Jean-Claude Van Damme, oikealta nimeltään Jean-Claude Van Varenberg (s. 18. lokakuuta 1960 Sint-Agatha-Berchem, Bryssel, Belgia) on belgialainen kamppailulajien taitaja, kehonrakentaja, toimintaelokuvien näyttelijä, käsikirjoittaja ja tuottaja. Hänellä on 2. danin musta vyö Shōtōkan-karatessa.
Alkuvuodet Taistelulajien harrastamisen Van Damme aloitti 10 vuoden iässä, kun hänen isänsä vei hänet harjoittelemaan Shōtōkan-karatea Centre National De Karaté -kouluun.17 Questions With Jean-Claude Van Damme askmen.com Viitattu 10.2.2011 Hän alkoi otella 16-vuotiaanaJean-Claude Van Damme movie-collection.com Viitattu 5.1.2011 ja aloitti samaan aikaan baletin harrastamisen saadakseen lisää notkeutta. Harrastus kesti viisi vuotta. Tuona aikana häntä pyydettiin myös esiintymään näytöksessä, mutta Van Damme kieltäytyi keskittyäkseen enemmän karateen. Hän aloitti myös painonnoston harjoittaakseen kehoansa. Van Damme saavutti kehonrakennuksessa kolmannen sijan vuoden 1978 nuorten WABBAn Euroopan-mestaruuskisoissa.1978 European Championships - WABBA musclememory Viitattu 12.3.2012 Vuotta myöhemmin hän osallistui Mr. Belgia -kisoihin, joissa Van Damme saavutti sekä nuorten tittelin että ”Overall Winner” -tittelin.1979 Mr Belgium musclememory Viitattu 12.3.2012 Kisoihin harjoitellessaan Van Damme noudatti pitkälti kasvisruokavaliota. Hän kertoi, ettei syönyt juurikaan lihaa ja useimmiten käytti lihan sijasta tofua ja papuja.Muscle & Fitness. American Media. marraskuu 2011 Viitattu 13.3.2012
Kilpaura
Van Damme nousi opettajansa Claude Goetzin myötä Belgian karatejoukkueeseen. Hän aloitti ottelemisen vuonna 1976 ja osallistui amatööriuransa aikana pääosin puolikontaktiotteluihin potkunyrkkeilyssä ja karatessa pisteotteluihin. Ensimmäisessä potkunyrkkeilyottelussaan Van Damme oli hävitä jo 46 sekunnin jälkeen tyrmäyksellä. Hänen vastustajansa Toon Van Oostrum päätti kuitenkin lopettaa ottelun kesken ja Van Damme julistettiin voittajaksi. Ensimmäisessä karateottelussaan Van Damme voitti puolikontaktissa Robin Lomardin kolmannessa erässä. Hän harjoitteli seuraavat kaksi vuotta ennen osallistumistaan ensimmäiseen karateturnaukseen. Challenge Coupe des Espoirs Karate -turnauksessa Van Damme jäi ensimmäiselle karsintakierrokselle. Turnauksen jälkeen Van Damme osallistui WAKO:n järjestämään Belgian turnaukseen, jossa hän tällä kertaa eteni aina loppuotteluun saakka. Van Damme kuitenkin hävisi loppuottelun Patrick Teugelsille toisessa erässä.
Vuonna 1979 Van Damme osallistui uudelleen WAKO:n järjestämään karateturnaukseen, jossa hän saavutti puolikontaktissa aloittelijoiden mestaruuden. Myös joulukuussa järjestetyssä La Coupe Francois Persoons -turnauksessa Van Damme saavutti menestystä Belgian karatejoukkueessa, kun hän voitti loppuottelussa Saksan Reinhard Krassin. Myöhemmin Van Damme saavutti potkunyrkkeilyssä amatöörien Euroopan keskisarjan mestaruuden voitettuaan ranskalaisen Georges Verlugelsin kahdessa erässä. Ottelun jälkeen Van Damme otteli Britannian Michael J. Hemingiä vastaan voitokkaasti tuoreena mestarina.Bristol Evening Post, 19.10.1984 Viitattu 13.3.2012 Van Damme oli mestaruuksien myötä saamassa kiinnostusta lajin muilta organisaatioilta, mutta oli aikeissaan keskittyä enemmän näyttelemiseen. Van Damme haastoi vielä uusintaotteluun Patrick Teugelsin, jolle hän hävisi aikaisemmin noin kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa Van Damme voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä murrettuaan Teugelsin nenän.
