pienoiskuva|3-venttiilinen, ranskalainen vanha tuuba.
Tuuba on vaskipuhallinperheen matalaäänisin jäsen. Sen ääniala on noin C2–f1. Tuubia valmistetaan pääosin B-, C-, Es-, ja F-vireisinä. Näistä B- ja C-soittimia kutsutaan kontrabassotuubiksi ja Es- ja F-soittimia bassotuubiksi. Kontrabassoinstrumenttien käyttökelpoinen rekisteri liikkuu matalammalla kuin bassotuubien, jotka soivat paremmin korkeassa rekisterissä.
Historia Erilaisia bassosoittimia on ollut käytössä läpi historian. 1500-luvulta periytyvää sinkki-nimistä vanhaa soitinta pidetään yleisesti varhaisimpana tuuban edeltäjänä. Se oli nahalla päällystetystä puusta valmistettu, kuudella läpällä varustettu soitin. Harvinainen basso-sinkki korvattiin usein serpentilläKaarina Turtia: Sivistyssanat, s. 896. Otava, Helsinki 2001.. thumb|left|Moritzin ja Wieprechtin alkuperäinen F-tuuba vuodelta 1835 Fagotin muotoinen bassotorvi kehitettiin parantamaan serpentin puutteita 1800-luvun alussa. Bassotorvessa on suuri metallinen kaikusuppilo, mutta se oli soinnillisesti epätasainen.
Irlannissa kehitti soitinseppä Joseph Halliday soittimen nimeltä ofikleidi. Ofikleidille haettiin patentti 1817Salmela. Juha (1989. Bassotuuba. Sibelius-akatemian mus.kand. tutkinnon kirjallinen työ., ja soitin levisi laajalti käyttöön Euroopassa. Johann Gottfried Moritz haki 1835 Preussissa patenttia viisiventtiiliselle F-vireiselle bassotorvelle, jota pidetään modernin soittimen ensimmäisenä versiona. Tuuba on nykyisen sinfoniaorkesterin ainoa soitin, jonka tarkka syntymäpäivä on tiedossa: 12.9.1835.Saraskari, Aleksi (1988): Tuubansoiton perusteita. Opinnäytetyö. Päijät-Hämeen konservatorio. Lahti. cit. Suomen Pasuuna- ja Tuubaseua. SuPatus
Suomessa tuuba määrättiin keisarillisella asetuksella Suomen armeijan soittimeksi 1861. Tuubansoiton opiskelu oli sidoksissa sotilassoittokuntiin 1970-luvulla saakka. Vapaapalokuntien, suojeluskuntien ja puhallinorkestereiden historiassa tuuba esiintyy jo 1800-luvulla. Sibelius-Akatemiaan valittiin tuubansoiton opettaja 1974.
Tuuba nykyisin thumb|F-tuuba vuodelta 1900 (vas.) ja 2004. Tuuba on ottanut asemansa sinfoniaorkesterissa nopeammin kuin mikään soitin – vajaassa kahdessa sadassa vuodessa se on kehittynyt bassotorven prototyypistä nykyiseen asemaansa vaskisektion pohjana.
Tuuban toimintaperiaate on sama kuin kaikissa vaskisoittimissa: huulet saavat suukappaleen avulla ilmapatsaan värähtelemään soittimen sisällä, ja venttiilikoneistolla muutetaan ilmapatsaan pituutta. Pituudenvaihtelut aistitaan äänen korkeuden vaihteluina. Venttiilien lukumäärä vaihtelee kolmesta seitsemään. Venttiilikoneiston suhteet ovat samat kaikissa vaskisoittimissa ensimmäisen kolmen venttiilin osalta – niillä voidaan tuottaa koko kromaattinen asteikko. Loput venttiilit ovat soitinkohtaisia ja auttavat pääasiassa virepuhtauden ja resistanssin optimoinnissa.
Tuuban ääni on soittimen rakenteesta johtuen pyöreä ja pehmeä, kovemmilla äänenvoimakkuuksilla äänestä tulee läpitunkevan peltinen. Tuuban rakenne on tasaisesti laajeneva, toisin kuin pasuunalla tai trumpetilla (vrt. kooninen). Tästä seuraa, että kovaa soitettaessa tuuban ääni menettää sonoriteettinsa, toisin kuin kooniset soittimet. Toisaalta tuuban dynaaminen skaala on huomattavan laaja ennen kuin sonoriteetin aiheuttavat formantit peittyvät.
Orkesteripartituureissa tuuban nuotinnus on usein kirjoitettu C-vireiselle tuuballe, mutta B- ja Es-kirjoitetut tuubastemmat eivät ole harvinaisia. Klassisissa sinfoniaorkesterin teoksissa tuubisti ei soita minuuttimääräisesti paljon, mistä seuraa, että soittajan soittoherkkyyden, ansatsin, tulee olla hyvä.
Tuuban muunnoksia Tuubasta kehitettyjä muunnoksia ovat mm. sousafoni ja helikoni. Niitä käytetään etenkin marssisoitossa, jossa äänen täytyy kuulua pitkälle. Niiden putken paksuin osa kiertää soittajan ympäri, soittaja on ikään kuin torven "sisällä".
Tunnettuja tuubisteja
Chink Martin Abraham Yuakari Arai Øystein Baadsvik Bill Barber Dave Bargeron Roger Bobo Velvet Brown Sergio Carolino Ron Caswell Philip Catelinet Ray Draper Michel Godard James Gourlay Patrick Harrild
Carol Jantch Howard Johnson Michael Lind Sam Pilafian Gene Pokorny Marcus Rojas Jonathan Sass Jim Self Patrick Sheridan Cyrus St. Clair Bob Stewart Roland Szentpali Francois Thuillier William Wolfgang
Suomalaisia tuubisteja Simo Finni (Kansallisooppera) Tarja Hakonen (Hyvinkään musiikkiopisto) Lauri Huotarinen (Rakuunasoittokunta) Miika Jämsä (Kaartin soittokunta) Petri Keskitalo (Helsingin kaupunginorkesteri 2000-2023, Sibelius-Akatemian opettaja 2003-2023) Eero Kolari (Tampereen konservatorio, TAMK) Kari Lahtonen (Kaartin soittokunta) Matti Laiho (Laivaston soittokunta) Harri Lidsle (Sinfonia Lahti) Ilkka Marttila (Helsingin kaupunginorkesteri) Mikko Marttila (Espoon musiikkiopisto) Harri Miettunen (Tampere Filharmonia) Gösta Möller (1920–2009) Ville Niemelä (TIMO Brass Band) Antto Pesonen (Kaartin soittokunta) Raimo Pesonen (Helsingin kaupunginorkesteri 1956–2000, Sibelius Akatemian opettaja, Savonlinnan Oopperajuhlat 1974–1994, Lieksan Vaskiviikkojen perustajäsen) Sanna Sadeharju (Poliisisoittokunta) Juha Salmela (Lahden konservatorio, LAMK) Aleksi Saraskari (Pohjois-Kymen musiikkiopisto) Eino Takalo-Eskola Tatu Tikkanen (Lapin sotilassoittokunta) Ari Varpula (Joensuun kaupunginorkesteri) Joel Wendelin (Itä-Helsingin musiikkiopisto)
Esimerkkejä tuuban käytöstä taidemusiikissa Orkesteriteokset Gustav Mahler: Ensimmäinen sinfonia (3. ja 4. osa) Modest Musorgski: Näyttelykuvia (erityisesti Bydlo ja Kiovan suuri portti) Hector Berlioz: Unkarilainen marssi Richard Wagner: Valkyyria (Valkyrioiden ratsastus) Richard Wagner: Lohengrin (alkusoitto kolmanteen näytökseen) Gustav Holst: Planeetat
Sooloteokset Aho, K.: Tuubakonsertto Gregson, E: Konsertto tuuballe ja puhallinorkesterille Paul Hindemith: Sonaatti tuuballe ja pianolle E. Madsen: Sonaatti tuuballe ja pianolle Penderecki, C: Capriccio John Williams: Tuubakonsertto Vaughan Williams, R: Konsertto tuuballe ja orkesterille f-molli
Tuubaosuuksia muissa teoksissa George Gershwin: Amerikkalainen Pariisissa Igor Stravinski: Petruška (Maalainen ja karhu -osa)
Esimerkkejä tuuban käytöstä rytmimusiikissa Jazz Miles Davis: Birth of the Cool (julkaistu 1957) Ray Draper: Tuba Sounds (1957, ensimmäinen äänitetty tuubalevy) John Coltrane: Africa/Brass (1961) The Matteson-Phillips Tubajazz Consort (1976) Bob Stewart: First Line (1987) Sam Pilafian: Travellin' Light (1991) Jon Sass: Sassified (2005) Daniel Herskedal: Slow Eastbound Train (2015)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Vaskipuhaltimet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit