Phalène on ranskalais-belgialainen koirarotu. Siitä on olemassa vain ulkonäöltään hieman poikkeava muunnos papillon. Rodun nimi tarkoittaa ranskan kielessä yöperhosta, joka juontuu siitä, että koiran korvat muistuttavat perhosen siipiä. Phalènea ja papillonia kutsutaan myös nimillä perhoskoira ja mannermainen kääpiöspanieli (). Niillä on sama rotumääritelmä ja ne voi erottaa pelkästään korvien asennon perusteella. Phalènelle voi syntyä papillonpentuja ja päinvastoin.
1990-luvun alussa rotu oli erittäin suosittu, mutta suosio on sittemmin laskenut. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi phalènen pentuja noin viisikymmentä vuosittain.
Vuonna 2018 phalène oli Ranskassa papillonin kanssa yhteen laskettuna 13. suosituin paikallinen rotuLOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019. – listauksessa se on 14. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.
Ulkonäkö Phalène on siro kääpiörotu, joka on ilmeeltään valpas ja älykäs. Sillä on pitkäkarvaiset, perhosmaiset luppakorvat. Liikkeet ovat vapaat ja tyylikkäät. Pitkä karvapeite on korvissa, raajojen takaosassa, varpaiden välissä ja hännässä. Turkki on pohjaväriltään valkoinen. Laikuissa kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisimpiä ovat tummanruskea, musta ja punertava. Päässä valkoinen väri ei saisi olla vallitseva, mutta otsapiirto on toivottava.
Luonne ja käyttäytyminen Pentuina phalènet ovat vilkkaita, mutta oppivat melko nopeasti. Aikuisena luonne yleensä rauhoittuu, mutta koirat pysyvät valppaina ja eloisina. Helposti koulutettavina phalènet sopivat moniin harrastuksiin. Pienestä koostaan huolimatta ne tulee kouluttaa tavoille kuten muutkin koirat. Rodun edustajat ulkoilevat mielellään, mutta pärjäävät myös vähemmällä liikunnalla. pienoiskuva|Phalène koiranäyttelyissä
Alkuperä Phalènen arvellaan olevan alun perin olevan italialaista alkuperää. Phalène on perhoskoirien kantamuoto, josta ensimmäiset tiedot ovat 1400-luvun Ranskasta.
Phalène oli erityisesti Euroopan hoveissa suosittu seurakoira 1500–1700-luvuilla. Ranskan hovissa se oli kuninkaiden ja aatelisten rakastama sylikoira: muun muassa Aurinkokuningas Ludvig XVI, Madame de Pompadour ja Marie Antoinette omistivat phalèneita. Rodun leviäminen tapahtui pitkälti hovien lahjojen ja naimakauppojen myötä.
Papillon-muunnos syntyi myöhemmin, kun luppakorvaisista phalèneista alkoi esiintyä pystykorvaisia yksilöitä joko mutaation tai risteytymisten seurauksena. 1800–1900-lukujen vaihteessa Belgiassa pystykorvainen tyyppi yleistyi. 1900-luvun alkupuolella laadittiin tarkemmat rotumääritelmät, ja vuonna 1955 FCI hyväksyi phalène-nimen virallisesti luppakorvaiselle muunnokselle.
Terveys pienoiskuva|Phalène Phalène elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä sydänsairaudet. Phalènen merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet ja myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma.
Johtuen phalènen pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 12 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja phalèneja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Erilaisista silmäsairauksista rodulle tavallisimpia ovat ylimääräiset ripset (distichiasis), puutteellinen kyynelkanavan aukko ja kaihi. Phalènen PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto ja silmälausunto.
Phalène on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä röntgenkuvista, ja pahimmillaan välilevyntyrään. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Merkittävä osa phalèneista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.
Yksi phalènen yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Eräs koirien ja myös phalènen tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Phalènet ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Phalènen jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 15 %.
Katso myös
Markiesje Chihuahua
Lähteet Suomen Papillon- ja Phalèneyhdistys r.y. Tapio Eerola: Suomen koirarodut, Tammi 2004 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Rotumääritelmä (PDF)
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Ranskalaiset koirarodut Luokka:Belgialaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit