thumb|335x335px|Kuppikiven kuppeja, Hartola. pienoiskuva| Kuppikivi Hattulan Retulansaaressa. Kupit muistuttavat tähtikuvio Otavan muotoa. pienoiskuva|Kuppikiven kuppeja, Herrasmanni, Lahti. pienoiskuva|Herrasmannin kuppikiven koko. Kuppikivet ovat muinaisjäännöksiä, kiviä tai kalliopintoja, joissa on yleensä useita suhteellisen pyöreitä uurrettuja koloja. Perinne on lähes yleismaailmallinen. Kivien pinnassa on usein kymmenkunta, toisinaan yli satakin pientä patamaista ja keinotekoista kuppia. Kuppien halkaisija on tavallisesti 5–6 senttimetriä.
Kuppikiviä ryhdyttiin tekemään Skandinaviassa neoliittisella kaudella ja perinne huipentui siellä pronssikaudella. Suomessa perinne on ollut voimissaan ainakin esiroomalaisella ja roomalaisen rautakauden lopussa. Itäiseen Suomeen perinteen on arveltu levinneen länsisuomalaisen kulttuurin leviämisen yhteydessä ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella.
Kuppikiviä on käytetty vielä historiallisella ajallakin, jolloin niihin tiedetään laitetun pieniä uhrilahjoja, esimerkiksi jyviä tai maitoa, hyvän sadon ja karjan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lisäksi kuppeihin kertynyttä sadevettä on käytetty parantavana lääkkeenä. Kuppikivien on arveltu voineen liittyä hedelmällisyysmagiaan rautakaudellakin. Toisaalta niillä on alun perin voinut olla yhteys myös vainajien palvontaan. Virolaisen perimätiedon perusteella on kansanrunouden tutkija Martti Haavio esittänyt, että jokaiselle suvun vainajalle olisi tehty oma kuppinsa, josta tämän sielu on linnun hahmossa voinut käydä syömässä ja juomassa.
Suomen kuppikivet Suomen kuppikiviä pidetään pääasiassa rautakautisina, mutta osin ehkä myös keskiaikaisina. Suomessa kuppikivet ovat yleensä lähellä viljelysmaita tai polttokenttäkalmistoja. Niiden käyttö on jatkunut historialliseen aikaan, syrjäisillä paikoilla 1900-luvulle. Tällöin niiden käyttö on liittynyt esimerkiksi sairauksien parantamiseen.
Suomen alueelta tunnetaan yli 500 kuppikiveä ja niitä on myös Karjalankannaksella. Kuppikiviä on lähes kaikissa maakunnissa. Kuppikivien pääesiintymisalueita ovat Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen ja Varsinais-Suomen maakunnat. Myös Pohjanmaalta ja Etelä-Savosta löytyy suhteellisen suppealta maantieteelliseltä alueelta huomattavasti kuppikiviä (Vaasan ja Kokkolan ympäristöstä sekä Savonlinnan Kerimäeltä). Muualla Suomessa kupillisia kiviä esiintyy selvästi vähemmän, hajanaisesti.
Kivien kuoppien merkityksestä on useita oletuksia ja suomalaisia kansanperinteitä. Usein kivet ovat uhripaikkoja. Uhreja, kuten viljaa, jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa. Jotkut uskoivat, että kuoppiin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus. Loitsuissa myös kipuja ja vaivoja karkotetaan kiven reikiin. Kuppikivet mainitaan muinaisrunoissa monessa yhteydessä.
Suomen saaristoalueiden ainoa tunnettu kuppikivi sijaitsee Helsingin Korkeasaaressa.Kaupunki . Helsingin Sanomat 26.11.2014. Sen sijainti ja korkeus merenpinnasta viittaavat pronssikauteen, mahdollisesti 3 500 vuoden taakse. 2010-luvulla Suomen tiedotusvälineissä oli näkyvästi esillä myös Hämeenlinnan Uhrikivi.
Ruotsin kuppikivet Ruotsissa kuppikivien katsotaan olleen käytössä jo kivi- ja pronssikaudella. Niiden on oletettu liittyneen auringonpalvontaan ja hedelmällisyysmenoihin, myöhemmin myös vainajien palvontamenoihin.
Viron kuppikivet Virosta tunnetaan noin 1 750 kuppikiveä, ja siellä ne ajoittuvat pronssikaudelta esiroomalaiselle kaudelle.Kriiska & Tvauri 2007, s. 115–116 Kuten Ruotsissa ja Suomessakin, saattavat Viron kuppikivien kupit sijaita myös pystypinnoilla.Kriiska & Tvauri 2007, s. 116 Katso myös Miekanhiontakivi Pyhä kivi Uhriröykkiö
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Retkipaikka.fi-sivuston esittelemät kuppikivet. Muinaispolut Suomessa . Hämeen kuppikiviä . Thuleian tupa.
Luokka:Suomalaisen muinaisuskon pyhät paikat Luokka:Suomen muinaisjäännökset Luokka:Uhraaminen