Tuvalu on Kansainyhteisöön kuuluva Tyynellämerellä sijaitseva saarivaltio ja perustuslaillinen monarkia. Se kuuluu maailman pienimpiin maihin ja on pinta-alaltaan maailman neljänneksi pienin valtio. Asukkaita Tuvalussa vuonna 2017 oli 10 645, ja itsenäisistä valtioista vain Vatikaanissa ja Naurussa on vähemmän asukkaita. Näiden kahden lisäksi vain Monaco on pinta-alaltaan Tuvalua pienempi. Lähimmät naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Wallis ja Futuna (Ranska) sekä Tokelau (Uusi-Seelanti). Tuvaluun kuuluu yhdeksän atollia, joissa on yhteensä 129 saarta. Maan hallinnollinen keskus on Funafutin atollilla. Tuvalun korkein kohta on vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, joten ilmaston lämpenemisestä johtuva merenpinnan nousu on suuri uhka koko valtion olemassaololle. Uuden tutkimuksen mukaan sen ala näyttää silti kasvaneen, koska aallot kasaavat saariin lisää materiaalia.
Tuvalu asutettiin noin ajanlaskun alun aikaan, ja saarten ensimmäiset asukkaat tulivat lähinnä Samoalta. Ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui Tuvalulle, oli espanjalainen Álvaro de Mendaña de Neira, joka näki Nuin atollin vuonna 1568. Myöhemmin eurooppalaiset alkoivat kutsua saaria Ellicesaariksi, ja vuonna 1892 saaret liitettiin Britannian Gilbert- ja Ellicesaarten protektoraattiin. Vuonna 1975 se erosi omaksi siirtomaakseen nimellä Tuvalu, ja kaksi vuotta myöhemmin se itsenäistyi. Vuonna 2000 Tuvalu liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin saatuaan lisätuloja .tv-verkkotunnuksen vuokraamisesta.
Maan nimi on viittaus kahdeksaan asuttuun atolliin, ja kääntyy kutakuinkin "kahdeksan ryhmä".
Maantiede Fyysinen maantiede
pienoiskuva|Funafutin atolli: 1. Tyynimeri, 2. Te Namo (laguuni), 3. Te Ava Mateika, 4. Te Ava Pua Pua, 5. Te Ava Tepuka Vili, 6. Te Avai de Lape
Tuvalun saaret sijaitsevat noin 4 000 kilometriä Australiasta koilliseen. Ne ovat suunnilleen puolessavälissä Havaijilta Australiaan. Saarten pinta-ala on yhteensä 26 neliökilometriä. Rantaviivaa Tuvalulla on 24 kilometriä. Pinta-alaltaan Tuvalu on Vatikaanin, Monacon ja Naurun jälkeen maailman neljänneksi pienin itsenäinen valtio. Maan korkein kohta on nimeämätön paikka, joka sijaitsee viisi metriä merenpinnan yläpuolella.
Tuvalun naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Ranskalle kuuluva Wallis ja Futuna sekä Uudelle-Seelannille kuuluva Tokelau. Tuvalu sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella. Kansainvälinen päivämääräraja kulkee Tuvalun alueen kautta, mutta kaikki yhdeksän atollia sijaitsevat sen länsipuolella.
Tuvaluun kuuluu yhdeksän asuttua atollia ja riuttasaarta. Funafuti, Nukufetau, Nui ja Nanumea koostuvat suuresta laguunista, jota ympäröi koralliriutta. Nanumaga, Niulakita, Niutao ja Vaitupu ovat puolestaan yksittäisiä korallisaaria.Milan & Oakes & Campbell, s. 21. Yhteensä Tuvalulla on 129 saarta. Jokaista atollia ympäröi koralliriutta, ja jokaisella atollilla on laguuni, joka Funafutilla, Nanumealla, Nuilla, Nukufetaulla ja Nukulaelaella on yhteydessä mereen. Vaitupun laguuni tai sisämaan järvi on myös yhteydessä mereen, mutta muiden atollien sisäosissa on suolajärvi.Stanley, s. 573.
