Tehtaankadun poliisimurhat oli Helsingin Ullanlinnassa 22. lokakuuta 1997 tapahtunut rikos, jossa tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen ampui kaksi virkatehtävissä ollutta poliisia, vanhemman konstaapelin Antero Palon ja ylikonstaapeli Eero Holstin, paetessaan hotelli Palacen aseellisesta ryöstöstä. Tekoa seurasi lähes neljä vuorokautta kestänyt takaa-ajo, jota on kuvattu yhdeksi Suomen poliisihistorian mittavimmista rikostutkinnoista. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Christensenin elinkautiseen vankeuteen kahdesta murhasta, törkeästä ryöstöstä ja ampuma-aserikoksesta. Aikalaisuutisissa tapausta kutsuttiin myös Ullanlinnan poliisisurmiksi.
Steen Christensen oli tapahtuma-aikaan 33-vuotias tanskalainen rikollinen, joka kärsi Tanskassa vankeustuomiota muun muassa useista törkeistä ryöstöistä. Helsingin Sanomien mukaan hänellä oli 12 vuoden tuomio pankkiryöstöistä, ja hän oli saanut vankilassa ollessaan lisäksi kolmen vuoden tuomion huumerikoksista. Tanskassa hänet tunnettiin "Batman-ryövärinä", koska hän oli käyttänyt pankkiryöstöissä Batman-logollista lippalakkia.
Christensen jäi palaamatta kahdentoista tunnin valvomattomalta lomalta Vridsløselillen vankilasta ja matkusti Ruotsin kautta laivalla Suomeen. Hän saapui Helsinkiin 9. syyskuuta 1997 mukanaan puolalaisvalmisteinen 9 millimetrin Radom-pistooli, seitsemän patruunaa ja noin 50 000 Tanskan kruunua käteistä. Kuulusteluissa hän kertoi tulleensa Suomeen tapaamaan entistä rikoskumppaniaan, jolta hän aikoi periä osuutensa vanhasta ryöstösaaliista.
Suomessa Christensen esiintyi väärällä nimellä Martin Thogersen ja majoittui yhden hotelliyön jälkeen huoneistohotelliin osoitteessa Pietarinkatu 11 Ullanlinnassa. Ympäristölleen hän kertoi työskentelevänsä englantilaisen vedonlyöntiyhtiön edustajana. Hänen rahansa hupenivat nopeasti elämiseen ja uhkapeleihin. Jo laivamatkalla hän oli erään todistajan mukaan hävinnyt Black Jack -pelissä 16 000–20 000 markkaa. Kun huoneistohotellin vuokria oli rästissä, Christensen päätti ryöstää hotelli Palacen. Hän valitsi kohteen, koska sieltä oli lyhyt pakoreitti asunnolle.
Murhayön tapahtumat
Hotelli Palacen ryöstö
Christensen valmisteli ryöstöä varaamalla hotellista puhelimitse huoneen keksityllä nimellä ja varmistamalla, että hotelliin pääsee sisään aamuyöllä. Ennen ryöstöä hän kokeili aseensa toimintaa asunnossaan ampumalla laukauksen vedellä täytettyihin ämpäreihin.
Keskiviikkona 22. lokakuuta 1997 noin kello 2.30 Christensen soitti Etelärannassa sijaitsevan hotelli Palacen ovikelloa ja pääsi sisään vedottuaan huonevaraukseen. Hän uhkasi yksin yövuorossa ollutta 34-vuotiasta portieeria pistoolilla, komensi tämän lattialle, sitoi tämän kädet ja jalat mukanaan tuomilla kangassuikaleilla ja tyhjensi kassalippaan. Saaliiksi hän sai hotellin kassavarat, 6 690 markkaa. Portieeri sai kätensä vapaiksi ja teki hälytyksen, jolloin vartiointiliike välitti ryöstöhälytyksen poliisin hälytyskeskukseen kello 2.43.
