Täsmennetty monimutkaisuus (, TM) on älykkään suunnittelun teorian käsite, jonka kehitti matemaatikko ja teologi William Dembski. Dembskin mukaan täsmennetyn monimutkaisuuden ominaisuus tarkastelun kohteena olevassa asiassa viestii sen olevan älykkään suunnittelun tulosta.

Dembski ja tiedon luokittelu

Dembski esittää kirjassaan Intelligent Design että täsmennettyä monimutkaisuutta esiintyy, kun on olemassa suuri määrä ”eriteltyä tietoa”. Seuraavassa on Dembskin määrittelyä ”eritellyn tiedon” käsitteestä.

Suuri tietomäärä, alhainen eritelty tietomäärä. Esimerkiksi 10-kirjaiminen rakenne "dkownl el." Shannonin informaatioteorian mukaan satunnainen merkkijono sisältää suurimman mahdollisen määrän tietoa, koska sitä ei voida enää pakata lyhyempään jonoon. Kuitenkin jonon satunnainen luonne aiheuttaa sen, ettei jonolla ole merkitystä, joten se tieto on Dembskin mukaan ei-eriteltyä. (Huomaa, että 'merkityksellä' ei ole roolia Shannonin informaatioteoriassa.) Korkea eritelty tietomäärä, vähän informaatiota. Esimerkiksi 10-kirjaiminen rakenne "aaaaaaaaa". Sarjassa on vähän informaatiota, koska se voidaan pakata pienempään merkkijonoon nimittäin '10a:ta'. Mutta koska se täyttää kuvion vaatimukset, on se erittäin tarkasti eritelty. Tietty tieto. Esimerkiksi 14-kirjaiminen rakenne 'Rakastan sinua'. Sillä on sekä suuri informaatiosisältö, koska sitä ei voi pakata ja suuri eritellyn tiedon sisältö, koska se noudattaa tiettyä kaavaa (kielioppi). Tässä tapauksessa kuvio on merkityksellinen suomen kielen lause, yksi monista merkkijonoista, jotka yhdessä muodostavat vain pienen osan kaikista mahdollisista. Elävissä olioissa kaava, joka molekyyliketjuissa vastaa toimivaa biologista molekyyliä on vain häviävän pieni osa kaikista mahdollisista molekyyleistä.

Suunnittelusuodatin

Dembski määrittelee "design filterin" tavaksi, jolla karsitaan sattuma ja laki, jolloin jäljelle jää "tiettyä tietoa" eli "täsmennettyä kompleksista informaatiota". Dembski määrittelee täsmennetyn monimutkaisen informaation (TMI, engl. complex specified information, CSI)) sellaiseksi, joka sisältää paljon määriteltyä informaatiota ja jolla on pieni mahdollisuus esiintyä sattumalla. Täten mikään laki tai sattumayhdistelmä ei voisi sitä tuottaa. Dembski on laskenut pienen mahdollisuuden rajan tulokseen kaavalla: [kaikkeuden hiukkasten määrä]* [hiukkastilojen muutosmäärä sekunnissa] * [kaikkeuden koko olemassaoloaika] 1080 * 1045 * 1025 = 10150 Hän kutsuu tätä todennäköisyyttä 1/10150 universaaliksi todennäköisyysrajaksi(engl. "Universal propability bound")http://www.iscid.org/encyclopedia/Universal_Probability_Bound . Vain kohde, jonka todennäköisyys on tämän rajan alle, voi perustellusti sisältää täsmennettyä monimutkaista informaatiota.http://www.iscid.org/encyclopedia/Specified_Complexity

Dembski ei kuitenkaan käytä TMI:n tunnistamiseen minkäänlaista algoritmisen kompleksisuuden tason analysointiin liittyvää menetelmää, vaan sen sijaan hän eliminoi sattuman ja lain ottamalla tutkittavan kohteen tai ilmiön, ja vertaa sitä parhaaseen tunnettuun "ei-design"-hypoteesiin, jota on käytetty ilmiön selittämiseen.

Jos tämä "ei-design teoria" tuottaa erittäin todennäköisesti tutkittavan piirteen, on se "laki" Jos "ei-design teoria" tuottaa asian "keskisuurella todennäköisyydellä", on kyseessä "sattuma". Jos teoria tuottaa tuloksen merkityksettömän pienellä todennäköisyydellä (P<1:10150.), ja löytyy kaava, joka sopii tutkittavaan piirteeseen, vaikka on tästä ja "parhaan ei-suunnittelukaavan mekanismista" riippumaton, on kyseessä suunnittelu. Jos piirre ei ole kohteesta riippumaton, on kyseessä valheellinen spesifiointikaava (engl. fabrication). Jos oikeaa spesifiointikaavaa ei löydy, tulkitaan tulos sattumaksi, joskin suureksi sellaiseksi.

