Þingvellir eli Thingvellir on kansallispuisto ja historiallinen kohde Islannissa. Þingvellir tunnetaan Islannin alltingin alkuperäisenä kokoontumispaikkana. Allting eli yleiskäräjä järjestettiin Þingvellirissä vuosina 930–1798. Kansallispuisto käsittää käräjäpaikan ohella esimerkiksi Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välistä hautavajoamaa sekä Islannin suurimman luonnollisen järven Þingvallavatnin. Þingvellir kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Maantiede thumb|vasen|Þingvellirin kansallispuiston kartta. thumb|vasen|Syysmaisemaa. Þingvellir sijaitsee Islannin Bláskógabyggðin kunnassa noin 50 kilometriä maan pääkaupungista Reykjavíkista itään. Þingvellirin kansallispuistolla on pinta-alaa 24 000 hehtaaria. Alue on tuliperäistä ruohikon peittämää laavakenttää, jota ympäröivät vuoret kolmella suunnalla. Eteläpuolella on Þingvallavatnin järvi. Þingvallavatn on Islannin suurin luonnollinen järvi. Huomattava geologinen piirre alueella on hautavajoama, joka on muodostunut Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantuessa Atlantin keskiselänteellä.
Kansallispuiston alueelta tunnetaan 172 kasvilajia. Seudulla on koivumetsikköä, jonka mukaan aluetta on aikanaan kutsuttu nimellä Bláskógar. Koivut ovat pääosin hieskoivuja ja vähemmissä määrin vaivaiskoivuja. Koivujen lisäksi seudulla kasvaa useita pajulajeja. Alueella tavataan vakinaisesti 52 lintulajia ja harvemmin esiintyviä lajeja on 30. Paikallisista lintulajeista ehkä tunnetuin on amerikanjääkuikka, joka on Þingvellirissä levinneisyysalueensa itäreunalla. Nisäkkäisiin lukeutuvat esimerkiksi naali ja vieraslaji minkki. Þingvallavatnissa tavataan kolmea makeanveden kalalajia: taimenta, nieriää ja kolmipiikkiä.
Historia thumb|Alþing Þingvellirissä, W. G. Collingwoodin maalaus vuoden 1897 paikkeilta. thumb|Lipputanko ja Islannin lippu yhdellä Lögbergiksi oletetuista paikoista. Viikingit asuttivat Islannin vuoden 870 paikkeilla Ingólfur Arnarsonin saapuessa nykyisen Reykjavikin seudulle. Kun viikinkisiirtolaisia saapui lisää, syntyi tarve sopia kiistoja ja luoda yhteisiä sääntöjä. Aluksi tätä varten kokoonnuttiin Þórsnesissa ja Kjalarnesissa sekä myöhemmin useilla muilla paikoilla. Vuoden 900 paikkeilla syntyi idea yleiskäräjästä eli alþing. Ennen vuotta 930 islantilaiset päälliköt lähettivät Úlfljótur-nimisen miehen Norjaan oppimaan lakeja, jotka hän toi takaisin Islantiin. Hänen veljensä Grímurin tehtävänä oli löytää yleiskäräjien pitopaikka, jollaiseksi sopiva löytyi Bláskógarista eli nykyisestä Þingvelliristä. Islantilaisten kirjan mukaan maat paikalla omisti eräs Þórir Kroppinskeggur, jolta maat takavarikoitiin julkiseen käyttöön hänen murhattuaan palvelijansa. Ensimmäisen kerran alþing kokoontui paikalla vuonna 930. Þingvellirin kautta kulki tuolloin reittejä Islannin eri asutuskeskusten välillä, joten paikalle oli helppo saapua eri puolilta maata. Reittien lisäksi paikalla oli myös kokoontumiseen tarvittavaa polttopuuta ja vettä. Kokoontumispaikka oli vuosien 930–1262 välillä tarkemmin Lögberg eli lakikallio. Alkuperäisen Lögbergin sijaintia ei tunneta varmuudella, mutta yleensä sen sijainnista on esitetty kaksi teoriaa. Toinen paikoista sijaitsee Hallurinn-nimisen rinteen laella Hamraskarðn solan pohjoispuolella, jonne nykyisin on pystytetty lipputanko. Toinen ehdotettu paikka on Almannagjánin vajoama korkeaa kalliota vasten.
Alþing järjestettiin kesäisin ja sen kokoontuminen kesti kaksi viikkoa. 1000-luvulla kirjoittaneen piispa Gissur Ísleifssonin mukaan alþingiin osallistui noin 4 000 maanviljelijää. Maanviljelijät saapuivat päällikkönsä mukana. Päällikön mukana oli oltava joka yhdeksäs hänen alaisensa maanviljelijä. Matka kokoontumiseen kesti osallistujien sijainnista riippuen päivästä tai kahdesta pariin viikkoon. Käräjiin saapui varsinaisten osallistujien ohella kauppiaita, kerjäläisiä, työnhakijoita ja esimerkiksi lähettiläitä ulkomailta. Kokoontumispaikalle rakennettiin väliaikaisia asumuksia, joiden pääosin ruohikon peittämiä jäännöksiä on paikalla edelleen. Vuonna 1000 alþing päätti Islannin kääntymisestä kristinuskoon. Paikalle rakennettiin kirkko vuonna 1017, ja myöhemmin kirkkoja on rakennettu ja kadonnut useita. Nykyinen kirkko paikalla on vuodelta 1859. Vuonna 1262 alþing teki päätöksen liittymisestä Norjaan. Yleiskäräjän kokoontuminen Þingvellirissä jatkui vuoteen 1798.
Tanska-Norja hajosi vuonna 1814. Norja liittyi Ruotsiin ja Islanti säilyi osana Tanskaa. Uusi vaaleilla valittava alþing perustettiin Tanskan kuningas Kristian VIII:n asetuksella vuonna 1843, ja se kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 1845. Kokoontumispaikka oli historiallisen Þingvellirin sijaan kuitenkin Reykjavík. Þingvellir oli menettänyt hallinnollisen merkityksensä, mutta sillä oli edelleen suuri symbolinen arvo. Islannin itsenäisyysliikkeen kasvaessa itsenäisyysmieliset järjestivät kokoontumisia Þingvellirissä, josta tehtiin vuonna 1928 kansallispuisto. 17. kesäkuuta 1944 Þingvellir oli paikka, jossa annettiin Islannin tasavallan itsenäisyysjulistus. Þingvellirissä on järjestetty myös juhlallisuuksia esimerkiksi Islannin asuttamisen 1000-vuotispäivänä 1874, alþingin 1000-vuotispäivänä 1930, Islannin 50-vuotispäivänä 1993 ja kristinuskoon kääntymisen 1000-vuotispäivänä 2000. Vuonna 2004 Þingvelliristä tuli osa Unescon maailmanperintöluetteloa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Thingvalla – nuoren Islannin tuhatvuotinen kehto, Kuva, 07.12.1938, nro 25, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Thingvellir Luokka:Islannin maantiede