Tetrahydrokannabinoli eli Δ9-THC tai THC viittaa yleensä (–)-trans-Δ9-THC:hen, joka on ihmisten kannabinoidireseptoreihin CB1 ja CB2 osittaisagonistina sitoutuva kannabinoidi. Se toimii siksi päihteenä ja lääkkeenä. (–)-trans-Δ9-THC:n INN-nimi on dronabinoli.
Hamppu tuottaa tetrahydrokannabinolihappoa, joka muuntuu THC:ksi kuumennettaessa. Yleensä THC:tä käytetään päihteenä hampusta saadun kannabiksen muodossa polttamalla tai vaporisoimalla kannabista tai syömällä siitä tehtyjä ruokia. THC on muun muassa nikotiinin ja etanolin jälkeen yksi maailman käytetyimmistä päihteistä. Esimerkiksi vuonna 2018 kannabista oli käyttänyt noin 24% 15–69-vuotiaista ja 44% 25–34-vuotiaista suomalaisista. Suomessa THC on huume.
Joissain maissa THC:tä käytetään lääkkeenä muun muassa tietyistä sairauksista johtuvaan pahoinvointiin tai kipuun. Suomessa sitä myydään reseptilääkkeenä nimellä Sativex MS-taudin lihasoireisiin.
THC:n vaikutukset ovat monimuotoisia. Päihdekäytön annoksin se voi usein hidastaa käsitystä ajan kulusta, lisätä ruokahalua, rentouttaa ja aiheuttaa mielialamuutoksia. Eritoten isoin annoksin se voi myös väliaikaisesti aiheuttaa vainoharhaisuutta, hallusinaatioita tai heikentää muistia. THC voi kuivattaa suuta ja silmiä. Se voi nostaa syketiheyttä ja aiheuttaa ortostaattista hypotensiota.
Erityisesti kannabiksen muodossa käytettynä THC:tä voidaan pitää välittömiltä vaikutuksiltaan verrattain turvallisena aineena ja sen haitat liittyvät lähinnä runsaaseen pitkäaikaiskäyttöön. Eritoten THC:n syöminen voi johtaa yliannostukseen. Tämä voi olla pelottava kokemus, mutta harvoin hengenvaarallinen, vaikka se voi johtaa itselle vahingolliseen käytökseen. Kenenkään ei tiedetä kuolleen yksinomaan yliannostukseen, mutta harvinaisia tapauksia tunnetaan, joissa esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja potevia on kuollut THC:tä käytettyään. Näissä tapauksissa THC on ollut kuolemaan myötävaikuttava tekijä.
Kannabista käyttävistä noin 9% voi tulla siitä riippuvaiseksi. Riippuvuuden vieroitusoireet ovat lähinnä psyykkisiä. THC:n runsas pitkäaikaiskäyttö voi laukaista psykoosin niillä, joihin kohdistuu myös muita psykoosille altistavia ympäristö- tai perintötekijöitä. Eritoten lapsena tai varhaisnuorena aloitetun kannabiksen käytön epäillään heikentävän muistia ja laskevan älykkyysosamäärää pitkäaikaisesti. THC:n käyttö raskauden tai imetyksen aikana saattaa olla haitallista sikiölle tai imetettävälle.
