Los Angeles -joki on noin 82 kilometriä pitkä joki Etelä-Kaliforniassa. Se alkaa Canoga Parkista ja virtaa San Fernando Valleyn kautta Burbankiin, Glendaleen ja Los Angelesin keskustaan. Sieltä se jatkaa useiden muiden kaupunkien kautta Long Beachille ja laskee Tyynenmereen. Joen valuma-alue kattaa noin 2 160 neliökilometrin laajuisen alueen.
Joki ja sen ympäristö ovat muovautuneet voimakkaasti ihmistoiminnan seurauksena. Kaupunkirakentamisen laajentuessa tulvien aiheuttamat vahingot kasvoivat, mikä johti laajamittaisiin tulvasuojelutoimiin ja lopulta jokiuoman kanavointiin betonilla. Kanavointi valmistui vuonna 1960, ja nykyisin suurin osa joesta virtaa rakennetussa uomassa. Joen pohjaa ei kuitenkaan ole päällystetty betonilla koko pituudelta, vaan päällystämättömiä osuuksia on Sepulvedan tulvasuojelualtaassa, Glendale Narrowsin ja Elysian Valleyn alueella sekä Long Beachin suistossa.
Ennen kaupunkirakentamista jokivarsi muodosti monimuotoisen elinympäristön. Kanavoinnista huolimatta joen varrella on säilynyt erilaisia elinympäristöjä. Nykyisin jokea ja sen ympäristöä käytetään virkistykseen, kuten kalastukseen, melontaan, pyöräilyyn ja ratsastukseen. Betonista jokiuomaa on käytetty myös elokuvien ja televisiosarjojen kuvauspaikkana.
Muotoutuminen Kymmenen miljoonaa vuotta sitten Los Angelesin ympäristö oli meren peitossa. Maankuoren kohoamisen seurauksena meri vetäytyi, ja alueelle muodostuivat Santa Susanan, Santa Monican ja San Gabrielin vuoristot. Los Angeles -joki seurasi vuoristojen välisiä alavimpia reittejä. Eroosio synnytti laajoja alluviaalitasankoja, joihin vuorilta tuleva sulamisvesi ja pintavalunta varastoituivat muodostaen pohjavesialtaita.
Los Angeles -joen valuma-alueella on jyrkkiä vuoria, ja virtaama vaihtelee voimakkaasti. Sateisina jaksoina purojen virtaama voi olla huomattavasti suurempi kuin kuivina jaksoina. Historiallisesti osa vedestä imeytyi myös maaperään ja pohjavesikerroksiin. Elysian Valleyssa kallioperä ja pohjavesi ovat lähellä maanpintaa, ja joessa virtaa pintavettä ympäri vuoden. Muualla kallioperä on syvemmällä ja maaperä läpäisee vettä paremmin. Siksi jokiuomassa on pintavettä vain ajoittain. Aiemmin uoma oli monin paikoin matala ja epämääräinen, ja siinä virtasi pintavettä pääasiassa rankkasateiden aikana.
Tulvat kuljettivat ja kerrostivat maa-ainesta laajoille tulvatasangoille. Vuodelta 1916 peräisin oleva maaperäkartta osoittaa, että tulvatasankojen maalajit kattoivat suuren osan Los Angelesin altaasta.
Historia pienoiskuva|vasen|Los Angeles -joki tulvii Comptonissa vuonna 1903. Arkeologisten tutkimusten perusteella Etelä-Kalifornian rannikolla on ollut ihmisasutusta vähintään 10 000 vuoden ajan. Noin vuosien 2000 eaa. ja 700 jaa. välisenä aikana Los Angelesin altaalle saapui uto-asteekkilaisia kansoja. Seutua asuttivat myöhemmin muun muassa chumashit (ventureñot), tataviamit (fernandeñot) ja tongvat (gabrieleñot). Esimerkiksi tongvat perustivat yli 1 000 vuotta sitten Los Angeles -joen rannalle asutuksen nykyisen Los Angelesin kaupungintalon läheisyyteen. Eri kansoilla oli joelle omat nimensä: tataviamit kutsuivat sitä nimillä Wanüt ja Orít, kun taas tongvat käyttivät nimeä Paayme Paxaayt, joka tarkoittaa ”läntistä jokea”.
Espanjalaiset tutkimusmatkailijat saapuivat alueelle vuonna 1769. Gaspar de Portolá matkusti alueen läpi ensimmäisenä eurooppalaisena ja antoi joelle nimen Rio de Porciúncula. Vuonna 1781 Los Angeles -joen ja Arroyo Secon yhtymäkohdan läheisyyteen perustettiin Pueblo de Los Ángeles. Samana vuonna joesta alettiin johtaa vettä kasvavaan puebloon ja sen pelloille kanavia eli zanjoja pitkin. Aluksi zanjoihin johdettiin vain joen pintavettä, mutta myöhemmin vettä alettiin ottaa myös maaperästä.