Poliisien ampuminen
Poliisipartio 153, vanhempi konstaapeli Antero Palo, 32, ja ylikonstaapeli Eero Holsti, 56, kuuli ryöstöstä poliisiradiosta ja pysäytti pian sen jälkeen jalkaisin liikkuneen Christensenin Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteyksessä, noin kilometrin päässä ryöstöpaikalta. Palo kertoi Christensenille ryöstöstä ja pyysi tätä odottamaan, kunnes partio saisi hälytyskeskuksesta ryöstäjän tuntomerkit. Kun toinen poliiseista palasi partioauton radiolle, Christensen veti esiin pistoolinsa, viritti iskurin ja pakotti molemmat poliisit maahan. Syyttäjän mukaan hän ampui ensin Paloa päähän ja tämän jälkeen Holstia selkään ja päähän sekä ampui vielä kaksi muuta laukausta. Poliisit kuolivat heti. Ampuminen tapahtui noin kymmenen minuuttia hotelliryöstön jälkeen.
Esitutkinnassa Christensen kertoi aikoneensa raudoittaa poliisit näiden omilla käsiraudoilla pakoajan voittamiseksi. Ampumisen jälkeen hän juoksi asunnolleen Pietarinkadulle ja poistui sieltä aamulla työmatkaliikenteen alettua. Hän matkusti rautatieasemalta junalla Hämeenlinnaan ja kirjautui sikäläiseen hotelli Vaakunaan väärällä nimellä Kim Andersen jo keskiviikkona iltapäivällä.
Poliisin tutkinta
Rikoksia seurasi poikkeuksellisen laaja etsintä: liikenne Tehtaankadulla ja sen poikkikaduilla katkaistiin, kymmeniä partioita asetettiin vartioon kantakaupunkiin ja suuretsintä ulotettiin pian koko Etelä-Suomeen. Helsingin poliisin avuksi hälytettiin partioita Espoosta ja Vantaalta, ja rikospoliisin väkivaltarikosyksikön kaikki liikenevät tutkijat keskitettiin tapaukseen ympärivuorokautisesti.
Tutkinta eteni useaa reittiä. Pääesikunnan valvontakamera oli tallentanut hotelli Palacen suunnasta juosseen miehen noin kymmenen minuuttia ennen ampumista, ja nauhan sekä silminnäkijähavaintojen perusteella voitiin arvioida pakoreitti ja alue, jolla tekijä todennäköisesti majaili. Hotellin varauskirjasta löytyi edellisenä päivänä puhelimitse tehty huonevaraus, ja televalvontatiedoista selvisi, että varaussoitto oli soitettu Pietarinkadun huoneistohotellista.
Poliisi sai kaikkiaan noin tuhat yleisövihjettä. Torstaina 23. lokakuuta huoneistohotellista ilmoitettiin poliisille tuntomerkkeihin sopivasta tanskalaisesta asukkaasta, jolla oli ollut vaikeuksia vuokranmaksussa ja joka oli kadonnut ryöstöyön jälkeen. Asuntoon tehtiin Karhu-ryhmän tukemana kotietsintä perjantaiaamuna 24. lokakuuta. Sieltä löytyivät muun muassa 9 millimetrin Radom-pistooli, jonka Keskusrikospoliisi totesi vielä samana päivänä surma-aseeksi, sekä ruotsinlaivalla otettu valokuva asukkaasta. Tanskan poliisi tunnisti valokuvan miehen etsintäkuulutetuksi vankikarkuri Steen Christenseniksi myöhään perjantai-iltana. Lähes loppuun asti poliisilla oli rinnalla toinenkin vahva epäilty, väärillä henkilötiedoilla esiintynyt yhdysvaltalaiseksi ilmoittautunut mies.
Poliisi julkisti Christensenin nimen ja kuvan lauantaina 25. lokakuuta. Ratkaiseva vihje tuli hämeenlinnalaisesta apteekista, jonka farmaseutti tunnisti reseptillä asioineen miehen. Christensen oli käynyt Hämeenlinnassa kahdesti lääkärissä hankkimassa lääkkeitä, joilla hän kertomansa mukaan yritti itsemurhaa. Hotellihuoneen kylpyhuoneen peiliin hän oli kirjoittanut anteeksipyynnön uhrien omaisille ja omalle perheelleen. Hotelli Vaakuna asetettiin valvontaan, ja Christensen otettiin kiinni kello 18.20 hänen poistuessaan hotellista. Hän ei tehnyt vastarintaa eikä ollut aseistautunut. Kiinniotto tapahtui, kun murhista oli kulunut lähes neljä vuorokautta.