Tuvalussa ei ole jokia, eikä pohjavesi kelpaa juotavaksi. Juomavesi saadaan sadevedestä ja enenevässä määrin poistamalla suola merivedestä.
Tuvalulla ei ole hallinnollisia alueita. Valtion pääkaupungiksi ilmoitetaan lähteestä riippuen joko Funafuti (tärkein atolli), Fongafale (tärkein saari) tai Vaiaku (tärkein kylä). Kaikki hallinnolliset rakennukset sijaitsevat Vaiakussa. Tuvalun nimi tulee kahdeksasta alkujaan asutusta atollista, sillä Tuvalu tarkoittaa tuvaluksi ”kahdeksaa saarta”.Cole, s. 520
Funafutin länsiosissa sijaitsee 33 neliökilometrin suuruinen Funafutin merensuojelualue, jonka alueella on kuusi asumatonta luotoa ja noin 20 prosenttia Funafutin riutoista.
Ilmasto ja merenpinnan nousu thumb|Ranta Funafuti-atollilla aurinkoisena päivänä. Tuvalu sijaitsee kuumalla ja kostealla trooppisella vyöhykkeellä. Kuivakausi on toukokuusta lokakuulle ja sadekausi marraskuusta huhtikuulle.
Vuoden keskilämpötila on noin 30 °C. Lämpötilan vaihtelu on pientä, vaikka sää onkin maaliskuusta lokakuulle keskimäärin hieman viileämpi. Funafutin ja muiden eteläisten saarten sadanta on noin 3 400 millimetriä, kun se Nanumealla ja muilla pohjoisilla saarilla on noin 2 900 millimetriä. Taifuunit ovat Tuvalulla harvinaisia, sillä saaret sijaitsevat niiden pääasiallisen esiintymisalueen ulkopuolella. Vakavia taifuuneja on saarille iskenyt vuosina 1894, 1972 ja 1990.
Koska Tuvalu sijaitsee korkeimmillaankin vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, saaret ovat merenpinnan nousun takia uhassa joutua kokonaisuudessaan veden alle. Tuvalulla tehtyjen mittausten mukaan merenpinta alueella on noussut 2000-luvulla viisi millimetriä vuodessa. Tropiikin merien lämpölaajenemisen takia merenpinta on noussut kolme millimetriä maapallon keskiarvoa enemmän. Sen lisäksi, että nouseva meri peittää osia atolleista, se lisää eroosiota ja huokoiseen maahan imeytyvä merivesi pilaa maanviljelysmaata. On arvioitu, että merenpinta nousee jopa metrin vuoteen 2100 mennessä, jolloin Tuvalu olisi asuinkelvoton.
Joidenkin tutkimusten mukaan Tuvalu ei välttämättä vajoakaan mereen, vaikka meren pinta on nousemassa. Aucklandin yliopiston tutkimuksessa tutkittiin Tuvalusta otettuja ilma- ja satelliittikuvia. Niissä huomattiin, että saarivaltion maapinta-ala olisi kasvanut 2,9 prosenttia vuoden 1971 jälkeen. Yhdeksästä atollista kahdeksan pinta-ala oli kasvanut, kuten myös 75 % 101 riuttasaaresta. Ilmastonmuutosta pidetään kuitenkin edelleen saarten asutettavuudelle uhkana, ja maan olisi mietittävä maanomistusolonsa uudelleen. http://tekniikanmaailma.fi/tuvalu-ei-ehka-katoakaan-kartalta-ilmastonmuutoksen-uhkaaman-saarivaltion-maa-ala-onkin-kasvanut/ Aallot kasaavat hiekkaa ja muuta saarille niin, että ne ovat kasvaneet merenpinnan nousun vaikutusta enemmän.
