Tyrvään Pyhän Olavin kirkko eli Tyrvään vanha kirkko () on noin vuosina 1506–1516Hiekkanen 2007 s. 263 rakennettu myöhäiskeskiaikainen harmaakivikirkko Tyrväällä Sastamalassa. Se sijaitsee Rautaveden rannalla Kallialan kylän Vanhankirkonniemellä noin kolmen kilometrin päässä Vammalan keskustaajamasta. Kirkon sijaintipaikka kuuluu Suomen kansallismaisemiin, ja se muodostaa ympäristöineen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön. Kirkko ei ole aktiivisessa käytössä, mutta siellä pidetään vihki- ja kastetilaisuuksia sekä kesäisin jumalanpalveluksia.
Pyhän Olavin kirkko rakennettiin alkujaan vanhalle palvontapaikalle, jossa on mahdollisesti aiemmin ollut kaksikin puukirkkoa. Kirkko paloi 1600-luvun alkupuolella, jolloin sisustus jouduttiin rakentamaan käytännössä alusta. Kirkkoa käytettiin 1800-luvun puoliväliin, mutta Tyrvään kirkon valmistuttua vuonna 1855 se jäi autiokirkoksi. Pyhän Olavin kirkkoa korjattiin 1900-luvulla, ja sen paanukatto korjattiin talkoilla 1990-luvulla. Vain kolme viikkoa talkoiden valmistumisen jälkeen syksyllä 1997 murtovaras sytytti kirkon tuleen, ja puuosat ja sisätilat tuhoutuivat täysin. Kirkko korjattiin vuosina 1997–2003, ja korjaustyöt saivat kansallista huomiota. Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko keräsi talkoorahastoon yli miljoona markkaa. Taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen maalasivat sisätilat.
Pyhän Olavin kirkko on myöhäisgotiikan ajalta, ja sen suunnittelijana pidetään Huittisten mestaria. Kirkko on suhteellisen pieni, ja sen päädyissä on runsaasti koristelua. Kirkon eteläpuolella on asehuone ja pohjoispuolella sakaristo. Tuhopoltossa tuhoutuneet maalaukset olivat maalarimestari Andreas Löfmarkin käsialaa. Vanhaa esineistöä oli siirretty ennen tulipaloa Kansallismuseoon.
Historia Rakentaminen Suomen keskiaikaisia kivikirkkoja tutkineen Markus Hiekkasen mukaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on rakennettu vuosien 1506 ja 1516 välillä. Hiekkasen mukaan kirkko kuuluu Manner-Suomen kolmannen sukupolven kivikirkkoihin, joita rakennettiin 1480–1550-luvuilla erityisesti Hämeeseen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Ajanjakso sijoittuu myöhäisgotiikkaan. Kivikirkkoja rakennettiin tuolloin Suomessa paljon, vuosina 1500–1520 on ilmeisesti ollut käynnissä ainakin 30 rakennushanketta. Kalmarin unionin aikaiset levottomuudet lisäsivät kirkon merkitystä, ja rakentamista virkisti myös kirkon vauraus katolisena aikana. Uskonpuhdistus romahdutti vuoden 1527 jälkeen kirkon talouden ja kirkkojen rakentamisen.Hiekkanen, s. 25.
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon rakennusajankohdan vahvistavat kirkkorakennuksen piirteiden lisäksi kirjalliset lähteet. Kirkon tilikirjan mukaan seurakunta sai vielä 1500-luvun alussa hautaamisesta saman taksan kuin muut Turun hiippakunnan puukirkot. Vuosina 1506–1516 tilikirjassa ei ollut merkintöjä hautausmaksuista, mikä saattaa tarkoittaa, ettei tuona aikana kirkkoa käytetty hautaamiseen. Vuonna 1516 hautausmaksu oli noussut kolmesta viiteen hopeamarkkaan, joka on sama summa kuin muualla hiippakunnassa kivikirkkoon hautaamisesta. Lisäksi 1500-luvun alusta 1510-luvun lopulle seurakunta maksoi suuria summia muurareille, mikä myös osaltaan todistaa kivikirkon rakennustöistä.
Kirkko valmistui Kallialan kylän läheisyyteen Rautaveden saarelle, johon oli siltayhteys mantereelta.Niemi, s. 37. Paikka on arkeologisten löytöjen perusteella ollut palvontapaikkana jo tuhat vuotta ennen kristillistä aikaa, ja kivikirkon rakentamista edeltäneenä vuosisatana paikalla oli ollut mahdollisesti kaksikin puukirkkoa.Lavonen ym., s. 6–7. Tyrväältä on löytynyt runsaasti rautakautisia jäännöksiä, ja asutus on vähitellen siirtynyt kirkon rakentamisseuduille rautakauden ja keskiajan vaihteessa, jolloin kirkon rakennuspaikalla olisi ollut kalmisto. Tyrväästä lienee muodostunut kappeli 1300-luvun lopulla, jolloin on ilmeisesti rakennettu ensimmäinen puukirkko. Itsenäinen seurakunta Tyrväästä tuli joko 1504 tai 1520.Hiekkanen 2007 s. 260.
