Eero Rafael Roine (10. helmikuuta 1904 Turku – 8. kesäkuuta 1966 Turku) oli suomalainen näyttelijä, joka työskenteli Tampereen Työväen Teatterissa.
Roine oli vakinaisena näyttelijänä Tampereen Teatterissa vuosina 1936–1937, jonka jälkeen hän siirtyi loppu uransa ajaksi Tampereen Työväen Teatteriin sen silloisen apulaisjohtajan Edvin Laineen houkuttelemana.
Roine näytteli myös elokuvissa aina 1930-luvulta 1960-luvulle. Roolit olivat poikkeuksetta sivurooleja ja usein kansanmiehen. Roine sai Jussi-palkinnon parhaasta miessivuosasta elokuvassa Ihmiset suviyössä (1948).
Roineella on neljä lasta, joista kolme on näyttelijöitä: teatterinjohtajanakin merkittävän uran tehnyt Esko Roine sekä Liisa Roine ja Eila Roine. Neljäs lapsi, Olavi Roine, ei lähtenyt teatteriuralle. Roineen pikkuveli oli kansanedustaja Eino Roine. Roine on haudattu Vatialan hautausmaalle Kangasalle.
Roine palkittiin vuonna 1955 Pro Finlandia -mitalilla. Sittemmin lapsista myös Eila Roine ja Esko Roine ovat saaneet saman tunnustuksen.
Elokuvaura Seikkailu jalkamatkalla (1936) Tukkijoella (1937) Paimen, piika ja emäntä (1938) Ihmiset suviyössä (1948) Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta (1950) Pitkäjärveläiset (1951) Komppanian neropatit (1952) Kipparikvartetti (1952) Tyttö kuunsillalta (1953) Kunnioittaen (1954) Oi, muistatkos... (1954) Opri (1954) Niskavuoren Aarne (1954) Musta rakkaus (1957) Vääpeli Mynkhausen (1957) Vieras mies (1957) Kuu on vaarallinen (1962) Pinsiön parooni (1962)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1966 kuolleet