Eläimistö ja kasvisto Tuvalulla elää luonnossa muun muassa rottia, kilpikonnia, lintuja, hyönteisiä, sammakkoja, taskurapuja ja sisiliskoja. Tuvalua ympäröivän merialueen kalakanta on runsas, siihen kuuluu yli 350 lajia. Alkuperäisiä lintulajeja on 38, sen sijaan alkuperäisiä maanisäkkäitä ei ole.
Tuvalun ainoat nisäkäslajit ovat koira, kissa, sika ja rotta.Dumb dogs: Mammals on Tuvalu viitattu 30.7.2018, ja niitä myös siipikarjaa tuotiin Tuvalulle 1800-luvulla ulkomailta. Tuvalulle on myös tuotu Fidžiltä vuohia.
Kookospalmut muodostavat suuren osan saarten kasvillisuudesta. Niiden aluskasvillisuudesta papujen sukulainen Vigna marina ja mykerökukkaiset Scaevola-suvun kasvit sopivat rehuksi, ja paikoin vuohet ovat syöneet ne kokonaan. Saarella kasvaa myös leipäpuita, joiden lehdet kelpaavat myös rehuksi. Mangrovea esiintyy hiukan viidellä saarella, yhteensä noin 40 hehtaaria. Kaikkiaan Tuvalulla kasvaa noin 200 kasvilajia, joista noin 50 lajia lukuun ottamatta muut ovat tulokaslajeja. Monet puulajit, joita on perinteisesti käytetty esimerkiksi kanoottien rakentamiseen, ovat harvinaistumassa.Cole ym., s. 523.
Historia
Varhaishistoria Tuvalu asutettiin ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Alkuperäisten asukkaiden uskotaan tulleen suurimmilta osin Samoalta, mutta myös Tongalta ja Uvealta. Nuin atollin asukkaat tulivat kuitenkin Kiribatilta, mistä on merkkinä muun muassa siellä puhuttu kiribatin kieli. Tuvalun varhaisen historian aikana kullakin saarella oli oma johtaja aliki.McKinnon, s. 537.
Eurooppalaisista ensimmäisenä Tuvalulle saapui espanjalainen Álvaro de Mendaña de Neira 16. tammikuuta 1568, jolloin hän näki Nuin saaren Capitana-laivalta. Toisella matkallaan Mendaña de Neir löysi Niulakitan 29. elokuuta 1595. Tämän jälkeen eurooppalaiset eivät käyneet Tuvalulla lähes kahteensataan vuoteen, kunnes espanjalainen Francisco Antonio Mourelle kävi saarilla vuonna 1781. Hän löysi ensimmäisenä eurooppalaisena Nanumangan atollin. Kapteeni Arent de Peyster löysi vuonna 1819 Funafutin ja Nukufetaun atollit. Hän nimesi Funafutin Edward Ellicen mukaan Ellicen ryhmäksi. Myöhemmin A. G. Findlay alkoi käyttää koko saariryhmästä nimeä Ellicesaaret. Viimeisinä saarina löytyivät vuonna 1821 Nukulaelae ja vuonna 1825 Niutao sekä Vaitupu.
Vuosina 1850–1875 eurooppalaiset veivät saarilta orjia plantaaseille Fidžiin ja Queenslandiin. Saarten asukaslukua pienensivät radikaalisti myös eurooppalaisten tuomat taudit. Perulaiset orjakauppiaat veivät vuonna 1863 Perun guanokaivoksille noin 400 tuvalulaista, lähinnä Funafutilta ja Nukulaelaelta, joiden asukkaista kaksi kolmasosaa kaapattiin. Tuvalulaisten käännyttäminen kristityiksi aloitettiin 1800-luvun lopulla. Vuonna 1861 Nukulaelaen atollille ajautui Manihikiltä Cookinsaarilta Lontoon lähetysseuran kannattajia. Vuonna 1865 saarille lähetettiin samoalaisia pappeja. Tuvalulaiset omaksuivat uuden uskonnon nopeasti. Kristinusko on siitä lähtien ollut Tuvalun valtauskonto.
