uusiksi jäseniksi yhtyeeseen liittyi Pelle Miljoonan kokoonpanoissa soittanut basisti Jesu Hämäläinen ja rumpali Frogley.Lindholm & Rantanen 2007, s. 112–113 Kosketinsoittajaksi tuli Mikko Kangasjärvi. Alun perin Kangasjärven piti soittaa vain albumilla, mutta hänestä tuli yhtyeen pysyvä jäsen.Kangasjärvi & Poijärvi 2024, s. 76