Tyrvään Pyhän Olavin kivikirkko valmistui aikanaan talkoovoimin, sillä keskiajalla laki määräsi jokaisen maata omistavan talollisen tuomaan työmaalle sekä tarvikkeita että työvoimaa. Talkoot eivät olleet siten täysin vapaaehtoisia. Kirkko rakennettiin lähiseudulta tuoduista kivistä, jotka muurattiin kalkkilaastin avulla paikoilleen. Ikkunoita kirkkoon tehtiin vain muutama.Niemi, s. 39.
Piispa Arvid Kurki tarkasti Tyrvään seurakunnan vuonna 1518, ja kirkko saatettiin vihkiä samalla matkalla. Kirkko omistettiin Pyhälle Olaville, jonka kultti oli voimakas Satakunnassa, jonne sen olivat tuoneet ruotsalaiset kauppiaat ja siirtolaiset. Tyrväälle pyhän Olavin palvonta oli levinnyt 1200-luvun lopulla.
Asehuone rakennettiin runkohuoneen valmistumisen jälkeen, mutta sen tarkkaa muurausajankohtaa ei tiedetä. Perimätiedon mukaan asehuoneen rakensi Nuutilan suku. Alla sijaitsevan sukuhaudan perusteella sen ajoitus jopa 1600-luvulle on mahdollinen.
Katolisesta kirkosta luterilaiseksi Ruotsi irtaantui katolisesta kirkosta vuoden 1527 Västeråsin valtiopäivien jälkeen. Pyhän Olavin kirkkoon tehtiin kuitenkin tässä yhteydessä vain vähäisiä muutoksia. Veistokset siirrettiin syrjemmälle, Maria-patsas poistettiin alttarikaapista, ja sivualttarit jäivät käytöstä. Esineistöä enemmän Suomessa puututtiin katoliselle kristinuskolle tyypillisiiin seremonioihin, pyhimysten palvontaan, anekauppaan, kasteeseen ja ehtoolliskäytäntöihin.Niemi, s. 41.
Pyhän Olavin kirkko paloi 1600-luvun alkupuolella. Tulipalosta ei ole jäänyt kirjallisia lähteitä, mutta 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin merkkejä puuosien palamisesta. Kirkko vaurioitui palossa niin pahoin, että 1600-luvun puolivälissä sisustus jouduttiin rakentamaan käytännössä alusta. Sisätiloihin tehtiin rakennustöissä monia luterilaisesta teologiasta nousseita uudistuksia. Muutokset näkyivät etenkin kirkon kuoriosan sisustuksessa. 1600-luvulla kirkkoon rakennettiin myös ensimmäiset penkit.
Autioituminen ja uudelleenkäyttö thumb|Pyhän Olavin kirkon vanhoja sisätiloja lehteriltä alttarille. Kirkkoherra Antero Warelius löysi vuonna 1851 kirkon koillisnurkkauksessa olleesta syvennyksestä Kallialan seurakunnan tilikirjat vuosilta 1469–1524. Kyseessä ovat ilmeisesti ainoat keskiaikaiset Suomesta löydetyt tilikirjat, ja ne on talletettu Kansallisarkistoon. Warelius sai tilikirjoista paljon arvokasta tietoa vuonna 1853 julkaisemaansa Tyrvään pitäjänkertomukseen.Kolari, s. 25.
Vammaskosken partaalle valmistui uusi kaksitorninen kirkkorakennus, nykyinen Tyrvään kirkko, vuonna 1855, jolloin Tyrvään Pyhän Olavin kirkon säännöllinen käyttö ja kaikki korjaus- ja uudistustyöt lopetettiin ja se jäi autiokirkoksi. Monista muista hylätyistä kirkoista purettiin ja myytiin rakenteita ja monia keskiaikaisia kirkkoja modernisoitiin, mutta Tyrvään vanhan kirkon sisustus säilyi muuttumattomana yli sadan vuoden ajan. Kirkon vieressä sijainnut vuonna 1793 rakennettu puinen kellotapuli purettiin uuden kirkon valmistuttua, ja kellot siirrettiin uuteen kirkkoon. Pyhän Olavin kirkon alttarikaappi ja keskiaikaiset veistokset puolestaan vietiin vuonna 1875 Helsingin yliopiston historiallis-kansatieteelliseen museoon.Niemi, s. 43.