200px|left|thumb|Alfred T. Agaten piirtämä tuvalulainen mies perinteisessä asussa (1841). Tuvalulle tuli myös kauppiaita. Yksi heistä oli myöhemmin kirjailijana tunnetuksi tullut australialainen Louis Becke, joka piti kauppaa Nukufetaulla helmikuusta 1881 lähtien. 1890-luvun lopulta lähtien Tuvalulla kävi useita koralliatollien muodostumista tutkineita retkikuntia. Yhtä retkistä johti Sydneyn yliopiston geologian professori Edgeworth David. Hänen vaimonsa kirjoitti myöhemmin kokemuksistaan kirjan Funafuti, or Three Months on a Coral Island.Mrs. Edgeworth David: Funafuti, or Three Months on a Coral Island (Internet Archive)
Vuonna 1892 nykyinen Tuvalu liitettiin perustettuun Yhdistyneen kuningaskunnan Gilbert- ja Ellicesaarten protektoraattiin, jossa Tuvalusta käytettiin nimitystä Ellicesaaret. Protektoraatista tehtiin siirtokunta vuonna 1916.
Nykyaika thumb|225px|Yhdysvaltalainen tykki Funafutilla. Japani oli toisen maailmansodan aikana miehittänyt Kiribatin ja suunnitteli myös etenemistä Tuvalulle. Yhdysvaltain sotajoukot kuitenkin ehtivät sinne jo lokakuussa 1942, ja he rakensivat lentotukikohdan Funafutille, Nanumealle ja Nukufetaulle. Japani teki sodan aikana näille atolleille pommituksia. Maaliskuun ja marraskuun 1943 välisenä aikana se hyökkäsi yhdeksän kertaa Funafutille. Yhdysvaltalaissotilaita oli parhaimmillaan Tuvalulla yli 6 000 vuonna 1943. Sodan loppumisen aikaan vuonna 1945 lähes kaikki sotilaat ja kalusto oli jo siirretty pois Tuvalulta. Sodan jälkeen moni tuvalulainen siirtyi paremman elämän toivossa Tarawalle, Kiribatiin, jossa oli siihen aikaan paremmat mahdollisuudet saada työtä. Nanumangan atollilta moni muutti Tongaan tai Karoliineille, Mikronesiaan ja Vaitupulta Kioaan, Fidžille.Cole ym., s. 522.
Vuonna 1974 Ellicesaarten polynesialainen väestö päätti äänestyksessä erota Gilbertsaarten (nykyisin Kiribati) mikronesialaisesta väestöstä. Peräti 92 prosenttia äänestäneistä kannatti eroamista, ja 1. lokakuuta 1975 Ellicesaarista tehtiin oma siirtokuntansa nimellä Tuvalu. Itsenäisyyden se sai 1. lokakuuta 1978, ja maan ensimmäiseksi pääministeriksi valittiin Toaripi Lauti. Pian maahan alkoi tulla ulkomaalaista rahaa, ja valtioon rakennettiin avustusten turvin ensimmäinen sairaala vuonna 1978. Uusi-Seelanti, Australia ja Yhdistynyt kuningaskunta lahjoittivat Tuvalu Trust Fund -säätiölle yhteensä 24,7 miljoonaa Australian dollaria.
Vuonna 1986 pidettiin äänestys siitä, pitäisikö Tuvalu muuttaa tasavallaksi. Ehdotus ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta ja se hylättiin. Tuvalun suhteet entiseen emämaahansa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuitenkin heikkenivät, mihin vaikuttivat myös brittiläisten kritiikki pääministeri Bikenibeu Paeniun politiikkaa kohtaan vuonna 1992 ja Kamuta Latasin hallituksen päätös poistaa maan lipusta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu vuonna 1995.Taylor & Francis Group, s. 4269. Latasin hallitus kaatui vuonna 1996, ja Paeniu palautti vanhan lipun käyttöön seuraavana vuonna.Taylor & Francis Group, s. 4270.