Van Damme saavutti 18 vuoden ikäisenä mustan vyön karatessa.Biography jeanclaudevandamme.be Viitattu 27.3.2011 Myöhemmin hänen opettajansa Claude Goetz myönsi Van Dammelle 2. danin arvon Shōtōkan-karatessa.Black Belt Magazine Sittemmin Van Damme perusti oman kuntosalin ja alkoi harjoittelemaan muun muassa taekwondoa ja thainyrkkeilyä. Lisäksi Dominique Valeran opastuksella Van Damme harjoitteli täyskontaktikaratea ja potkunyrkkeilyä. Harjoittelun myötä Van Damme ryhtyi ottelemaan enemmän potkunyrkkeilyn parissa. Hänen toinen ottelunsa oli belgialaista Michel Juvillier’ta vastaan. Van Damme voitti ottelun ensimmäisessä erässä. Hän otteli vielä potkunyrkkeilyn parissa vuoteen 1982 asti ja oli muun muassa 1st Journée Des Arts Martiaux -turnauksessa. Van Damme otteli turnauksessa alankomaalaista Henk Besselmania ja belgialaista Lenny Leikmania vastaan voitokkaasti. Ottelut jäivät myös Van Dammen ottelijanuran viimeisiksi.
Syyskuussa 2009 ilmoitettiin Van Dammen palaavan takaisin ottelemaan vuoden 1996 nyrkkeilyn olympiavoittajaa Somluck Kamsingia vastaan K-1-säännöillä maaliskuussa 2010. Ottelu paikaksi ilmoitettiin Las Vegas, ja ottelun piti kestää viisi kahden minuutin erää.Jean-Claude Van Damme to fight Somluck Kamsing in K-1 fiveknuckles.com 8.9.2009 Viitattu 5.1.2011 Ottelun ajankohdaksi vahvistettiin huhtikuu 2011,Jean Claude Van Damme Seeking Fan Redemption In Return To Professional Kickboxing Bloodsport MMA 17.11.2010 Viitattu 5.1.2011 mutta ottelun ajankohtaa kuitenkin myöhäistettiin marraskuulle 2011 Van Dammen elokuvaprojektien takia.Jean-Claude Van Damme veut remonter sur le ring pour un combat contre le Thaïlandais Somrak Kamsing citizenside.com 21.2.2011 Viitattu 27.3.2011 Lisäksi ottelun järjestelyissä oli ongelmia.Televisiosarja Jean-Claude Van Damme: Behind Closed Doors Viitattu 13.5.2011 Toukokuussa 2011 Sheldon Lettich kertoi ottelun peruutetun, mutta Van Damme aikovan yhä edelleen otella Kamsingia vastaan vuoden 2012 puolella. Ottelua ei kuitenkaan koskaan järjestetty.
Näyttelijänura Uran alku Van Damme saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1981 ystävänsä Michel Qissin kanssa toteuttaakseen haaveensa toimintaelokuvien näyttelijäksi.About Jean-Claude FanDamme. Viitattu 26.3.2011 Ennen kuin hän pääsi näyttelijäksi, Van Damme yritti saada rooleja käyttämällä taiteilijanimeä Frank Cujo. Samalla hän työskenteli muun muassa taksinkuljettajana, lattiamattojen asentajana, pizzalähettinä, limusiinin kuljettajana, ovivahtina yökerhoissa sekä karateopettajana. Lopulta vuonna 1984 Van Damme pääsi yhdessä Qissin kanssa mukaan elokuvaan Breakdance, jossa he olivat mukana taustanäyttelijöinä. Kumpikaan ei saanut roolista mainintaa lopputeksteihin. Ensimmäisen kerran Van Damme mainittiin lopputeksteissä elokuvassa Monaco Forever (1984), jossa hänen hahmonsa nimi oli Gay Karate Man. Lyhytelokuvan levitys oli kuitenkin rajallinen, eikä se tuonut Van Dammelle enempää tunnettuutta. Hän esiintyi myös saman vuoden lopulla Chuck Norrisin Suoraa toimintaa -elokuvassa stuntmiehenä.