Muinaismuistoyhdistyksen viides taidehistoriallinen retkikunta vieraili Pyhän Olavin kirkossa kesällä 1892. Retkikunnan kertomus antaa tarkan kuvan kirkon silloisesta sisustuksesta, ja esimerkiksi Lars Sonck teki akvarellimaalaukset alttaripeilien paratiisin puutarhan kasviaiheista.Rahola, s. 79. Tyrvään seurakunta ehdotti vuonna 1896 kirkon muuttamista museoksi ja lahjoittamista Muinaismuistoyhdistykselle. Seurakunta piti kuitenkin kirkon omistuksessaan.Rahola, s. 80.
Kirkkoa alettiin korjata vasta 1960-luvulla, kun Museovirasto teki joitakin korjauksia ja suoritti alueella kaivauksia. Kirkon perustuksia vahvistettiin ja ikkunat uusittiin. Perustusten vahvistamisen yhteydessä löydettiin kirkon lattian alta useita vanhoja solkia ja soljen palasia, erilaisia koriste-esineitä sekä yli 700 tunnistettua rahaa vuosilta 1363–1921. Pääosa rahoista oli Ruotsin vallan aikaisia, parikymmentä Venäjän vallan ajalta sekä muutama tanskalainen ja anglosaksinen raha. Kansallismuseo tutki ja luetteloi kaikki korjauksen aikana löydetyt esineet.Kolari, s. 26–30. Vammala: Tyrvään Sanomat, 1968.
Peruskorjaus ja paanukattojen uusiminen thumb|Paanukattojen kunnostus vuonna 1997. Museovirasto alkoi suunnitella 1990-luvulla Pyhän Olavin kirkon katon, muurien ja osin sisätilojen kunnostamista. Samoihin aikoihin aloitettiin myös kirkon dokumentointi: ensimmäisenä kuvattiin paanukatto.Niemi, s. 49. Lisäksi dokumentoitiin kattotuolit ja ullakon puurakenteet. Museovirastossa oltiin jo 1990-luvulla huolissaan kirkon 1700-luvun sisustuksesta ja sen kunnosta. Sisustuksesta ehdittiin tehdä vain yleisiä kuvauksia, mutta tarkoituksena oli ollut piirtää ja kuvata huolellisesti puussa olevat yksityiskohdat.Niemi, s. 50.
Museovirasto tiedotti vuonna 1992 Vammalan seurakuntayhtymää paanukaton tilanteesta. Viraston mukaan katto olisi uusittava tai korjattava, ennen kuin paanut putoaisivat katolta. Etelälape, asehuone ja sakaristo olivat uuden paanukaton tarpeessa, mutta pohjoislape voitaisiin kunnostaa vaihtamalla huonokuntoisimmat paanut.
Kirkkoneuvosto asetti maaliskuussa 1995 Pyhän Olavin kirkolle rakennustoimikunnan, jonka ajatus talkoista vahvistui sen vierailtua Elimäen kirkolla, jonka katto oli uusittu talkoilla. Vammalan seurakunnassa alettiin jo vuonna 1993 säästää kunnostusta varten, mutta hankkeen toteuttaminen talkoilla vaikutti silti taloudellisesti välttämättömältä. Seurakunnan, Museoviraston ja Kirkkohallituksen lisäksi varoja saatiin lopulta EU:n arkkitehtuurirahastolta. Pyhän Olavin kirkko ja neljä muuta suomalaista kohdetta saivat marraskuussa 1995 palkinnon EU:n arkkitehtuuriperinnön säilyttämisestä.
Paanukattotalkoista muodostui suururakka, ja sen käytännön järjestelyt olivat mittavat. Niiden aikana veistettiin 18 000 paanua, joissa päädyttiin käyttämään pääosin alkuperäistenkin paanujen materiaalina ollutta haapaa. Haapaa tarvittiin 330 kuutiota. Museovirasto edellytti, että paanut veistetään käsin, jolloin katon elinkaari pitenee.Niemi, s. 53.
Tuhopoltto thumb|Kirkon päätyä tuhopolton jälkeen 1997. Haapapaanuista tehdyn eteläisen lappeen, asehuoneen ja sakariston katon valmistumista juhlittiin 31. elokuuta 1997, mutta jo kolme viikkoa myöhemmin 21. syyskuuta 1997 tuhopolttaja raunioitti kirkon. Tuli tuhosi käytännössä kaikki puuosat, sekä vanhan sisustuksen että uudet paanut. Palon tapahtuessa silloinen arkkipiispa John Vikström oli sattumoisin suorittamassa piispantarkastusta naapuriseurakunnassa Karkussa ja hän osallistui tapauksen henkiseen jälkihoitoon. Palon jälkeen keskusrikospoliisi (KRP) ja Vammalan poliisi perustivat tutkintaryhmän, jonka johto oli KRP:lla.Pessi, Tapio: Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sytyttäjä halusi peittää varkautensa jäljet. Satakunnan Kansa 2.11.2002, s.7.