thumb|220px|Taiteilijan näkemys mammuteista jääkauden ajan jäättömällä Siperian alueella. Pleistoseenikauden lopun joukkotuho oli maapallolla noin 40 000–9 000 vuotta sitten tapahtunut sukupuuttoaalto, jossa kuolivat sukupuuttoonLister & Bahn 2000, s. 122–125 muiden muassa mammutit, jättiläislaiskiaiset, glyptodontit ja sapelihammaskissat. Joukkotuhon myötä siirryttiin pleistoseenista holoseeniin. Joukkotuho tapahtui viime jääkauden päättymisen yhteydessä, mutta aikaisempien kvartäärikauden jääkausien päättyessä ei ollut tapahtunut vastaavaa joukkotuhoa ja siirtymistä geologisesta kaudesta toiseen (kvartäärikauden muodostavat pleistoseeni ja holoseeni yhdessä). Syytä joukkotuhoon ei kokonaan tiedetä, mutta syinä ovat voineet olla jääkauden ja sen lopun ilmaston ja kasvillisuuden muutoksetLister & Bahn 2000, s. 120–121Did climate change drive the woolly mammoth to extinction? Genetic tests reveal species declined as weather warmed Mail Online, Daily Mail, 11 September 2013, Ellie Zolfagharifard, ihmisen harjoittama metsästysLister & Bahn 2000, s. 122–123, sairaudet tai näiden syiden yhdistelmä.
Amerikassa joukkotuho tapahtui aivan jääkauden lopuilla melko nopeasti, ehkä 500 vuodessa. Euroopassa joukkotuho alkoi hitaasti ja kiihtyi nopeaksi jääkauden lopulla. Euraasian mammutin häviäminen näyttää olleen asteittainen tapahtuma tuhansien vuosien kuluessa. Viimeiseksi mammutit hävisivät Itä-Siperiassa, jonne ihminen levittäytyi viimeiseksi. Wrangelinsaarelle jääneet kääpiömammutit metsästettiin sukupuuttoon noin 1700 eaa.
Joukkotuhon syistä pienoiskuva|oikea|Ranskassa sijaitsevan Combarellelsin luolan luolamaalauksissa näkyy hevonen, karhu, mammutti ja luolaleijona.
Ihminen Usein esitetty ajatus lajien joukkotuholle jääkauden aikana ja lopulla on suuria kasvinsyöjiä ravinnokseen metsästävän ihmisen levittäytyminen. Australian, Pohjois-Amerikan ja Madagaskarin joukkotuhot näyttävät tapahtuneen arkeologisesti katsoen melko pian ihmisen saapumisen jälkeenLister & Bahn 2000, s. 126. Ihminen voi aiheuttaa teoriassa joukkotuhon suoraan metsästäen. Jos 2 % mammuteista kuoli metsästykseen joka vuosi, niin silloin mammutti olisi nopeasti kuollut sukupuuttoonVuokko 2009, s. 151.
Toinen vaihtoehto on, että ihmiset olisivat metsästäneet ruohoa ja muita kasveja syöviä lajeja saalistavat pedot pois. Tämä olisi johtanut ruohonsyöjien määrän hallitsemattomaan kasvuun. Liian suuri määrä ruohonsyöjiä olisi syönyt laajoilta alueilta kaiken ruohon pois ja kuollut nälkään. Lisäksi ihmisten vahingossa sytyttämät tulipalot olisivat muuttaneet kasvillisuutta eläimille sopimattomiksi.
Siihen että ihmiset ainakin osin hävittivät mammutit, viittaa sekin, että mammutti eli monenlaisissa ympäristöissäVuokko 2009, s. 147 ja söi monenlaista ravintoaVuokko 2009, s. 148.
Ilmastonmuutos
Ilmaston muutoksen uskotaan suoraan tai aiheuttamillaan kasvillisuusmuutoksilla hävittäneen muun muassa villasarvikuonon. Kokonaan tai laajoilta alueilta hävinneet eläimet olivat monesti mammutin tai hevosen tyyppisiä saran ja heinänsyöjiäPalaeoecology of Beringia, David Hopkins et al, Academic 1982, s. 312, vain kylmässä eläneitä tai näitä syöviä petoja. Säilyneet märehtijälajit peura, hirvi ja myskihärkä joko saattoivat paeta sopiville asuinalueille tai sopeutua kasvillisuuden muutokseen tehokkaan ruoansulatuksen ansiosta.
Jääkautisten suureläinten tuhosta ei ole syytetty pelkästään jääkauden lopun ilmaston lämpenemistä. Eräiden tutkijoiden mukaan pääsyy suurien eläinten tuhoon oli jääkaudella tapahtunut verraten nopea kylmien ja lämpimien vaiheiden vuorottelu, joka vaikeutti lajien sopeutumista.Ukraintseva 2013, s. 312–313.
Joidenkin tutkijoiden mukaan mammutti hävisi laajoilta alueilta Euroopassa aivan jääkauden kylmimpänä kautenaWoolly mammoth (Mammuthus primigenius Blum.) and its environment in northern Europe during the last glaciation P. Ukkonen ym., QSR 30, 2011, s. 692-712 ravintokasveja hävittäneen kylmyyden ja/tai kuivuuden takia.
Tietokoneella tehtyjen laskujen mukaan mammutille parhaiten ilmastoltaan ja kasvillisuudeltaan soveltunut asuinalue olisi ollut suurimmillaan noin 42 000–30 000 vuotta sittenClimate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth Bravo et al, PLoS Biol. 2008 April; 6(4): e79., doi: 10.1371/journal.pbio.0060079 kun jääkauden keskellä oli kohtalaisen leutoa, jonka jälkeen mammutin elinalue supistui ensin ilmaston kylmenemisen ja sitten ilmaston lämpenemisen takiaG. M. MacDonald ym., Pattern of extinction of the woolly mammoth in Beringia 12.6.2012, Nature Communications 3, Article number: 893 doi:10.1038/ncomms1881, s. Näin mammutin elinalue oli Euraasiassa laskelmien mukaan 42 000 vuotta sitten jääkauden lämpimällä jaksolla noin 7,7 miljoonaa km², ja 6 000 vuotta sitten jääkauden jälkeisen lämpöhuipun aikoihin 0,8 miljoonaa km². Niinpä viime jääkauden päättyessä 90 % mammutin elinalueesta katosiWhat Killed the Woolly Mammoth? Caitlin Sedwick, PLoS Biol. 2008 April; 6(4): e99. , doi: 10.1371/journal.pbio.0060099. Joidenkin laskelmien mukaan esimerkiksi peura ja mammutti kilpailivat ravinnosta supistuneella elinalueella keskenään niin, että joissain laskelmissa peura jää henkiin, toisissa mammuttiHow mammoths lost the extinction lottery Nature 2.10.2011, doi:10.1038/news.2011.626 Species-specific responses of Late Quaternary megafauna to climate and humans Eline D. Lorenzen, David Nogués-Bravo..., Nature 479, s. 359–364,17 November 2011, doi:10.1038/nature10574.
Monet pleistoseenin ruohoa syövät jättiläisnisäkkäät viihtyivät talvella vähälumisella, puuttomalla tundralla ja/tai arotundralla, jossa oli mannerilmasto ja ravinteikas lössipitoinen maaperä, joka loi kasveille hyvät ravinto-olot. Jääkauden päättyminen toi pohjoisille leveyksille lämpimämmän, kosteamman ilmastonLister & Bahn 2000, s. 132, joka kostutti maaperän, hävitti arokasvillisuuden ja suosi metsien kasvuaLister & Bahn 2000, s. 120–121, s131. Laajat niittymäiset heinikot ja ruohostot katosivat. Esimerkiksi kolumbianmammutti ei ollut vain kylmän ilmanalan eläin, joten ilmaston lämpeneminen ei suoraan selitä sen häviämistä. Hyvin pohjoisessa kuiva arotundra korvautui metsän sijasta soisella tundralla, jossa oli pilvistä ja paksu lumipeite. Tundra-alueilla puut ja pensaat lisääntyivätUkraintseva 2013, s. 207.
Mantereet muuttuivat sateisemmiksi, kun niiden pinta-ala kasvoi merenpinnan noustessa ja vallatessa maa-alaa.