Kemialliset ominaisuudet + Δ9-THC:n stereoisomeeritkehyksetön|200pxkehyksetön|200pxLyhenne: (–)-trans-Δ9-THC IUPAC-nimi (etuliite): (6aR,10aR)- CAS-numero: 1972-08-3Lyhenne: (+)-trans-Δ9-THC IUPAC-nimi (etuliite): (6aS,10aS)- CAS-numero: 17766-02-8kehyksetön|200pxkehyksetön|200pxLyhenne: (+)-cis-Δ9-THC IUPAC-nimi (etuliite): (6aR,10aS)- CAS-numero: 69855-10-3Lyhenne: (–)-cis-Δ9-THC IUPAC-nimi (etuliite): (6aS,10aR)- CAS-numero: 43009-38-7IUPAC-nimi (loppuliite): 6a,7,8,10a-Tetrahydro-6,6,9-trimetyyli-3-pentyyli-6H-dibentso[b,d]pyran-1-oli THC:ssä on 2 kiraliakeskusta, joten sillä on 4 stereoisomeeriä. Isomeerit ovat värittömiä tai kellertäviä öljymäisiä nesteitä. Hampussa oleva isomeeri on (–)-trans-Δ9-THC, jota ei tosin ole hampussa juurikaan sellaisenaan, vaan ei-päihdyttävänä tetrahydrokannabinolihapon eli THCA:n tiettynä stereoisomeerinä. Hampun poltto tai muu kuumennus dekarboksyloi THCA-isomeerin (–)-trans-Δ9-THC:ksi. Kannabiksessa THCA:n dekarboksylaatio THC:ksi tapahtuu korkeissa lämpötiloissa nopeiten. Esimerkiksi 160 °C:ssa se tapahtuu täydellisesti 20 minuutissa. Yli 100 °C:ssa osa muodostuneesta THC:stä kuitenkin alkaa hajota kuumennuksen yhteydessä etenevässä määrin kannabinoliksi (CBN).
(–)-trans-Δ9-THC:n INN-nimi on dronabinoli. Sen kiehumispiste 0.02 mmHg paineessa on 200 °C. Se ei ole käytännössä vesiliukoinen, sillä sen liukoisuus 23 °C veteen on 2.8 mg/l. Se liukenee hyvin etanoliin, asetoniin, glyseroliin, bentsyylialkoholiin, DMSO:hon, propyleeniglykoliin ja kloroformiin.
(–)-trans-Δ9-THC adsorptoituu merkittävästi lasiin, teräkseen ja eri muoveihin (esimerkiksi polypropyleeniin, PTFE:hen ja polykarbonaattiin). Adsorptio mittalaitteissa voi haitata THC-näytteiden pitoisuusmittausta.
Säilyvyys (–)-trans-Δ9-THC voi hajota ilman, valon, happojen tai korkeiden lämpötilojen vaikutuksesta. Esimerkiksi 55 °C liuoksissa, joiden pH-arvo on 1, sen hajoamisen puoliintumisaika on vain tunnin. Huoneenlämmössä THC:n pääasiallinen hajoamistuote on hapettumisen kautta muodostunut kannabinoli (CBN).
THC hajoaa hitaiten mahdollisimman kylmässä. Valo voi myös nopeuttaa hajoamista, mutta vain hieman. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa kuivattua kannabista ja hasista säilöttiin 4 vuotta eri oloissa. Näytteiden THC-pitoisuus laski keskimäärin 13% valoisissa ja 11% pimeissä säilytysoloissa 22 °C:ssa ensimmäisen sadan päivän aikana. 4 vuoden aikana THC-pitoisuus laski 22 °C:ssa valoisassa tai pimeässä 50–100% ja CBN-pitoisuus kasvoi 10–30%. Pimeässä 4 °C:ssa THC-pitoisuus laski 4 vuodessa noin 0–50%. Pimeässä –20 °C:ssa THC-pitoisuus ei laskenut, eikä CBN:ää muodostunut.
Toisessa tutkimuksessa THC-pitoisuus ei laskenut läpipainopakatuissa kapseleissa, joissa THC oli liuotettu ruokaöljyyn, kun pakkauksia säilytettiin 3 kuukauden ajan –22 °C tai 25 °C lämpötilassa.
Kolmannessa tutkimuksessa tarkasteltiin kannabiksesta uutettua epäpuhdasta öljyä, jonka tetrahydrokannabinolihappo (THCA) oli muunnettu THC:ksi kuumentamalla. 4 vuoden varastoinnin aikana öljyn THC-pitoisuus laski alkuperäisestä 90% kun sitä säilytettiin 22 °C:ssa valoisassa ja 84% kun sitä säilytettiin 4 °C:ssa pimeässä.