Van Dammen ensimmäinen isompi rooli oli vuonna 1986 elokuvassa Haastaja. Rooliin hän päätyi karatekoululla pidetyn koe-esiintymisen kautta. Paikan päällä oli hänen lisäkseen eräs toinen näyttelijä, joka esitti lyöntitaitojaan. Van Dammea pyydettiin sparraamaan näyttelijän kanssa, jonka hän lopulta tyrmäsi roolittajien edessä kyllästyttyään miehen ylimielisiin puheisiin. Tämän ansiosta Van Damme sai Ivanin roolin elokuvasta. Hänen omien sanojensa mukaan palkkioksi kertyi noin 250 dollaria.Jean-Claude Van Damme AV Club. 10.3.2008 Viitattu 28.3.2011 Van Dammen oli määrä esiintyä myös Arnold Schwarzeneggerin Predator – saalistaja -elokuvassa, mutta hän ei kyennyt pitämään viidakossa päällään roolin vaatimaa pukua. Samoihin aikoihin hän teki kolmen elokuvan sopimuksen Cannon Groupin kanssa, ja hänen lopullinen läpimurtoroolinsa oli elokuvassa Bloodsport – viimeiseen asti, josta tuli varsinainen kulttisuosikki ja eräs oman lajityyppinsä suosituimmista elokuvista.Bloodsport (1988) - B-luokan amerikkalainen unelma elitisti. 11.2.2010 Viitattu 26.3.2011 Van Damme sai elokuvasta ehdokkuuden Golden Raspberry -palkintogaalassa huonoimman uuden tähden sarjassa. Van Damme esiintyi elokuvan jälkeen Musta kotka -elokuvassa yhdessä 1980-luvulla ninjaelokuvista tunnetuksi tulleen Shō Kosugin kanssa. Van Damme esitti urallaan toista kertaa roiston roolia. Lopulta vuonna 1989 Van Damme teki sopimuksensa loput kaksi elokuvaa Cannonille ja esitti niissä pääosaa. Van Damme esitti aluksi palkkamurhaajaa Albert Pyunin ohjaamassa elokuvassa Cyborg. Seuraavassa elokuvassa Van Damme vahvisti läpimurtoaan toimintanäyttelijänä elokuvassa Kickboxer, jonka Kings Road Entertainmentin tuotti ja jonka teatterilevityksestä Cannon vastasi. Van Dammen kolmas Cannon Films -elokuva oli vuonna 1990 julkaistu Lupa tappaa. Ranskalainen Pathé-elokuvayhtiö oli tuolloin ostanut Cannon Filmsin omistukseensa.Cannon Films: The Life, Death, and Resurrection cannonfilms Viitattu 4.6.2012
1990-luvulla 200px|thumb|left|Van Damme Cannesin elokuvajuhlissa. 1990-luvulla Van Damme esiintyi enemmän valtavirran elokuvissa kuten Kaksoisisku (1991), Täydellinen sotilas (1992), Ei pakopaikkaa (1993), Timecop (1994) ja Äkkikuolema (1995). Hänet huomioitiin kolmesti MTV Movie Award -ehdokkuudella vuosina 1992–1994 halutuimpana miehenä. Lisäksi elokuvasta Kaksoisisku lähtien Van Damme teki yhteistyötä Peter Malotan kanssa. Malota näytteli ajoittain hänen kanssaan samoissa elokuvissa ja työskenteli pääosin taistelukohtauksien koreograafikkona.