Metsittyminen vähensi esimerkiksi mammuttien suosimien ruohokasvien määrää. Lisäksi maaperä happamoitui ja köyhtyi laajoilla alueilla, kun ilmasto kostui ja sateet kuljettivat maaperän ravinteita pois. Kun jääkaudella oli ollut monia kalkkia suosivia tai siitä riippuvaisia lajeja, jääkauden päättyessä menestyivät vähän aikaa kanervan ja suolaheinän tyyppiset kalkinkarttajat. Ravinnon muutoksen vaikutukseen saattaa viitata se, että suuret norsujen ja sarvikuonojen sukuiset eläimet, joilla on suhteellisen yksinkertainen ruoansulatus, hävisivät suurelta osin, mutta nelimahaiset märehtijät selvisivätJääkauden Euroopassa komeita eläimiä Björn Kurtén, Mikael Fortelius. Lisäksi tiedetään, ettei nykyisellä tundralla ole esimerkiksi mammutin tarvitsemia ravinteita kalsiumia, magnesiumia ja natriumia riittävästi, toisin kuin kuivalla arotundralla oli. Tämä saattoi johtaa näiden mineraalien puutostilaan ja lisäksi kaliumin liikamääräänThe Connection Of Mammoth Migrations With Geochemical Landscapes Of Ca-, Mg-, Na Classes In The Southeastern Part Of Western Siberia (L) Sergei V. Leschinsky Tomsk State UniversityThe Late Pleistocene beast solonetz of Western Siberia:“mineral oases” in mammoth migration paths, foci of the Palaeolithic man's activity Leshchinskiy, S. V. La Terra Degli Elefanti–The World of Elephants: Proceedings of the First International Congress, CNR, Rome. 2001.ammoth landscapes: good country for hunter-gatherers Haynes, G. (2006), 142, 20-29.. Esimerkiksi norsujen tiedetään tarvitsevan runsaasti varsinkin natriumia, jota nämä eläimet etsivät muun muassa suolaisista luolista ja kaivamalla maahan kuoppia. Niittyjen ja kuivien ympäristöjen kasveissa on enemmän ravinteita kuin soiden ja matsien aroissa, ruohoissa ja heinissä. Toinen tekijä on syksyn ja talven pituus ja kosteus. Kasveissa tiedetään olevan kesällä suuri määrä valkuaisia mutta talvella suuri määrä kivennäisiä. Pitkä ja kostea syksy kellastuttaa ja pilaa ruohomaisten kasvien ravintoarvon talvellaMammoths and the Environment, Valentina V. Ukraintseva, Cambridge University Press, 31.8.2013, , s. 302-308, "Forage composition", erit. s. 307–308. Tämä puolestaan vähentää talviturkin kasvattamiseen vaadittavien ravinteiden määrää. Turkin kasvattaminen vaatii runsaasti piitä.
Talvien kostuminen lisäsi talvista lumipeitettä niin, että eläinten oli vaikeaa löytää ravintoa. Pohjoiset tundratkin muuttuivat laajalti runsaslumisiksi ja vähäravinteisiksi.
Tundran kasvit tuhoutuvat laiduntamisessa helpommin kuin aron kasvit, joiden kasvupiste on lähempänä juurta, ja kasvinsyöjä silloin vaikeammin pysäyttää arokasvin kasvunResults of the CERPOLEX/Mammuthus Expeditions on the Taimyr Peninsula, Arctic Siberia, Russian Federation Dock Mol, Aleksei Tikhonov, Quaternary International 142–143 (2006) 186–20, Quaternary International 142–143 (2006) 186–202.
Syksyt muuttuivat sateisemmiksi ja ruohon homehtumista suosiviksi. Sienet hajottivat heinän ja ruohon. Varsinkaan kamelit eivät siedä sienten tuottamia toksiineja.
Ylläolevien yhteisvaikutus Anthony Barnovsky ja Sergei Zimov ovat kumpikin tahollaan väittäneet mammuttien kuolleen sukupuuttoon juuri ilmaston aiheuttamien kasvillisuusmuutosten ja metsästyksen yhteisvaikutuksestaMaapallon muuttuva ilmasto, Jorma Keskitalo, Tammi, , sivu 57. Myös tunnettu mammuttitutkija Valentina V Ukraintseva on väittänyt samaaUkraitseva 2013, s. 207. Eräiden tietokonelaskelmien mukaan ilmaston muutos ja ihmisen metsästys kykenevät tappamaan mammutin noin 300–400 vuodessaLister & Bahn 2007, s. 136, 137. Pelkkä ilmaston muutos olisi harventanut mammuttien määrää, muttei täysin hävittänyt niitä. Ilmastonmuutos olisi eristänyt mammutit ja muut eläimet kasvillisuudeltaan sopiviin pieniin laikkuihin, joista ihmiset saattoivat saalistaa ne helpommin pois.Lister & Bahn 2000, s. 135–136Lister & Bahn 2000, sivu 136Nogués-Bravo D, Rodríguez J, Hortal J, Batra P, Araújo MB, 2008 Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth. PLoS Biol 6(4): e79. doi:10.1371/journal.pbio.0060079Large Ice-Age Mammal Extinctions: Humans and Climate the Culprits National science Foundation, Press Release 11-235,2.10.2011Humans and Climate Contributed to Extinctions of Large Ice-Age Mammals, New Study Finds Katrina Voss, National science Foundation news 2.11.2011.
Kosminen katastrofi Mammuttien häviämisen syyksi on veikattu myös kosmista katastrofiaFrancis Hitching, Arvoitukselliset tapahtumat; suom. Anja Aatola, Luku Kadonneet mammutit s. 53, Karisto Hämeenlinna 1981, tai niiden sarjaa, muun muassa supernovaräjähdystä tai asteroidi-iskua.