Valmistaminen THC:tä voidaan tuottaa eristämällä tetrahydrokannabinolihappoa (THCA) hampusta, puhdistamalla THCA ja dekarboksyloimalla se THC:ksi. THC:tä voidaan saada myös hampusta eristetystä kannabidiolihaposta (CBDA), dekarboksyloimalla se kannabidioliksi (CBD) ja muuntamalla CBD THC:ksi. THC:tä voidaan myös tuottaa geenimuunnelluissa mikrobeissa, kuten leivinhiivassa. THC:n valmistukseen on kehitetty myös monia synteesejä, jotka tuottavat rasemaatteja tai yksittäisiä stereoisomeerejä.
Päihdekäyttö THC:tä käytetään päihteenä yleensä hengittämällä sitä keuhkoihin esimerkiksi polttamalla tai vaporisoimalla kannabista tai kannabiksesta uutettuja öljyjä tai vahoja, joissa on korkea THC-pitoisuus. THC:n nieleminen on myös yleinen käyttötapa. Sitä niellään esimerkiksi leivonnaisten, karamellien tai juomien muodossa. Kannabiksessa on THC:n sijaan ei-psykoaktiivista tetrahydrokannabinolihappoa (THCA), joka dekarboksyloituu kuumennettaessa THC:ksi. Siksi lämpökäsittelemättömän kannabiksen syöminen ei päihdytä.
Yleensä sisäänhengitettynä vasta 3–6 milligrammaa (mg) (–)-trans-Δ9-THC:tä aiheuttaa havaittavia vaikutuksia ja 10–20 mg aiheuttaa vahvan päihtymyksen aikuiselle, jolla ei ole THC-toleranssia. Vaikutukset ovat vahvimmat 3–10 minuutin kuluttua. Vaikutukset kestävät 2–4 tuntia.
Nieltynä noin 10–20 mg aiheuttaa havaittavia vaikutuksia ja 30–40 mg annos aiheuttaa vahvan päihtymyksen aikuiselle, jolla ei ole toleranssia. Yksilöiden välisen herkkyyden takia annostelu kannattaa kuitenkin aloittaa 2.5–5 mg annoksin. Vaikutukset alkavat usein 30–120 minuutissa ja kestävät 5–8 tuntia. Isot annokset voivat tosin kestää jopa 12 tuntia. Joissain tapauksissa vaikutukset ovat olleet voimakkaimmillaan vasta 4–6 tunnin kuluttua annoksen ottamisesta. Eritoten THC:n nielemiseen liittyy yliannostuksen riski (katso: yliannostus).
THC:tä on myös mahdollista pistää verenkiertoon, jolloin 2–4 mg annokset aiheuttavat vahvan päihtymyksen, joka kestää 2–4 tuntia. Tässä käyttötavassa ongelmallista on kuitenkin THC:n rasvaliukoisuus. Siksi tutkimuksissa, joissa THC:tä on pistetty verenkiertoon, se on liuotettu esimerkiksi albumiinin joukkoon. THC toimii myös peräruiskeena tai peräpuikkoina sellaisenaan tai esimerkiksi sen hemisukkinaattiesterinä. THC imeytyy verenkiertoon myös suun limakalvoilta ja ihon lävitse. Imeytyminen ihon lävitse on heikkoa.
Lääkekäyttö
Suomessa on myynnissä vain yksi THC:tä sisältävä reseptilääke. Tätä myydään kauppanimellä Sativex ja se sai myyntiluvan Suomessa vuonna 2012. Tämä on suusuihke, jossa on 2.7 milligrammaa THC:tä ja 2.5 milligrammaa kannabidiolia (CBD) yhdessä käyttöannoksessa. Sitä käytetään helpottamaan MS-taudin aiheuttamaa lihasjäykkyyttä eli spastisuutta. THC:tä käytetään Suomessa myös muihin sairauksiin, mutta tällöin THC:tä sisältävät lääkkeet vaativat reseptin lisäksi erityisluvan Fimealta.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa THC:tä käytetään MS-taudin lisäksi lisäämään laihtuvien AIDS-potilaiden ruokahalua ja vähentämään kemoterapiaan liittyvää pahoinvointia.