Vuoteen 1836 mennessä pueblohallinto oli alkanut säädellä zanjoissa kulkevan veden määrää ja laatua sekä rajoittaa esimerkiksi uimista ja pyykinpesua. Yhdysvaltain vallan aikana veden väärinkäytöstä määrättiin sakkoja, mutta veden likaantumista ei saatu estettyä. Zanjojen saastuessa yhä enemmän varakkaimmat asukkaat alkoivat hankkia vettä suoraan joesta maksua vastaan. Jokivedestä tuli ennen pitkää hyödyke, jonka saanti riippui maksukyvystä.
1800-luvun jälkipuoliskolla tulvien aiheuttamat vahingot kasvoivat, kun jokea ympäröiviä maatalousmaita alettiin käyttää kaupunkirakentamiseen. Tilanne paheni, kun Southern Pacific Railroad saapui Los Angelesiin vuonna 1876. Joen läheisyyteen ja paikoin sen yli rakennettiin rautateitä, jotka rajoittivat veden virtausta. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä perustettiin satamia Los Angeles -joen suulle Tyynenmeren rannalle. Niiden myötä joen läheisyyteen rakennettiin tavaraliikennettä varten lisää rautateitä ja myöhemmin myös valtateitä.
Los Angeles City Water Company hyödynsi kuivina aikoina joen vettä ennen sen päätymistä pintavirtaukseen. Joen jotkin osuudet kuivuivat niin, että kuivuneesta joenpohjasta alettiin ottaa hiekkaa ja soraa. Kuivaa jokiuomaa käytettiin myös kaatopaikkana.
pienoiskuva|Betonia valetaan Los Angeles -joen tukimuuriksi 26th Streetin läheisyydessä 29. huhtikuuta 1938. Vuoden 1914 suurtulvan jälkeen piirikunnassa käynnistettiin tulvasuojeluohjelma, ja seuraavana vuonna perustettiin Los Angeles County Flood Control District toteuttamaan sitä. Se rakensi joelle rakenteita, joilla sadevesien virtausta ohjattiin ja hidastettiin sekä vähennettiin jokiuomaan kertyneen roskan määrää ja tulvavahinkoja. Maaliskuussa 1938 sattunut suurtulva johti Yhdysvaltain armeijan insinöörijoukkojen laajamittaisiin toimiin Los Angeles -joen kanavoimiseksi ja betonirakenteiden rakentamiseksi. Kanavointi valmistui vuonna 1960, ja joesta muodostui noin 82 kilometriä pitkä keinotekoinen vesiväylä.
Tulvasuojelutoimet osoittivat arvonsa myöhemmissä suurtulvissa. Vuonna 1969 runsaat sateet aiheuttivat noin 4,5 miljoonan dollarin vahingot, mutta joen tulvasuojelurakenteiden arvioitiin estäneen yli miljardin dollarin vahingot. Vuonna 1980 voimakas sääilmiö sai tulvaveden täyttämään noin 86 prosenttia uoman kapasiteetista, ja vahinkoja syntyi noin 375 miljoonan dollarin arvosta. Tapaus osoitti, että järjestelmää oli edelleen kehitettävä.
1980-luvulla Los Angeles -joen merkitystä kaupunkiympäristössä alettiin tarkastella uudella tavalla. Friends of the Los Angeles River -järjestö perustettiin vuonna 1986, ja joen osittaisesta ennallistamisesta käytiin 1980- ja 1990-luvuilla yhä enemmän keskustelua. 1990-luvun alussa Yhdysvaltain armeijan insinöörijoukot käynnistivät Los Angeles County Drainage Area -hankkeen tulvien hallinnan parantamiseksi. Hankkeen tavoitteena oli parantaa Los Angeles -joen alaosan, Rio Hondo -joen ja Compton Creekin tulvasuojelua ja suojata yli 500 000 asukkaan aluetta suurtulvilta, joita esiintyy keskimäärin kerran sadassa vuodessa. Los Angeles River Revitalization Master Plan valmistui vuonna 2007 ja Lower Los Angeles River Revitalization Plan vuonna 2017. Suunnitelmissa tarkasteltiin uudelleen joen kulttuurista merkitystä ja käytännön roolia.
Joen kulku pienoiskuva|vasen|Joki saa alkunsa Canoga Parkista. Los Angeles -joen kulkureitti muuttui toistuvasti ennen kuin se vakiintui nykyiselle reitilleen. Ajoittain pääuoma virtasi nykyisen Los Angelesin keskustan eteläpuolella länteen ja laski Tyynenmeren Santa Monican lahteen Ballona Creekin kautta. Toisina aikoina joki levittäytyi nykyisen Los Angelesin keskustan ja Long Beachin väliselle alueelle laajaksi tulvatasangoksi, jossa vuorottelivat ajoittain kuivuvat uomat, tiheä puusto ja kosteikot. Varhaisten espanjalaisten uudisasukkaiden oli vaikea hahmottaa joen suun sijaintia. Vuonna 1825 suuri tulva puhkaisi kosteikkojen ja metsien läpi uuden uoman, ja joki alkoi virrata nykyistä pääreittiään San Fernando Valleysta Tyynellemerelle Long Beachin edustalle.