Dembskin mukaan täsmennetysti mutkikasta informaatiota ei synny sattuman, lain eikä yhtä aikaa vaikuttavan sattuman ja lain avullaÄlykkään suunnitelman idea, luku 6.1 s 123, ja varsinkin luku 6.2 sivu 128, luku 6.3 sivu 132, luku 6,4 sivu 134.

Kaikkien vaihtoehtojen karsiminen

Tieteellisen näkökannan puolustajat vetoavat myös siihen, että Dembski väittää karsivansa "kaikki vaihtoehdot", mutta vertaaminen voidaan kuitenkin suorittaa suhteessa ainoastaan yhteen, "parhaaseen tunnettuun" selitysmalliin. Dembskin suodatin ei myöskään "eliminoi" sattumaa tai lainomaisuutta vaan ainoastaan luokittelee sen miten hyvin tämä "paras vaihtoehtoinen selitysmalli" selittää piirteen. Tämän vuoksi myös jokainen tuntematon luonnonlaki antaisi tulokseksi "suunniteltu". Historialliseen aineistoon viitaten "Dembskin filtteri" olisi menneisyydessä tulkinnut pilvet "suunnitelluiksi", kun ei tiedetty miten ilmaa raskaampi vesi voisi kohota taivaalle. Tältä kohdalta katsoen kaikki väitteet siitä, että Dembskin filtteri ei tuottaisi "vääriä tunnistuksia" – eli että voisimme jossain oloissa varmasti sanoa kohteen suunnitelluksi – ovat perättömiä. Tämän vuoksi Dembski on osoittanut älykkään suunnittelun vastustajista korkeintaan sen, että "emme tiedä kaikkea - lisätutkimuksia tarvitaan", mikä on ainoastaan Aukkojen jumala -argumentaatiota. Eikä filtteri yhdistä "suunniteltu" -leiman taakse älyä yhtään sen varmemmin, kuin mitä se liittyi menneisyydessä ilmaa raskaamman veden nousuun taivaalle - ja yhtä vähän se tarkoittaa siitä, että "Dembskin filtterin" läpäissyt asia olisi tieteen ratkaisemattomissa. Älykkään suunnittelun kannattajat vetoavat tässä tyypillisesti siihen, että he eivät falsifioi vastateoriaa, vaan tarjoavat parempaa paradigmaa eli selitysmallia sinne, mitä naturalistiset teoriat eivät selitä. Älykkään suunnittelun piirissä ei kuitenkaan ole tarjottu mitään selitysmallia: ominaisuuksiltaan rajaamaton, tavoitteiltaan ja mekanismeiltaan tuntematon suunnittelu ei kerro, miksi jokin asia on niin kuin se on eikä muuten. Näin ollen suunnittelu ei tee tutkittavaa ilmiötä tai piirrettä mitenkään ymmärrettävämmäksi. Dembski on myöntänyt, että ainakin toistaiseksi hänen mallinsa on tietämättömyyteen vetoava. Hänestä kuitenkin tietämättömyyteen vetoaminenkin on parempi vaihtoehto kuin uskomus siihen, että ongelmat olisivat ratkaistut. Dembski sanoi myöntävänsä tietämättömyyden ja että hänen vastustajansa väittävät ratkaisseensa ongelman vaikka eivät ole. http://chronicle.com/free/v48/i17/17a01001.htm

Nykytieteen kannattajien mukaan Dembski käyttää väärin sanaa ”monimutkainen” siinä missä useimmat käyttäisivät termiä ”epätodennäköinen”. Hän määrittelee TMI:n olevan mitä tahansa, jonka esiintymisen todennäköisyys on alle 1:10150. Arvostelijoiden mukaan tämä sievenee kuitenkin käytännössä tautologiseksi väitteeksi: TMI ei voi esiintyä luonnollisesti, koska Dembski on määritellyt sen niin, joten todelliseksi kysymykseksi tuleekin esiintyykö TMI:tä luonnossa vai ei. Tämän osoittamiseksi Dembskin pitäisi näyttää, että biologisella piirteellä on erittäin pieni todennäköisyys esiintyä luonnollisesti mitenkään, mikä on erittäin vaikea, ehkä jopa mahdoton tehtävä ja mikä vaatisi, että kaikki muut mahdolliset teoriat kumottaisiin mukaan lukien myös ne, joita ei ole vielä keksitty.

Täsmällisyys, kompleksisuus ja todennäköisyydet

Väite siitä, että biologiset molekyylit olisivat ”täsmennettyjä”, on harhaanjohtava. Proteiinien aminohapoista voidaan muuttaa parhaimmillaan jopa 80 prosenttia, ilman että laskostuminen ja siten toiminnallisuus muuttuu jyrkästi. Dembski on keskittynyt evoluution epätodennäköisyyden ruotimiseen, eikä ole esittänyt "spesifiointikaavaa" (esimerkiksi jos selitettävä piirre on toiminnallisuus, ei sitä voida käyttää spesifiointikaavana).