Christensenin kuulustelut saatiin pääosin päätökseen marraskuun alussa, ja surmatapahtumat rekonstruoitiin teollisuushallissa Itä-Helsingissä. Hän suostui näyttämään tapahtumat rekonstruktiossa itse.
Oikeudenkäynti
Oikeudenkäynti alkoi Helsingin käräjäoikeudessa maanantaina 2. helmikuuta 1998. Syyttäjä Tom Ifström vaati Christensenille rangaistusta kahdesta murhasta, törkeästä ryöstöstä ja ampuma-aserikoksesta. Christensen myönsi kaikki syytteet: "Myönnän, että teot olivat kylmäverisiä ja hyväksyn seuraamuksen."
Ainoaksi kiistakysymykseksi jäi Christensenin väite, jonka mukaan ensimmäinen laukaus olisi ollut vahinko ja seuraavat laukaukset paniikin seurausta. Todistajana kuultu Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion aseasiantuntija piti vahingonlaukausta epäuskottavana, koska aseen laukaisuvastus oli testeissä 3,1 kiloa. Myös tutkinnassa tehdyt tekniset kokeet ja uhrien vammat viittasivat tarkoitukselliseen tekoon. Christensen hyväksyi kaikki asianomistajien korvausvaatimukset, mukaan lukien omaisten vaatimat 200 000 markan kärsimyskorvaukset.
Käräjäoikeus määräsi Christensenin mielentilatutkimukseen tämän vastustuksesta huolimatta. Tutkimus tehtiin Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa 21 vuorokaudessa maaliskuussa 1998, joskin Christensen kieltäytyi muun muassa psykologisista testeistä. Käsittely jatkui käräjäoikeudessa 7. toukokuuta 1998.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Christensenin elinkautiseen vankeuteen kahdesta murhasta, törkeästä ryöstöstä ja ampuma-aserikoksesta. Christensen ei valittanut tuomiosta, joten käräjäoikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi. Hänet siirrettiin vielä vuonna 1998 omasta pyynnöstään suorittamaan rangaistustaan tanskalaiseen vankilaan.
Christensen anoi vuonna 2025 pääsyä ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan vankilassa 27 vuotta. Oikeus päätti elokuun alussa 2025 pitää hänet edelleen vangittuna.
Jälkiseuraukset
Surmapaikalle Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteykseen tuotiin useiden päivien ajan satoja kukkatervehdyksiä ja kynttilöitä. Palon ja Holstin yhteinen siunaustilaisuus pidettiin marraskuussa 1997 Helsingin Johanneksenkirkossa. Tilaisuuteen osallistuivat muun muassa pääministeri Paavo Lipponen ja sisäministeri Jan-Erik Enestam, ja muistosanat lausui poliisiylijohtaja Olli Urponen. Hautajaissaattoa kerääntyi seuraamaan Helsingin keskustan kaduille lähes 20 000 ihmistä.
Murhat järkyttivät suomalaisten turvallisuudentunnetta, sillä edellisen kerran useampia poliiseja oli surmattu kerralla virkatehtävissä 1960-luvun lopulla. Tapauksen yhteydessä Uudenmaan läänin oikeuslääkäri sai syytteen virkasalaisuuden rikkomisesta kerrottuaan televisiohaastattelussa tutkinnan yksityiskohtia, joita poliisi ei ollut julkistanut.
Elokuvaohjaaja Virke Lehtinen seurasi poliisikomentajan luvalla murhatutkinnan etenemistä väkivaltarikosyksikössä ja teki tutkinnasta dokumenttielokuvan. Tutkintaan osallistunut Helsingin väkivaltarikosyksikön rikostutkija kirjoitti tapauksesta Pohjolan poliisi kertoo -vuosikirjaan 1999, ja Christensenin Tanskassa tekemiä rikoksia oli käsitelty saman kirjasarjan vuoden 1997 kirjassa.
Katso myös Pihtiputaan poliisisurmat 1969 Vihdin poliisimurha Luettelo Suomessa itsenäisyyden aikana virkatehtävissä kuolleista poliiseista
Lähteet
Luokka:Vuoden 1997 rikokset Luokka:Murhat Suomessa Luokka:1990-luvun rikokset Suomessa Luokka:Rikokset Helsingissä Luokka:Helsinki 1900-luvulla Luokka:Ullanlinna