Nykyinen joki alkaa Canoga Parkista ja virtaa San Fernando Valleyn, Burbankin ja Glendalen kautta Griffith Parkin ja Elysian Parkin ohi Los Angelesin keskustaan. Sieltä joki jatkaa Vernonin, Commercen, Maywoodin, Bellin, Bell Gardensin, South Gaten, Lynwoodin, Comptonin, Paramountin ja Carsonin kautta Long Beachille. Joen ensimmäiset 51 kilometriä kulkevat Los Angelesin kaupungin alueella.
Los Angeles -joki on noin 82 kilometriä pitkä, ja sen valuma-alue kattaa noin 2 160 neliökilometrin laajuisen alueen. Joen alkukohdan korkeus Canoga Parkissa on noin 235 metriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Tyynellemerelle laskeva suu on suunnilleen merenpinnan tasolla. Joen keskimääräinen kaltevuus on noin 0,29 prosenttia ja keskimääräinen virtaama noin 785 miljoonaa litraa vuorokaudessa.
pienoiskuva|pysty=0.75|Joki virtaa monin paikoin täysin betonisessa uomassa. Sateisina aikoina joen virtaama muodostuu pääasiassa sateesta ja pintavalunnasta. Kuivina aikoina jokeen päätyy kaupunkialueilta peräisin olevaa pintavaluntaa ja pohjavettä, mutta suurin osa virtaamasta on vedenpuhdistamoista jokeen johdettua kierrätettyä vettä. Huomattava osa siitä on peräisin valuma-alueen ulkopuolelta. Vettä poistuu joesta haihtumalla, kasvien haihduntana, imeytymällä vähäisessä määrin pohjavedeksi sekä virtaamalla Tyynellemerelle.
Jokiuomaa on kauttaaltaan muokattu tai rakennettu, ja noin 77 kilometriä joesta kulkee tiheästi rakennetulla alueella. Betonisen jokiuoman poikkileikkaus on joko puolisuunnikkaan tai suorakulmion muotoinen. Sen keskellä kulkee syvempi uoma, jossa vesi virtaa myös kuivina jaksoina.
Joen pohjaa ei ole päällystetty betonilla kolmella osuudella: Sepulvedan tulvasuojelualtaassa, Glendale Narrowsin ja Elysian Valleyn alueella sekä Long Beachin vuorovedelle alttiissa suistossa. Näiden yhteispituus on noin 18 kilometriä. Glendale Narrowsin ja Elysian Valleyn alueella betoniseinät reunustavat soraista ja enimmäkseen veden peittämää pohjaa.
Ekologia pienoiskuva|vasen|Vehreää kasvustoa jokiuomassa. Ennen laajamittaista rakentamista Los Angeles -joen ympäristössä esiintyi monimuotoisia eliöyhteisöjä. Joen ajoittainen kuivuminen ja tulviminen ylläpitivät monille kasvi- ja eläinlajeille sopivia elinympäristöjä. Alue tarjosi myös levähdys- ja ruokailupaikkoja Tyynenmeren muuttoreittiä (Pacific Flyway) käyttäville muuttolinnuille.
Joen ja sen ympäristön eläimistöön kuului muun muassa teräspäälohia, beringinnahkiaisia, kilpikonnia, hirvieläimiä, antilooppeja, kojootteja, harmaakettuja, puumia ja harmaakarhuja. Lisäksi alueella eli useita lintu- ja nisäkäslajeja, kuten käkiä, pöllölintuja, vireoita, tikkoja, taskurottia, amerikanmäyriä, päästäisiä ja kontiaisia.
Kaupunkirakentaminen ja joen uoman lähes täydellinen päällystäminen betonilla ovat muuttaneet joen ekosysteemiä. Suuri osa jokivarresta tarjoaa kuitenkin edelleen elinympäristöjä leville, hyönteisille ja kaloille sekä paikka- ja muuttolinnuille. Betoni sitoo lämpöä ja lämmittää vettä, mikä edistää runsasta leväkasvua. Leväkasvustot tarjoavat ravintoa rantalinnuille ja muille pesiville linnuille, kuten amerikanharmaahaikaroille, amerikanpitkäjaloille, mustatiiroille ja amerikanpikkutiiroille. Long Beachin suisto on erityisen tärkeä lintujen elinympäristö ja muuttolintujen levähdyspaikka.
pienoiskuva|Friends of the Los Angeles River -järjestön vapaaehtoistyöntekijöitä siivoamassa Los Angeles -joen rantaa. Sepulvedan tulvasuojelualtaan sekä Glendale Narrowsin ja Elysian Valleyn päällystämättömät osuudet tarjoavat monenlaisia elinympäristöjä. Sepulvedan tulvasuojelualtaan kasvillisuus ulottuu rannikon pensastoista Etelä-Kalifornian poppeli- ja pajumetsiin, kun taas Glendale Narrowsin ja Elysian Valleyn sora- ja tulvamailla kasvaa monipuolista joenvarsikasvillisuutta. Alueilla elää muun muassa mustahäntäkauriita, amerikanhuuhkajia, Actinemys marmorata -suokilpikonnia, Anaxyrus californicus- ja Bufo boreas -konnia, Gila orcuttii -särkiä ja Catostomus santaanae -imukarppeja.