On myös viitteitä siitä, että proteiinit eivät olisi "mahdottoman kompleksisia". Esimerkiksi älykästä suunnittelua edustavan Douglas Axen tutkimus "Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds", joka julkaistiin vuonna 2004, antoi tuloksen, että tiettyä toiminnallista ydintä toimintaa edustavat rakenteet proteiineissa ovat välillä 1: 1077 - 1:1053: Dembskin "universaali todennäköisyysraja" on moninkertainen suhteessa tähän, jolloin proteiinit eivät täyttäisi "design filtterin" vaatimaa kompleksisuutta.

CERN-johtajana toiminut Walter Thirring taas on arvioinut kirjassaan Cosmic Impressions - Marks of God in the Laws of Nature, että 1:1070 alkuräjähdyksistä on parametreiltaan sellaisia, josta meidän kaikkeuttamme muistuttava järjestelmä voi kehittyä. Kaikkeuden "hienosäätötasokaan" ei siis ole Dembskin määritelmän mukaiselle suunnitellulle riittävä. Tosin kun Dembski on kuitenkin laskenut universaalin todennäköisyysrajan kaikkeuden kvanttitason tapahtumien suhteen, on kyseenalaista voidaanko sitä soveltaa lainkaan kaikkeuteen itseensä.

Dembskin evoluution matemaattinen mallinnus ei ole evoluution tuntijoiden mukaan onnistunutta, jolloin hänen evoluutiomallinsa olisi pelkkä "olkinukke" eikä kuvaisi evoluution epätodennäköisyyttä oikein. Proteiinien ei väitetä syntyneen tyhjästä "sattumalta" tai "kasautumalla lyhintä mahdollista reittiä", eikä Dembski ole esittänyt "patternia" joka spesifioisi perimän, jolloin ei ole mitään syytä pitää perimää TMI:nä. Ilman soveltamista väite perimän TMI:n luonteesta on siksi vain päätelmä, jossa alkuehto on yhtä kuin johtopäätös.

Todennäköisyyksiä esittäessään Dembskin tapana on ottaa jo tunnettu tilanne, palata lähtökohtaan ja laskea kuinka suuri todennäköisyys on sillä, että juuri kyseiseen, "täsmälliseen", tilanteeseen päädyttäisiin.

Teoreettisesta käsittelystä irrallaan kriitikot ovat myös sanoneet että matemaattinen malli joka ei sovi havaintoihin on joko virheellinen, väärä tai aiheen kannalta merkityksetön. He esittävät erilaisia mutaatioiden kautta syntyneitä ominaisuuksia joita Dembski esittää liian epätodennäköisiksi jotta voisivat syntyä luonnollisesti. Esimerkiksi vuonna 1982 B.G. Hall demonstroi että sokeria hajottavan geenin poistaminen ja bakteeripopulaation asettaminen sokeriliemeen nopeasti synnytti uuden sokeria hajottavan entsyymin.

Lisäksi matemaatikot ovat huomauttaneet, että Dembskin väitteet koskien informaatioteoriaa ovat virheellisiä, koska pääosa hänen esimerkeistään, jotka ovat Dembskin mielestä erittäin "kompleksisia" voidaankin pakata. Ne edustavat pikemminkin suurta säännönmukaisuutta. Esimerkiksi Dembskin kuuluisa "Caputo-esimerkki" sisältää merkkijonon, jossa 40 tulosta kaikkiaan 41stä valinnasta antoi saman tuloksen. Näin ollen Dembskin TMI ei liittyisikään "kompleksisuuteen" vaan pikemminkin "säännönmukaisuuteen". Syy tähän on se, että sattuma tuottaa suurinta kompleksisuutta siksi, että näiden osuus mahdollisuusavaruuksista on suurin. Dembskin filtterin pätevyydelle, eli parhaan tiedetyn selitysmallin arviointiin ja luokitteluun tällä ei ole merkitystä. Tosin epäilyksiä herättää se, että suunnittelu Dembskin esimerkeissä ja luonnossa tunnistamassamme Suunnittelussa on algoritmisesti matalasti kompleksistaja Dembski kuitenkin yhdistää "TMI":n Daviesin "Kompleksiin spesifiin informaatioon", joka on nimenomaan algoritmisesti korkeasti kompleksinen. Toisaalta tämän saattaa selittää se että kriitikoiden mukaan Dembskin esimerkeille, myös Caputoesimerkin laskelmille, tyypillistä on myös se, että se ei aina edes käsittele muita kuin sattumahypoteesin, eli sen että Caputon valinnat johtuivat reilun kolikon heitosta, eikä käsittele muita mahdollisuuksia, jolloin hän ei itse asiassa osoita että se olisi TMI -informaatiota.http://www.talkreason.org/articles/eandsdembski.pdf

Thomas D. Schneiderin mukaan Dembskin teoria kertoo vain sen, ettei sileä funktio tuota uutta informaatiotaDissecting Dembski's "Complex Specified Information", Thomas D. Schneider, 2002 March 5.

Evoluutio ja TM-informaation tuottaminen