Van Dammen mukaan Timecop-elokuvan jälkeen Universal Studios tarjosi hänelle kolmen elokuvan sopimustaE! True Hollywood Story: Jean-Claude Van Damme 2002 Viitattu 27.6.2011, jonka arvo olisi ollut yhteensä 36 miljoonaa dollaria. Van Damme kuitenkin halusi olla vähintään yhtä hyvin palkattu näyttelijä kuin Jim Carrey ja pyysi tuottajilta palkkioksi 20 miljoonaa dollaria per elokuva.Televisiosarja Jean-Claude Van Damme: Behind Closed Doors, jakso 3 Viitattu 14.5.2011 Tätä tuottajat eivät hyväksyneet. Van Damme esiintyi kuitenkin vielä kolmessa Universal Studiosin tuottamassa ja levittämässä elokuvassa: Street Fighter (1994), Äkkikuolema (1995) ja itse ohjaamassaan ja käsikirjoittamassaan elokuvassa The Quest – haastaja (1996). Sittemmin Van Damme solmi kahden elokuvan sopimuksen Columbia Picturesin kanssa, Hän teki studiolle elokuvat Maximum Risk (1996) ja Double Team – kova kaksikko (1997). Molemmissa elokuvissa hän työskenteli hongkongilaisohjaajien Ringo Lamin ja Tsui Harkin kanssa. Elokuvien jälkeen heräsi epäilyksiä Van Dammen kamppailutaitoja ja karatemestaruuksia kohtaan. Bloodsportissakin työskennellyt Frank Dux haastoi Van Dammen oikeuteen The Quest -elokuvasta. Dux vaati 50 000 dollarin korvausta tarinan oikeuksista.People in the News for September 25, 1997 Las Vegas Sun 25.9.1997 Viitattu 3.6.2012 Van Damme kuitenkin voitti oikeudenkäynnin. Sittemmin vuosikymmenen loppupuolella Van Dammen tähti alkoi hiipua, ja hän esiintyi pienemmän budjetin tuotannoissa. Van Dammen viimeiseksi teatterielokuvaksi jäi Täydellisen sotilaan paluu, jonka budjetti oli Van Dammen näyttelijänuran suurin.
2000-vuosikymmenellä 2000-vuosikymmenen aikana Van Dammen elokuvia julkaistiin pääosin suoraan DVD:lle. Näitä olivat mm. In Hell (2003), Wake of Death (2004), Second in Command (2006), Until Death (2007) ja The Shepherd: Border Patrol (2008). Van Damme teki kaksi elokuvaa ohjaaja Ringo Lamin kanssa, joista In Hell nousi Van Dammen tuottoisimmaksi suoraan DVD:lle julkaistuksi elokuvaksi. Lamin oli määrä ohjata heti perään Wake of Death, mutta hän ajautui tuottajien kanssa erimielisyyksiin. Van Damme perusti myös oman tuotantoyhtiön Long Road Productionsin, joka vaihtoi myöhemmin nimekseen 777 Films.Jean Claude Van Damme Best of Eye Candy Viitattu 31.12.2011 Yhtiö tuotti Van Dammen elokuvia vuosina 1998–2003, ja ne julkaistiin myös suoraan DVD:lle. Näiden ohella hän esiintyi kahdessa komediaelokuvassa cameoroolissa. Vuonna 2004 ranskalaisessa Narcossa Van Damme esitti elokuvan päähahmoa Lennyä neuvovaa haamua, ja kaksi vuotta myöhemmin hän esitti hieman näkyvämpää roolia turkkilaisessa Sinavissa. Hän teki roolinsa ilmaiseksi ja suoritti oman roolinsa kuvaukset kolmessa päivässä.Sinav JeanClaudeVanDamme.fr Viitattu 3.4.2011 Vuoden 2008 aikana Van Damme perusti oman elokuvayhtiönsä Rodin Entertainment.