Vaikutukset THC on vaikutuksiltaan monimuotoinen ja se on luokiteltavissa sedatiiviksi, stimulantiksi ja hallusinogeeniksi. Sen subjektiiviset vaikutukset ovat hyvin samanlaiset kuin kannabiksella, sillä se on kannabiksen pääasiallinen psykoaktiivinen ainesosa. Päihdekäytön annoksin THC yleensä hidastaa käsitystä ajan kulusta, lisää ruokahalua, rentouttaa, parantaa tai heikentää keskittymiskykyä, lisää ajatuksia tai oivalluksia, helpottaa nukahtamista, lisää tai vähentää puheliaisuutta, aiheuttaa naureskelua tai lisää seksuaalista nautintoa. Vaikutukset voivat kuitenkin muuttua toleranssin myötä. Ne voivat myös riippua annoksen koosta ja olla ristiriitaisia. Pienet annokset voivat esimerkiksi helpottaa nukahtamista, lisätä ruokahalua tai sosiaalisuutta. Suuret annokset taas voivat vaikeuttaa nukahtamista, aiheuttaa leijuvan tuntemuksen, heikotusta, ajatusten sekavuutta, vainoharhaisuutta, lisätä puheliaisuutta, vähentää sosiaalisuutta, aiheuttaa hallusinaatioita tai heikentää muistia. Jälkimmäinen ilmenee sanamuistin, työmuistin ja episodisen muistin heikentymisenä. Muistin heikkeneminen kestää havaittavasti vain päihtymyksen ajan.
Suuret annokset eritoten tottumattomien käyttäjien kohdalla voivat aiheuttaa ahdistusta tai jopa paniikkikohtauksen. Myös hallusinaatiot ovat mahdollisia eritoten harvoin käyttävillä. Esimerkkejä mahdollisista hallusinaatioista ovat tunne ympäristön epätodellisuudesta (derealisaatio), minäkäsityksen heikentyminen (depersonalisaatio), suhteuttamisharhat, kehostapoistumiskokemukset, kuuloharhat tai näköharhat. Kuuloharhat voivat ilmetä esimerkiksi yliherkkyytenä äänille tai niiden tulkitsemisvaikeutena, kuten kyvyttömyytenä ymmärtää sanoja. Näköharhat voivat ilmetä kuvioiden ilmestymisenä esineisiin tai esineiden muodon vääristymisenä.
THC kuivattaa suuta. Se kuivattaa myös silmiä, sillä se vähentää kyynelnesteen eritystä ja vähentää silmien kipuaistimusta, jolloin silmien räpyttely vähenee. THC:n vaikutukset pupillien kokoon ovat vaihdelleet eri tutkimuksissa. THC laajentaa verisuonia, jonka kompensoimiseksi syketiheys yleensä kasvaa. Syketiheyden kasvu voi nostaa verenpainetta, eritoten systolista painetta, istuma- tai makuuasennossa. Toisaalta THC voi aiheuttaa ortostaattista hypotensiota.
Haitat ja vaarat Eritoten kannabiksen muodossa käytettynä THC:tä voidaan pitää välittömiltä vaikutuksiltaan verrattain turvallisena aineena ja sen haitat liittyvät lähinnä runsaaseen pitkäaikaiskäyttöön. Lähinnä syötynä THC voi johtaa yliannostukseen, joka voi olla pelottava kokemus, mutta harvoin hengenvaarallinen. Yliannostuksen aikana oma käytös voi tosin olla itselle vahingollista. Vuoteen 2019 mennessä THC:n tai kannabiksen välittömän käytön ei tiedetä johtaneen kuolintapauksiin, jotka olisivat johtuneet yksin näiden aineiden fyysisistä vaikutuksista. THC:n tai kannabiksen käyttöön on kuitenkin liitetty muutamia lähinnä verenkiertoelimistöperäisiä kuolemia esimerkiksi tilanteissa, joissa eri sydän- ja verisuonitauteja jo sairastavia ihmisiä on kuollut THC:n tai kannabiksen välittömän käytön seurauksena.