Bedlingtoninterrieri () on brittiläinen koirarotu, joka kuuluu terriereiden roturyhmään. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi bedlingtoninterrierien pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Bedlingtoninterrieri Bedlingtoninterrierin säkäkorkeus on noin 41 cm. Pää on muodoltaan päärynämäinen, kallo on kapea ja selvästi pyöristyvä, päälaella tupsu. Bedlingtoninterrierin muotoja korostetaan näyttelyissä trimmauksella. Muun muassa pää trimmataan pyöreähköön muotoon, jotta se saadaan näyttämään soikealta ja otsapengermättömältä. Silmät ovat suhteellisen pienet. Korvat ovat keskipitkät ja kapeat, korvien päissä on tupsut. Häntä on melko pitkä ja alaspäin kaareutuva. Karva on paksuhkoa, pellavamaista ja kihartuu päässä. Väriltään koira on siniharmaa, maksanvärinen, hiekanruskea, tai edellä mainittujen värien sekoitus.
Luonne ja käyttäytyminen
Bedlingtoninterrieri on pääsääntöisesti hyväntuulinen ja omanarvontuntoinen, eikä se saisi olla arka tai hermostunut. Lempeää käyttäytymistä ja pehmeää ulkonäköä ei pitäisi tulkita temperamentin puuttumiseksi, sillä ulkokuoren alla on terrieri. Valtaosalla bedlingtoninterriereistä on säilynyt saalistusvietti. Varsinaista miellyttämishalua niillä ei ole, mutta rodun edustajat oppivat asioita nopeasti ja nauttivat yhdessä tekemisestä, kunhan koiran motivaatio on kohdallaan. Bedlingtoninterrieri nauttii aktiivisesta elämästä ja sopii hyvin myös harrastuskoiraksi esimerkiksi agilityyn.
Bedlingtoniinterrieristä ei irtoa karvaa, mutta turkki vaatii trimmauksen parin kuukauden välein. Perusteellinen harjaus ja kampaus on tarpeen useammin.
Alkuperä pienoiskuva|Piirros bedlingtoninterrieristä ja dandiedinmontinterrieristä vuodelta 1881. Bedlingtoninterrieri on yksi vanhimmista terrieriroduista. Rotu peräisin Northumberlandista. Bedlingtoninterrierin loivat 1800-luvulla englantilaiset kaivostyöläiset, jotka halusivat saada monipuolisen metsästyskoiran kettujen ja kaniinien luolametsästykseen. Bedlingtoninterrierin taustalla on todennäköisesti karkeakarvainen metsästysterrieri (rothburynterrieri), joka on bedlingtoninterrierin ja dandiedinmontinterrierin yhteinen esi-isä.
Terveys Bedlingtoninterrieri elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus sekä syöpäsairaudet. Bedlingtoninterrierin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, kuparitoksikoosi, atopia ja allergiat.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 4 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja bedlingtoninterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja puutteellista kynelkanavan aukkoa.
Bedlingtoninterrierin perinnöllinen kuparitoksikoosi on perinnöllinen sairaus, jossa kuparia kertyy maksaan. Sairautta aiheuttaa muun muassa COMMD1-geenin mutaatio. Kyseinen mutaatio voidaan testata kaupallisella geenitestillä ja sitä kautta esiintymistä voidaan vähentää. Bedlingtoninterriereiden PEVISA-ohjelmassa on pakollinen kuparitoksikoosin geenitesti ja silmälausunto.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Bedlingtoninterrierit ovat yksi sisäsiittoisimmista koiraroduista. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Bedlingtoninterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 46 %.
Katso myös
Villakoira
Lähteet Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997. Gino Pugnetti: Koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1983. Suomen bedlingtonkerho ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 3 Terrierit Luokka:Terrierit